Mies jäkättää minulle koko ajan

Ei, me muut osaamme lähteä suhteesta, joka ei anna mitään.

Jätä se sika.

Vierailija kirjoitti:

Ei, me muut osaamme lähteä suhteesta, joka ei anna mitään.

Meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta joten ei tästä niin helposti lähdetä. Ap

Purkaa suhun vain kaiken oman stressinsä.

Meillä tuohon on välillä auttanut se että vedän asian vitsiksi. Jos mies marisee ja jäkättää rasittavasti, niin saatan alkaa itse marimaaan oikein teatraalisesti takaisin. Usein mies alkaa nauramaan ja lopettaa marinan.

Jos se ei auta, niin kannattaa keskustella tuosta vakavasti. Kysyt että onko tuohon pahantuulisuuteen jotain kunnollista syytä, ja sanot että se pilaa aina sinunkin päivän sekä tuntuu ahdistavalta. Kannattaa myös kiinnittää huomiota miten muuten kommunikoitte. Lisätkää läheisyyttä ja pieniä huomionosoituksia. Jos toinen on pahalla päällä, niin voi sanoa jotakin: "Koita kiinnittää huomiota tuohon sun äänenpainoon", eikä heti suuttua tai alkaa mököttämään itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuohon on välillä auttanut se että vedän asian vitsiksi. Jos mies marisee ja jäkättää rasittavasti, niin saatan alkaa itse marimaaan oikein teatraalisesti takaisin. Usein mies alkaa nauramaan ja lopettaa marinan.

Jos se ei auta, niin kannattaa keskustella tuosta vakavasti. Kysyt että onko tuohon pahantuulisuuteen jotain kunnollista syytä, ja sanot että se pilaa aina sinunkin päivän sekä tuntuu ahdistavalta. Kannattaa myös kiinnittää huomiota miten muuten kommunikoitte. Lisätkää läheisyyttä ja pieniä huomionosoituksia. Jos toinen on pahalla päällä, niin voi sanoa jotakin: "Koita kiinnittää huomiota tuohon sun äänenpainoon", eikä heti suuttua tai alkaa mököttämään itsekin.

Olen monta kertaa hänelle selittänyt miten ahdistuneeksi tulen siitä jäkättämisestä ja siitä miten kääntää kaiken, jopa sään, jotenkin negatiiviseksi. En tule kuulluksi ollenkaan, seuraukseksi tulee vain lisää jäkätystä siitä miten hirveä elämä hänellä on. Kun kysyn mitä voisin tehdä että se elämä ei olisi niin hirveä, niin tulee lisää jäkätystä miten kamala elämä hänellä on. Alan olla aivan luovuttanut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuohon on välillä auttanut se että vedän asian vitsiksi. Jos mies marisee ja jäkättää rasittavasti, niin saatan alkaa itse marimaaan oikein teatraalisesti takaisin. Usein mies alkaa nauramaan ja lopettaa marinan.

Jos se ei auta, niin kannattaa keskustella tuosta vakavasti. Kysyt että onko tuohon pahantuulisuuteen jotain kunnollista syytä, ja sanot että se pilaa aina sinunkin päivän sekä tuntuu ahdistavalta. Kannattaa myös kiinnittää huomiota miten muuten kommunikoitte. Lisätkää läheisyyttä ja pieniä huomionosoituksia. Jos toinen on pahalla päällä, niin voi sanoa jotakin: "Koita kiinnittää huomiota tuohon sun äänenpainoon", eikä heti suuttua tai alkaa mököttämään itsekin.

Olen monta kertaa hänelle selittänyt miten ahdistuneeksi tulen siitä jäkättämisestä ja siitä miten kääntää kaiken, jopa sään, jotenkin negatiiviseksi. En tule kuulluksi ollenkaan, seuraukseksi tulee vain lisää jäkätystä siitä miten hirveä elämä hänellä on. Kun kysyn mitä voisin tehdä että se elämä ei olisi niin hirveä, niin tulee lisää jäkätystä miten kamala elämä hänellä on. Alan olla aivan luovuttanut. Ap

Vaihtaisin itse pikkasen näkökulmaa. Miehen tunteet eivät ole sinun vastuulla eikä sinun tunteet miehen vastuulla ja lopettaisin tykkänään negatiivisille tunteille roskakorina olemisen ja vetäisin omat rajat joissa puhun. Sinulla ja lapsilla on oikeus miellyttävään olemiseen kotona ilman että mies terrorisoi ilmapiiriä selvästikään aikomatta tehdä ololleen mitään.

En useaan otteeseen taistelisin miten jäkätys harmittaa minua vaan peilaisin ne tunteet takaisin ottamatta itse niitä enää vastaan. Noin mies joutuu itse kasvotusten sen kanssa kuinka paljon häntä tympii ja kestämään itse omat tunteensa.

Joka kerta kun jäkätys alkaa sanallistaisin että aloitit jälleen tunteenpurkauksen, haluaisitko hieman rauhoittua, jatketaan juttua myöhemmin uudestaan. Joka. Kerta. Ehkä sopivassa välissä kysyisin että kun hän on nyt ollut selkeästi tyytymätön elämäänsä x kuukautta niin mitä muutoksia _hän_ on ajatellut tehdä omaan elämäänsä ja kertoisin että jos tarvitsee _apua_ _muutoksessa_ niin olen käytettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuohon on välillä auttanut se että vedän asian vitsiksi. Jos mies marisee ja jäkättää rasittavasti, niin saatan alkaa itse marimaaan oikein teatraalisesti takaisin. Usein mies alkaa nauramaan ja lopettaa marinan.

Jos se ei auta, niin kannattaa keskustella tuosta vakavasti. Kysyt että onko tuohon pahantuulisuuteen jotain kunnollista syytä, ja sanot että se pilaa aina sinunkin päivän sekä tuntuu ahdistavalta. Kannattaa myös kiinnittää huomiota miten muuten kommunikoitte. Lisätkää läheisyyttä ja pieniä huomionosoituksia. Jos toinen on pahalla päällä, niin voi sanoa jotakin: "Koita kiinnittää huomiota tuohon sun äänenpainoon", eikä heti suuttua tai alkaa mököttämään itsekin.

Olen monta kertaa hänelle selittänyt miten ahdistuneeksi tulen siitä jäkättämisestä ja siitä miten kääntää kaiken, jopa sään, jotenkin negatiiviseksi. En tule kuulluksi ollenkaan, seuraukseksi tulee vain lisää jäkätystä siitä miten hirveä elämä hänellä on. Kun kysyn mitä voisin tehdä että se elämä ei olisi niin hirveä, niin tulee lisää jäkätystä miten kamala elämä hänellä on. Alan olla aivan luovuttanut. Ap

Vaihtaisin itse pikkasen näkökulmaa. Miehen tunteet eivät ole sinun vastuulla eikä sinun tunteet miehen vastuulla ja lopettaisin tykkänään negatiivisille tunteille roskakorina olemisen ja vetäisin omat rajat joissa puhun. Sinulla ja lapsilla on oikeus miellyttävään olemiseen kotona ilman että mies terrorisoi ilmapiiriä selvästikään aikomatta tehdä ololleen mitään.

En useaan otteeseen taistelisin miten jäkätys harmittaa minua vaan peilaisin ne tunteet takaisin ottamatta itse niitä enää vastaan. Noin mies joutuu itse kasvotusten sen kanssa kuinka paljon häntä tympii ja kestämään itse omat tunteensa.

Joka kerta kun jäkätys alkaa sanallistaisin että aloitit jälleen tunteenpurkauksen, haluaisitko hieman rauhoittua, jatketaan juttua myöhemmin uudestaan. Joka. Kerta. Ehkä sopivassa välissä kysyisin että kun hän on nyt ollut selkeästi tyytymätön elämäänsä x kuukautta niin mitä muutoksia _hän_ on ajatellut tehdä omaan elämäänsä ja kertoisin että jos tarvitsee _apua_ _muutoksessa_ niin olen käytettävissä.

*omat rajat joissa pysyn

*En useaan otteeseen toistelisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, me muut osaamme lähteä suhteesta, joka ei anna mitään.

Meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta joten ei tästä niin helposti lähdetä. Ap

Tekosyy. Sellaista syytä ei ole, etteikö lähtemään pääsisi jos vaan haluaa, mutta jos itse haluat kerran katsoa nitisevää ukkoa, niin oma on valintasi. Älä itke täällä, ellet edes halua tehdä asialle mitään.

Ai, ai niitä miehiä.

Vähän jännittää mitä muuta ne tänään taas keksivät.

Ehkä mies vain on sitä rehvastelevaa ihmistyyppiä, jonka pitää aina lyödä toinen laudalta. "Eihän tuo ole vielä mitään, kuuntelepas tätä..." Tosi rasittavaa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuohon on välillä auttanut se että vedän asian vitsiksi. Jos mies marisee ja jäkättää rasittavasti, niin saatan alkaa itse marimaaan oikein teatraalisesti takaisin. Usein mies alkaa nauramaan ja lopettaa marinan.

Jos se ei auta, niin kannattaa keskustella tuosta vakavasti. Kysyt että onko tuohon pahantuulisuuteen jotain kunnollista syytä, ja sanot että se pilaa aina sinunkin päivän sekä tuntuu ahdistavalta. Kannattaa myös kiinnittää huomiota miten muuten kommunikoitte. Lisätkää läheisyyttä ja pieniä huomionosoituksia. Jos toinen on pahalla päällä, niin voi sanoa jotakin: "Koita kiinnittää huomiota tuohon sun äänenpainoon", eikä heti suuttua tai alkaa mököttämään itsekin.

Olen monta kertaa hänelle selittänyt miten ahdistuneeksi tulen siitä jäkättämisestä ja siitä miten kääntää kaiken, jopa sään, jotenkin negatiiviseksi. En tule kuulluksi ollenkaan, seuraukseksi tulee vain lisää jäkätystä siitä miten hirveä elämä hänellä on. Kun kysyn mitä voisin tehdä että se elämä ei olisi niin hirveä, niin tulee lisää jäkätystä miten kamala elämä hänellä on. Alan olla aivan luovuttanut. Ap

Kannattaa alkaa syömään rauhoittavia, jos jäkätys ahdistaa niin kovasti.

En kuuntelisi. Olen tehnyt tietoisesti töitä opetellakseni tunnetaitoja ja on emotionaalista hyväksikäyttöä ottaa tavaksi kipata oma paha olo toisen niskaan ilman että sitoutuu itse yrittämään parantaa omaa tilannetta.

Kuunteleminen ja yliymmärtäminen saattaa vain turhaan pitkittää tilannetta koska niin kauan kuin pahoinvoinnille on purkukanava voi siinä velloa.

Hakusanaksi miehelle Googlea varten ahdistuneisuushäiriö tai lääkärin puhelinnumero käteen ja jos ei mitään tapahdu niin kuuntelut oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuohon on välillä auttanut se että vedän asian vitsiksi. Jos mies marisee ja jäkättää rasittavasti, niin saatan alkaa itse marimaaan oikein teatraalisesti takaisin. Usein mies alkaa nauramaan ja lopettaa marinan.

Jos se ei auta, niin kannattaa keskustella tuosta vakavasti. Kysyt että onko tuohon pahantuulisuuteen jotain kunnollista syytä, ja sanot että se pilaa aina sinunkin päivän sekä tuntuu ahdistavalta. Kannattaa myös kiinnittää huomiota miten muuten kommunikoitte. Lisätkää läheisyyttä ja pieniä huomionosoituksia. Jos toinen on pahalla päällä, niin voi sanoa jotakin: "Koita kiinnittää huomiota tuohon sun äänenpainoon", eikä heti suuttua tai alkaa mököttämään itsekin.

Olen monta kertaa hänelle selittänyt miten ahdistuneeksi tulen siitä jäkättämisestä ja siitä miten kääntää kaiken, jopa sään, jotenkin negatiiviseksi. En tule kuulluksi ollenkaan, seuraukseksi tulee vain lisää jäkätystä siitä miten hirveä elämä hänellä on. Kun kysyn mitä voisin tehdä että se elämä ei olisi niin hirveä, niin tulee lisää jäkätystä miten kamala elämä hänellä on. Alan olla aivan luovuttanut. Ap

Kannattaa alkaa syömään rauhoittavia, jos jäkätys ahdistaa niin kovasti.

Juuri näin, jäkättäjä saattaa hyvinkin olla lääkityksen tarpeessa ja avun tarpeessa on jokatapauksessa jonka vuoksi häntä tulee kannustaa avun piiriin ennen kuin tilanne syvenee.

On aika absurdia kuinka muun muassa koronatilanne kaikkinensa laukaisee mielenterveysongelmia ja maailma näyttää olevan puolillaan ihmisiä jotka ”vaan” käyttäytyy kuten ahdistuneet ja masentuneet mutta mitään vikaa ei ole muuta kun puoliso joka ei jaksaisi kuunnella puoli vuotta jatkunutta jäkätystä.

Onko aina ollut samanlainen jäkättäjä? Monella tuo on ihan luonteenpiirre, joka ei muuksi muutu. Opettaa lapsillekin samanlaisen katsantokannan elämään. En jaksaisi katsella, pilaa muidenkin elämän negatiivisuudellaan.