Helsingin kaupungin kirjastomainokset

Mainostauluissa on suomen ja englanninkielisiä nyyhkytauluja, miten kirjaston lukusali pelasti ja paransi itsetuntoni, kun sai olla siellä. No näin oli minullakin vielä 20 vuotta sitten.
Mutta sitten tapahtui jotain: pitikin saada alkaa olla niin, että niiden jotka ei kykene hiljaisuuteen, takia sovittiin, että kirjastoissa saakin huutaa ja puhua kovalla äänellä, jaaritella pitkät tovit. Kaupunki itsekin osallistui möykkään. Lukurauhani on kansojen mölinän lisäksi keskeyttänyt pianokonsertti, haitarikonsertti ja kuorolaulu. Kuulemma hirveän suosittu runopiiri kirjaston kaikuvimmassa kohdassa. On oikein kiva että on kaikkea, mutta miksi kirjastoissa.
En meinannut uskoa HSL:n pysäkillä näkemääni mainosta. Yhdessä kuvassa lapsi ihailee rumpusettiä. Luottamus kirjastoihin mureni hitaasti mutta varmasti, ja kun Oodin designvessan paperitelineestä tuli viiltohaava, en mene sinne enää. Hys olet väärässä jos olet hiljaisuuteen kykenevä yksilö. Hiljaisuushan voi vaikka laittaa ajattelun liikkeelle!