Äitini ei arvosta minua

Olen +nelikymppinen, urallani hyvin menestynyt nainen. Minulla on perhe ja ihana koti. Olen itse tyytyväinen elämääni, vaikka toki välillä on sekä kodissa että itsessä myös parantamisen varaa.

Olen viimeisen vuoden aikana kuitenkin yhtäkkiä huomannut, miten äitini puhuu minulle, kuin olisin aina altavastaaja tai jopa epäonnistuja. Sen sijaan veljeni on jatkuvasti voittaja. Minun saamani palkankorotus oli "yllättävää", veljeni taas "ansaittua". Minun kotonani äiti alkaa siivoamaan ja voivottelee sotkuisuutta (meillä ei ole sotkuista, lapsetkin ovat jo muuttaneet pois), veljen luona taas istuu kahvipöytään ja katsoo, miten ihanasti heidän lapsensa jättävät "rennosti vaatteet eteisen lattialle". Minä olin huono äiti, kun olin kotona molempien lapsien kanssa 3 vuotta ennen kuin palasin työelämään. Veli on löytänyt upean vaimon itselleen. Heidän ei tarvitse laittaa lapsia hoitoon ennen kuin he ovat 3-vuotiaita. Jne. jne. jne.

Veljen kanssa meillä on hyvät välit, joita en aio rasittaa tällaisilla ajatuksilla. Mutta onko muilla vastaavia kokemuksia? Ja miksi annan äitini mielipiteiden vaikuttaa mielialaani välillä liikaakin?