Kun läheinen kuolee alkoholin takia

Olen kokenut läheisen kuoleman alkoholiin ja sama on vielä edessäkin. On aika epätodennäköistä, että olisit voinut auttaa isääsi. Luulen, että kun alkoholismi on pitkällä, he toivovat kuolemaa itse.

Minun isä on kuollut alkoholin takia myös. Edes myllyhoito ei auttanut. Mielessä pyöri myös samoja ajatuksia: miksi en yrittänyt auttaa, miksi ei tehty enemmän, miksi isä joi, vaikka 'tiesi' sen johtavan kuolemaan. Loppujen lopuksi, kun käyt surutyön läpi, ymmärrät ettei se ollut sinun vika etkä olisi voinut tehdä mitään saadaksesi isäsi lopettamaan juomisen. Isäsi oli sairas ja sairauden nimi oli alkoholismi. Ainoa, joka olisi voinut muuttaa jotain oli isäsi, mutta sairaus oli liian vahva. Voimia surutyöhön.

Olen kokenut vuosikymmeniä sitten. Isäni juominen eteni rappio-alkoholismiin ja juoppohulluuteen. Kuolema oli varmaan helpotus niin hänelle kuin meille kaikille kärsiville joille oli vuosikymmenet tuskaa aiheuttanut ja elämämme pilannut.

Otan osaa suruusi. Suvussani on alkoholismia, mutta he ovat vielä elossa kuka paremmassa, kuka kehnommassa kunnossa. Alkoholistikin on läheinen ja lähimmäinen.

On ihan normaalia surra ja itkeä ja miettiä asioita ja kysellä "miksi.."

Päihteitä ei voi toiselta ottaa ja häntä parantaa terveeksi ja raittiiksi.

Vaikka kuinka haluaisi.

Äiti kuoli n. 11 vuotta sitten. Minkä tuolle olisi voinut? Kyllä hänelle siitä puhuttiin, me, lääkärit, tuttavat, kaikki. mutta kun ei niin ei. Sai pahan kohtauksen 5v aiemmin, jos sen jälkeen olisi lopettanut juomisen, olisi elossa vielä. Mutta viina maistui paremmalta kuin murrosikäisen tytön äitina tai rakastavan miehen puolisona oleminen. 

Sama se kun syö itsensä kuoliaaksi tai urheilee tai huumeissa liikaa. Kaikki tappaa mitä on liikaa rasvakin . Suola. Sokeri . Alkoholi ei vaikuta niin paljon kuin siihen sekoitetaan nää muut . Yhdessä tekee sekaisin . Kun sokerit on koholla pitää olla ilman sokeria kun lihoo on pidettävä rasvatonta kuuria kasviksilla . Tasapaino . Usein alkoholi on tavallista eikä tee mitään mutta kun siihen sekoitetaan lääkkeitä huumeita rasvaa lantringit sokerit ja huono ruoka . Ihminen tulee toimeen aika vähällä oikeasti . Kaikki ei ole holisteja vaikka juo jonkun verran . Hyvä on joskus ottaa lasi viiniä . Vanhuksille konjakki tujaus tai rommi auttaa verisuonet elpyy . Taas on tää että ei määrä vaan laatu . Kaikki ihmiset kuolee joka tapauksessa myös ne jotka on selvinpäin . Ihmisarvo kaikilla . Hyvää joulua hyviä ajatuksia . Kukkia haudoille .

PS.usein myös se ettei hoida hampaitaan lyhentää elinikää . On verenmyrkytys tulehdusten takia . Ikenet ja hampaat kuuluu hoitaa .

Ahminta on vanhingoksi kirjoitti:

Sama se kun syö itsensä kuoliaaksi tai urheilee tai huumeissa liikaa. Kaikki tappaa mitä on liikaa rasvakin . Suola. Sokeri . Alkoholi ei vaikuta niin paljon kuin siihen sekoitetaan nää muut . Yhdessä tekee sekaisin . Kun sokerit on koholla pitää olla ilman sokeria kun lihoo on pidettävä rasvatonta kuuria kasviksilla . Tasapaino . Usein alkoholi on tavallista eikä tee mitään mutta kun siihen sekoitetaan lääkkeitä huumeita rasvaa lantringit sokerit ja huono ruoka . Ihminen tulee toimeen aika vähällä oikeasti . Kaikki ei ole holisteja vaikka juo jonkun verran . Hyvä on joskus ottaa lasi viiniä . Vanhuksille konjakki tujaus tai rommi auttaa verisuonet elpyy . Taas on tää että ei määrä vaan laatu . Kaikki ihmiset kuolee joka tapauksessa myös ne jotka on selvinpäin . Ihmisarvo kaikilla . Hyvää joulua hyviä ajatuksia . Kukkia haudoille .

Todella hämmentävä kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut vuosikymmeniä sitten. Isäni juominen eteni rappio-alkoholismiin ja juoppohulluuteen. Kuolema oli varmaan helpotus niin hänelle kuin meille kaikille kärsiville joille oli vuosikymmenet tuskaa aiheuttanut ja elämämme pilannut.

Niin, alkoholi myös muuttaa persoonan toiseksi. Katkeruus, kateus yms. voivat johtaa välien katkaisemiseen, jolloin surutyö on tehty jo ennen kuin läheinen kuolee. 

Kuten täällä on sanottu jo muutamaan kertaan, et olisi voinut tehdä mitään. Äitini kuoli alkoholin seurauksena, ehti juoda lähemmäs parikymmentä vuotta ennen tätä.  Muistan jo ala-asteikäisenä ihmetelleeni, kun pulloja piiloteltiin ties mihin pyykkikoreihin. Äiti laittoi ensimmäisen sairaalakeikan jälkeen korkin kiinni ja tiedän että lääkäritkin silloin sanoivat että tämä on nyt viimeinen mahdollisuus. Mutta niin vaan retkahti ja menoahan se sitten oli. Muistelen itse ensimmäisen kerran teininä yrittäneeni ottaa asian puheeksi ja pyytänyt lopettamaan, vastaus oli tyyliä "tää on mun elämäni ja mä teen mitä haluan, tee sä sitten itse elämästäsi parempi jos kerran luulet näin osaavasi nulikka". Mikään määrä uhkailua, pyytämistä, itkua, selittelyä, yhteisiä interventioita jne ei vaan alkoholistin kanssa auta, ainoa vaihtoehto on, että alkoholisti haluaa itse toipua. Tämän ymmärtäminen ei toki helpota, mutta ehkä sillä saa osan syyllisyyden taakasta pois. 

Ja joo, itse ymmärrän tämän mutta silti mietin lähes päivittäin että mitä olisi voinut mennä toisin. Itsehän laitoin vielä välit poikki äitiini vain hetkeä ennen tämän kuolemaa, tämä omalla tavallaan kaduttaa ja tunnen syyllisyyttä vaikka pitäisi tuntea ylpeyttä siitä, että viimein tein sen asian mikä oli ainoa omassa hallinnassani oleva siinä tilanteessa. 

Toisaalta jos nyt suoraan saa sanoa, niin ei äiti ollut enää äiti siinä vaiheessa. Alkoholismi imee ihmisen persoonallisuuden täysin ja tilalle tulee vain sammaltava, aina ärtynyt ja kaikesta valittava ihmisraunio, jota ei kiinnosta mikään tai ketään. 

En tiedä lohduttaako tämä yhtään, mutta läheisten puuttuminen ei auta, jos alkoholisti itse ei halua itselleen apua. Äitiäni ei herättänyt läheisten puheet, ei puoliväkisin a-klinikalle vieminen, ei lääkärin saarna veriarvoista, ei edes haimatulehdus.

Lasinen lapsuus kirjoitti:

Kuten täällä on sanottu jo muutamaan kertaan, et olisi voinut tehdä mitään. Äitini kuoli alkoholin seurauksena, ehti juoda lähemmäs parikymmentä vuotta ennen tätä.  Muistan jo ala-asteikäisenä ihmetelleeni, kun pulloja piiloteltiin ties mihin pyykkikoreihin. Äiti laittoi ensimmäisen sairaalakeikan jälkeen korkin kiinni ja tiedän että lääkäritkin silloin sanoivat että tämä on nyt viimeinen mahdollisuus. Mutta niin vaan retkahti ja menoahan se sitten oli. Muistelen itse ensimmäisen kerran teininä yrittäneeni ottaa asian puheeksi ja pyytänyt lopettamaan, vastaus oli tyyliä "tää on mun elämäni ja mä teen mitä haluan, tee sä sitten itse elämästäsi parempi jos kerran luulet näin osaavasi nulikka". Mikään määrä uhkailua, pyytämistä, itkua, selittelyä, yhteisiä interventioita jne ei vaan alkoholistin kanssa auta, ainoa vaihtoehto on, että alkoholisti haluaa itse toipua. Tämän ymmärtäminen ei toki helpota, mutta ehkä sillä saa osan syyllisyyden taakasta pois. 

Ja joo, itse ymmärrän tämän mutta silti mietin lähes päivittäin että mitä olisi voinut mennä toisin. Itsehän laitoin vielä välit poikki äitiini vain hetkeä ennen tämän kuolemaa, tämä omalla tavallaan kaduttaa ja tunnen syyllisyyttä vaikka pitäisi tuntea ylpeyttä siitä, että viimein tein sen asian mikä oli ainoa omassa hallinnassani oleva siinä tilanteessa. 

Toisaalta jos nyt suoraan saa sanoa, niin ei äiti ollut enää äiti siinä vaiheessa. Alkoholismi imee ihmisen persoonallisuuden täysin ja tilalle tulee vain sammaltava, aina ärtynyt ja kaikesta valittava ihmisraunio, jota ei kiinnosta mikään tai ketään. 

Hirveän monella alkoholistin läheisellä on tuo kokemus, että ihminen muuttuu ilkeäksi ja katkeraksi alkoholismin seurauksena, mutta oliko hän silloin sellainen alun pitäenkin? En tiedä, mutta silloin ei millään enää jaksa pitää yhteyttä. Kun taas samasta suvusta oleva toinen alkoholisti voi olla loppuun asti kiltti, liiankin kiltti. Antaa vaikka paidan päältään, kun toinen pyysi. Onko se niin, että sairaus syö pois kaiken turhan ja näkee, mitä sen ihmisen sisällä oikeasti oli. 

Kuolema antaa rauhan meille kaikille, eikä kukaan ole täydellinen. Alkoholismi on yksi pahimmista sairauksista, voimia sen kanssa painiville ja sivusta seuraaville. Itse en koskaan miettinyt olisinko voinut tehdä jotain enemmän, koska halua juomisen lopettamiseen ei koskaan ollut. Alkoholi lääke kaikkeen ja välttämätön.

Et voisi edes puuttua aikuisen ihmisen elämään.

Millä hän olisi voinut korvata alkoholin.

Kuten muut sanovat, jokainen päättää ja voi vain itse lopettaa addiktionsa. Itse odottelen tässä oman isäni kuolemaa, voi olla helpotus kun tällä hetkellä tilanne vain ahdistaa ja pelottaa kun tiedän ettei pysty lopettamaan. Apua on ehdotettu meidän omaisten ja lääkärin toimesta. Mitään ei mene perille. On sellainen kouluttamaton duunari joka ei halua mennä lääkäriin eikä kenenkään ulkopuolisen auttavan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Kuten muut sanovat, jokainen päättää ja voi vain itse lopettaa addiktionsa. Itse odottelen tässä oman isäni kuolemaa, voi olla helpotus kun tällä hetkellä tilanne vain ahdistaa ja pelottaa kun tiedän ettei pysty lopettamaan. Apua on ehdotettu meidän omaisten ja lääkärin toimesta. Mitään ei mene perille. On sellainen kouluttamaton duunari joka ei halua mennä lääkäriin eikä kenenkään ulkopuolisen auttavan itseään.

Vain hän itse voi tehdä päätöksen asiasta.

Osanottoni. Olen kokenut saman. Jälkikäteen ajatellen on parasta yrittää nähdä se ihminen siellä ongelman takana. Mikä ihme on ajanut hänet sellaiseen tilanteeseen, että elämää ei kestä ilman päihteitä? Fysiologinen riippuvuus on tosiasia, mutta sitä ennen on tapahtunut jotakin. Monet alkoholistit ovat hyvin herkkiä persoonia, eivät jaksa taistella arjen ongelmissa. En puolustele juomista, yritän vain ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Osanottoni. Olen kokenut saman. Jälkikäteen ajatellen on parasta yrittää nähdä se ihminen siellä ongelman takana. Mikä ihme on ajanut hänet sellaiseen tilanteeseen, että elämää ei kestä ilman päihteitä? Fysiologinen riippuvuus on tosiasia, mutta sitä ennen on tapahtunut jotakin. Monet alkoholistit ovat hyvin herkkiä persoonia, eivät jaksa taistella arjen ongelmissa. En puolustele juomista, yritän vain ymmärtää.

Tämän pohtiminen todellakin auttaa. Ja itse olen ajatellut, että usein alkoholismin siemenet on kynnetty jo kauan aikaa sitten esimerkiksi lapsuudessa.. 

Isä joi itsensä dementikoksi, meni haimatulehduksen takia ambulassikyydillä sairaalaahoitoon ja lopuksi tappoi itsensä. Joskus mietin miksen puuttunut juomiseen, miksen sanonut jos se ajoi autoa humalassa, miksen tukenut ja ohjannut hoitoon, miksen käynyt sairaalassa katsomassa jne. Olin tuolloin itse yläasteella ja lukiossa enkä tajunnut että isä oli niin lähellä kuolemaa kunnes se teki itsemurhan. Nykyisenen ymmärrä viihteekseen juovia.

Vierailija kirjoitti:

Ahminta on vanhingoksi kirjoitti:

Sama se kun syö itsensä kuoliaaksi tai urheilee tai huumeissa liikaa. Kaikki tappaa mitä on liikaa rasvakin . Suola. Sokeri . Alkoholi ei vaikuta niin paljon kuin siihen sekoitetaan nää muut . Yhdessä tekee sekaisin . Kun sokerit on koholla pitää olla ilman sokeria kun lihoo on pidettävä rasvatonta kuuria kasviksilla . Tasapaino . Usein alkoholi on tavallista eikä tee mitään mutta kun siihen sekoitetaan lääkkeitä huumeita rasvaa lantringit sokerit ja huono ruoka . Ihminen tulee toimeen aika vähällä oikeasti . Kaikki ei ole holisteja vaikka juo jonkun verran . Hyvä on joskus ottaa lasi viiniä . Vanhuksille konjakki tujaus tai rommi auttaa verisuonet elpyy . Taas on tää että ei määrä vaan laatu . Kaikki ihmiset kuolee joka tapauksessa myös ne jotka on selvinpäin . Ihmisarvo kaikilla . Hyvää joulua hyviä ajatuksia . Kukkia haudoille .

Todella hämmentävä kirjoitus.

Kyllä. Saattaisi sanoa jopa vuodatus.