Onko muita fiksuja matalasti koulutettuja, jotka eivät ole onnistuneet löytämään ikinä samanhenkistä kaveriporukkaa?

Pidän itseäni fiksuna, mutta minulta jäi nuorena koulut käymättä, koska kärsin sen verran vakavista mt-ongelmista. Olen päässyt näin vähän vanhemmalla iällä mt-ongelmistani eroon ja pärjään elämässä ihan hyvin, mutta olen aina tuntenut itseni tietyllä tapaa ulkopuoliseksi siinä kaveriporukassa, johon olen ajautunut (ja joka on ollut minulla samana nyt siis jo pitkään). Tässä kaveriporukassa on paljon päihteidenkäyttöä, myös muuta kuin alkoholia ja suoraan sanottuna usein tuntuu, ettei monikaan ole sieltä kaikista älykkäimmästä päästä. Myös tietynlaista kiusaamista esiintyy ja sitä on kohdistunut myös minuun, mutta suurin osa tuohon kaveriporukkaan kuuluvista ei puutu tuohon kiusaamiseen mitenkään vaan käytännössä nuo kiusaajat saavat dominoida porukkaa. Kukaan ei myöskään esimerkiksi näin korona-aikaan noudata suosituksia vaan jollekin maskinkäytölle ja tapaamisrajoituksille lähinnä naureskellaan.

Itse en ole ikinä käyttänyt mitään muita päihteitä kuin alkoholia ja sitäkin vain kohtuudella. Olen aina arvostanut terveellisiä elämäntapoja, empaattisuutta ja sitä, ettei ketään kiusata tai syrjitä. Tuntuu, että tuossa kaveripiirissäni on hyvin erilaiset arvot kuin itselläni. Olen kuitenkin aina ollut myös ujo enkä sosiaalisilta taidoiltani mikään mestari, joten tietyllä tapaa olen koko aikuisikäni tuntenut tietynlaista katkeruutta, etten ole onnistunut löytämään samanhenkistä kaveriporukkaa. Kadehdin korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka ovat päässeet opiskelujen kautta tutustumaan fiksuihin ihmisiin ja joiden kaveriporukka ei ole samanlaista "elämänkoululaisuutta" kuin omani. Tai ainakin oletan, että korkeakouluissa olisi jotenkin kypsempi meno. Ja en siis nyt tarkoita että pitäisin näitä omia kavereitani jotenkin huonompina ihmisinä ja on heissäkin paljon hyviä puolia, mutta en voi sille mitään että en vain tunne kuuluvani täysin porukkaan.

Onko kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia? Olen kyllä onnistunut löytämään yksittäisiä fiksuja samanhenkisiä ihmisiä, mutta siitä huolimatta olen siis kaivannut jotain isompaa kaveriporukkaa johon voisin tuntea kuuluvani ja jonka kesken järjestää illanistujaisia yms. Monesti nuo fiksut tuttavuudet ovat myös olleet vastakkaista sukupuolta, ja jos suhde ei ole kehittynyt parisuhteeksi niin välit ovat sitten jossain vaiheessa luonnollisesti katkenneet tai jos siitä on kehittynyt parisuhde niin ainoa läheinen ihmissuhteeni on sitten ollut tuo kumppanini.