Kasvaako erityislapsesta erityisaikuinen?

Niistä tulee vihreiden kansanedustajia.

Tietenkin. Minnekä ne diagnoosit katoaisivat? Moni asuu vanhempiensa luona, kunnes nämä kuolevat.

Kyllä. Itse ainakin olen nyt aikuisena erityisempi kuin lapsena. Lapsena kävin ihan tavallista koulua, vietin melko tavallista lapsen elämää erityisyydestäni huolimatta. Nyt aikuisena poikkean paljon selvemmin normaalista aikuisesta.

Millainen on erityislapsi? Add?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Itse ainakin olen nyt aikuisena erityisempi kuin lapsena. Lapsena kävin ihan tavallista koulua, vietin melko tavallista lapsen elämää erityisyydestäni huolimatta. Nyt aikuisena poikkean paljon selvemmin normaalista aikuisesta.

Kirjoitat täysin normaalisti, paremmin kuin moni täällä.

Vierailija kirjoitti:

Millainen on erityislapsi? Add?

Tätä kysytään aina. Yleensä sellainen, jolla on koulussa erityisen tuen päätös. Voi olla autistinen, kehitysvammainen tai lukihäiriöinen ja niin edelleen. Käsittääkseni myös esim. sydänsairaat ovat erityislapsia. Erityislapsia on valtavasti erilaisia.

Kyllä. Add-lapsi on nyt add-aikuinen.

Suurin osa erityisestä tuesta on suunnattu alle 16 vuotiaille, joten erityisaikuisia on ainakin huomattavasti halvemmassa kuin erityislapsia.

Ja koska erityislapsia on valtavasti erilaisia, voivat olla aikuisena ihan "normaaleja", lahjakkaita ja pärjääviä. Diagnoosi sinänsä ei katoa, mutta sen huomioon ottamisella ja terapialla saadaan ihmeitä aikaan jaa erityisyyden kanssa myös oppii elämään.

Mm. Pahasti lukihäiriöinen prinsessa Victoria.

Tyttäreni oli erityislapsi (dysfasia), nyt aikuisena pärjää oikein hyvin elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa erityisestä tuesta on suunnattu alle 16 vuotiaille, joten erityisaikuisia on ainakin huomattavasti halvemmassa kuin erityislapsia.

Otatpa kirjaimellisesti. Tietenkin ominaisuudet siirtyvät aikuisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Add-lapsi on nyt add-aikuinen.

Erityisyyttä ei määritä diagnoosi vaan se saako jotakin erityistukea yhteiskunnalta. Koulujen jälkeen hyvin harva saa.

Neurologinen poikkeama ei yhtäkkiä häviä, jos sen syntymässä on saanut. Toki voidaan kuntouttaa ja vaikeusasteita on kehitysvammaisesta hyvin lieviin häiriöihin. Kaikkea elämässä pieleen menemistä ei myöskään voi laittaa diagnoosin piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa erityisestä tuesta on suunnattu alle 16 vuotiaille, joten erityisaikuisia on ainakin huomattavasti halvemmassa kuin erityislapsia.

Otatpa kirjaimellisesti. Tietenkin ominaisuudet siirtyvät aikuisuuteen.

Diagnoosit ei tietenkään mihinkään häviä. Harvoin myöskään tuen tarve. Sitä vain ei katsota erityistueksi jos et esim. kykene työllistymään ja saa työttömyyskorvausta tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Add-lapsi on nyt add-aikuinen.

Erityisyyttä ei määritä diagnoosi vaan se saako jotakin erityistukea yhteiskunnalta. Koulujen jälkeen hyvin harva saa.

Kyllä sitä erityistukea saa myös aikuiset. Vammaisille on ihan asumisyksiköitä, päivätoimintaa jne. Ja joillakin onnettomilla vankeinhuoltolaitos auttaa. Tai psykiatrinen sairaala.

Tunnen aikuiseksi kasvaneen FAS-lapsen. On ollut heikko koulumenestys mutta pääsi kuitenkin amiksen lopulta läpi ja on nyt duunarityössä ja perheellinen. Aina syntymässä saadut huonot kortit eivät ole kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Add-lapsi on nyt add-aikuinen.

Erityisyyttä ei määritä diagnoosi vaan se saako jotakin erityistukea yhteiskunnalta. Koulujen jälkeen hyvin harva saa.

Kyllä sitä erityistukea saa myös aikuiset. Vammaisille on ihan asumisyksiköitä, päivätoimintaa jne. Ja joillakin onnettomilla vankeinhuoltolaitos auttaa. Tai psykiatrinen sairaala.

Miellät vankeinhoidon erityistueksi? Ehkä keskustelua ei kannata jatkaa pidemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Itse ainakin olen nyt aikuisena erityisempi kuin lapsena. Lapsena kävin ihan tavallista koulua, vietin melko tavallista lapsen elämää erityisyydestäni huolimatta. Nyt aikuisena poikkean paljon selvemmin normaalista aikuisesta.

Kirjoitat täysin normaalisti, paremmin kuin moni täällä.

Kiitos kehusta. Äidinkieli oli lempiaineeni koulussa. Erityisyyteni on niin vakavaa laatua, että jäin eläkkeelle 20-vuotiaana. Sitä ennen sain kuntoutusrahaa. Työelämässä en ole ollut koskaan. Poikkeavuuteni näkyy selvästi päällepäin, ihmiset luulevat minua kehitysvammaiseksi.

Oikea termi on erityistarvelapsi ei erityislapsi. Vrt. "special needs children".

Erkkaope täällä terve. Toki neurologiset poikkeavuudet vaikuttavat jossain määrin aikuisena riippuen vaikeusasteesta. Esim. dysfasia eli kielellisen kehityksen erityisvaikeus saattaa näkyä työelämässä aikuisena tai sitten ei ollenkaan. Kaikkihan me olemme jossain määrin erityisiä omine omituisuuksinemme ja mielestäni erityisiin piirteisiin pitäisi aina suhtautua hyväksyvästi ja normalisoitavasti. Lapset joilla on erityisiä vaikeuksia voivat pärjätä aikuisena kaikilla elämän alueilla erittäin hyvin. Osa tarvitsee aikuisenakin paljon tukea ja on hienoa jos yhteiskunta pystyy tukemaan oikealla tavalla. Olkaamme iloisia ihmisten moninaisuudesta ja otetaan kaikki vastaan omina itseinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Itse ainakin olen nyt aikuisena erityisempi kuin lapsena. Lapsena kävin ihan tavallista koulua, vietin melko tavallista lapsen elämää erityisyydestäni huolimatta. Nyt aikuisena poikkean paljon selvemmin normaalista aikuisesta.

Kirjoitat täysin normaalisti, paremmin kuin moni täällä.

Minä olen opiskellut sekä kirjallisuutta että kirjoittamista yliopistossa. Mulla on Asperger ja ADD - ja olen todellakin ”erityinen”. Ei se aina liity oppimiseen tai osaamiseen mitenkään.