Lue keskustelun säännöt.
Mulla on varmaan psykoosi ei oo normaali olo
15.12.2020 |
Tunnen itseni ihan vieraaksi nykyään ja ihan kuin mun kropassa olis joku täysin eri ihminen. Käyttäytymiseni saa läheisetkin vaan ärsyyntymään ja olen vahvasti sitä mieltä että mummoni juonii mun tulevaisuuden haittaamiseksi yhtä asiaa.
Myös entiset kiusaamiset ovat nousseet mieleeni vahvemmin kun oon alkanut lenkkeilemään ja lenkkipoluilla jossa kävelen mua on kiusattu. Välillä tulee outo olo ihan kuin en tajuaisi missä olen ja sydän lyö kovaa. Tulee tosi outo olo ja en saa mistään otetta. Kerran mulla tuli tälläinen kun olin tulossa kotiin bussilla.
Mä oon joutunut käyttämään mielialalääkkeitä mutta ei oo varmaan tarpeeksi auttanu kun ahdistaa silti nää kiusaamis muistot. Ja en tiedä miten lähden parantamaan itseäni enää kun tähän samaan pakettiin, sosiaali virkailija on tolkuttomasti yhteydessä. Mua pelottaa jo valmiiksi jos ne pakottaa johonkin nuorten työpajoihin, en osaa paremmin kertoa miten tunnen.
Sori vaan kirjoitusvirheistä mutta oli vaan semmonen olo että kirjotan johonkin. Yksin oleminen auttaa mua pahimman yli ja kun saa nukkua.
Kommentit (5)
Onko sulla läheisiä joille voisit puhua tuosta? Kannattaa olla yhteydessä mtt-toimistolle tai johonkin, ei ne sua pakota tuossa kunnossa mihinkään pajoille ja jos ehdottaa niin sanot että et oo nyt kykenevä siihen.
Minkä ikäinen olet ja kauanko sulla on ollut tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tuo vielä mitään psykoosia ole. Epämukava olo kuitenkin.
Ei mitään hätää, hakeudu lääkärille tai pyydä psykologin konsultaatiota kuinka lähteä hoitamaan asiaa.
Psykoterapia voisi olla hyvä hoitomuoto.
Tärkeintä on, että et ole vaaraksi itsellesi tai muille jos on psykoosi, sillä jos teet avunhuudoksesi esimerkiksi pommiuhkauksen sinut voidaan lukita vuosiksi hullujen huoneelle ja pakkolääkitä lobotomia joka on sinäänsä jopa psykoosia huonompi tilanne itsesi kannalta.
Minä kannatan ajanvarausta psykologille kartoittamaan vaivaa
Mä olen samaa mieltä disosisaatiosta! Kuulostaa samalta mitä itsekin funtsin aikoinaan että oon sekoomassa, mut sain apua ja pääsin yli. Saatko sen sossun kautta aikaa nuorisopsyk.? Tsempit sulle ja toivottavasti jaksat hakee apua.
Kuulostaa dissosiaatiolta.
"Dissosiaatio voidaan ymmärtää psyyken pyrkimyksenä hallita mielen tasapainoa uhkaavilta voimakkailta tunnetiloilta. Tällaisia psyyken tasapainoa järkyttäviä tunnetiloja ovat erilaiset äkilliset traumaattiset kokemukset ja niihin liittyvät pelon, kauhun tai häpeän tunteet."
Itselläni ollut myös tällaista. Joskus tuntui, kuin ei kuuluisi kehoonsa vaan olisi irtautunut ja leijuisi kehonsa vierellä. Tämä johtui erittäin stressaavasta ja ahdistavasta elämänvaiheesta.
Sinun kannattaa nyt yrittää päästä puhumaan psykologille tmv. jotta pääsisit kertomaan sun muistoista, jotka liittyvät kiusaamiseen. Selkeästi kiusaaminen on jättänyt pahat arvet, jotka häiritsevät edelleen. Olo voi helpottaa, kun pääset käsittelemään asioita jonkun turvallisen aikuisen kanssa, joka osaa myös auttaa sinua. Sosiaalivirkailija voi varmasti auttaa sinua eteenpäin tässä asiassa. Jos mielialalääkkeet eivät ole auttaneet niin voit kokeilla olla ilman tai kokeilla muita mielialalääkkeitä. Jos haluat kokeilla olla ilman niin psykologin kanssa voi miettiä hyviä tapoja käsitellä ahdistavia tilanteita ja ahdistusta.
Sinua ei voida pakottaa mihinkään nuorten työpajoihin jos et niihin halua lähteä. Jos koet, että henkinen vointisi ei ole hyvä niin voit hyvin kieltäytyä työpajoista ja muusta toiminnasta. Toki työpajat voivat myös helpottaa oloasi ja ne voi lopettaa kesken jos tuntuu pahalta. Muista kuunnella itseäsi ja uskalla sanoa myös vastaan.
Jos et heti osaa kertoa miltä sinusta tuntuu niin ei hätää. Psykologin luona alat pikkuhiljaa oppimaan enemmän itsestäsi ja opit käsittelemään vaikeitakin asioita.
Tsemppiä ja toivottavasti saat apua! Sitä voi olla joskus hankala saada.