Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voinko olla hyvä äiti vaikka olen tukistellut lastani?
09.12.2020 |
Kahden lapsen äitinä, toinen on kokenut aivan erilaisen lapsuuden kuin toinen. Vanhempi on valitettavasti temperamenttinsa takia saanut kokea rankempaa kokemusta ja komentelua kuin pienempi ja todella paljon kiltimpi sisaruksensa.
Vanhempi on ollut aina luonteeltaan ihan mahdoton. Minä itse hiljainen ja kiltti luonne olen ollut aivan hermoromahduksen partaalla hänen kanssaan jo vauvaiästä saakka. Olen valitettavasti väsymyspäissäni tukistellut lastani, viimeisimpänä keinona kun on viidennen kerran tehty vastoin kieltoa nauraen, kyseessä monesti myös jotakin vaarallista, särkyvää, muita satuttavaa toimintaa. Tai kun on huudettu kurkku suorana älämölöä ja kiellosta ääni on vaan koventunut, silloinkin kun on kehotettu olemaan hiljaa jostakin syystä esim. pienemmän sisaruksen vauva-aikana ettei vauva herää. Esikoinen on haastanut minut äärirajoilleni. Näyttänyt missä menee raja, etten enää hallitse itseäni. Ja heti seuraavana päivänä tehnyt sitten sen uudelleen. Ajanut minut aivan kriisin, hulluuden ja paniikin partaalle.
Kunnes sitten hupsista vain hänestä kuoriutui 9-vuotiaana aivan mainio persoona. Jäljellä ei ole enää mitään siitä millaisia nuo vuodet 0-8 olivatkaan. Välimme ovat nyt aivan erilaiset, hän pystyy toimimaan, kuuntelemaan ja keskustelemaan asioista. Temperamentista on jäljellä vain rippeet, jotka hän hallitsee ja osaa kanavoida hyvin.
Mietin vain noita lapsuuden muistoja, mitä niistä on oikeasti jäänyt jälkiä ja mitä hän aikuisena muistaa. Teen kaikkeni että tästä eteenpäin saan rakennettua ihanaa lapsuutta, koska tämä on nyt sitä mitä alunperin halusinkin. Nuorimman kanssa ei ole koskaan ollut mitään tällaisia ongelmia.
Kommentit (9)
Väkivalta ei ole ratkaisu. Mutta haluaisin tietää, mikä on tehtävissä, jos lasta ei kiinnosta totella? Mikään kielto ei tehoa, mikään "rankaisu" ei liikuta. Ihan sama joutuuko jäähylle, viedäänkö pleikka pois, otetaanko puhelin pois jne.
Itse olen joutunut kokemaan tukistamista tosi vähäpätöisistäkin jutuista. Mutta en koe, että olisin mennyt pilalle. Esim. tukkapöllyä sai jos kiroili ruokapöydässä tai ei siivonnut huonetta sen 10. käskyn jälkeenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen puheissa olen edelleen hyvä ja paras äiti. Ei ole koskaan sanonut, että jotenkin vihaisi tai olisi jäänyt menneitä pohtimaan. Pohtiiko silti. On koulussa hyvä ja menestyy harrastuksissaan. On aivan eri lapsi kuin nuorempana, se kaikkea potkiva, huutava ja rikkova lapsi on kadonnut aivan kokonaan ja tilalla on täysin toisenlainen tyyppi nyt. Ap
No voit olla ja varmasti oletkin. Kertomasi perusteella kasvatus on tuottanut tulosta
Vierailija kirjoitti:
Väkivalta ei ole ratkaisu. Mutta haluaisin tietää, mikä on tehtävissä, jos lasta ei kiinnosta totella? Mikään kielto ei tehoa, mikään "rankaisu" ei liikuta. Ihan sama joutuuko jäähylle, viedäänkö pleikka pois, otetaanko puhelin pois jne.
Itse olen joutunut kokemaan tukistamista tosi vähäpätöisistäkin jutuista. Mutta en koe, että olisin mennyt pilalle. Esim. tukkapöllyä sai jos kiroili ruokapöydässä tai ei siivonnut huonetta sen 10. käskyn jälkeenkään.
Aina tätä alapeukutellaan mutta kukaan ei kerro mitä tällaisessa tilanteessa tehdään? kaikki vähänkään vaikeammat muksut heti psykologille? Jos sekään ei auta? Jotain rauhoittavia naamaan?
Voit olla hyvä äiti, jos et nyt TÄSTÄ HETKESTÄ ALKAEN enää ikinä tukista sitä lasta. Jos niin vielä käy, sitten haet ulkopuolista apua. Kyllä tuonikäiselle varmasti muistoja jää, se on lapsesi asia, antaako hän anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin samanlainen lapsi ja tukistamista koin, pari kertaa ainakin muistan. En saanut traumoja. Teini-ikäni oli sen sijaan helppo, ulkoilutin koiria ja tein läksyjä enkä koskenut tupakkaan ja alkoholiin enkä liikkunut ulkona myöhään. Mutta olin aivan hirveä lapsi, sen voin myöntää. Toivottavasti itse en saa kaltaistani lasta, mutta jos saan niin yritän ottaa mahdollisimman paljon omaa aikaa etten hermostu.
Olet hyvä äiti. Jos asia painaa niin pyydä lapselta anteeksi ja kerro, että se tuntuu sinusta vieläkin pahalta. Ja että aikuisetkin tekevät virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Et voi. Olet ihmisperse.