Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka murehtii koko ajan kaikkea?
15.05.2008 |
Tuntuu, että elämästä on ilo kokonaan hukassa, mietin vaan koko ajan mitä pitäisi tehdä, mitä huolia on ja mitä missäkin asiassa voi tapahtua (mennä pieleen). Arki on rankaa, käyn vaativissa töissä ja omaa aikaa ei oikeastaan jää, kun kaiken vapaa-ajan haluan olla perheen kanssa. Suurin osa noista murehtimistani asioista on sellaisia, ettei ne siitä muuksi muutu, tai oma murehtimiseni ai siihen ainakaan vaikuta, mutta jotenkin en osaa vaihtaa vapaalle ja olla murehtimatta. Niinpä vaan raahaan kivikasaa hartioillani ja näen sieluni silmin miten poltan itseni loppuun ja muutun ajan myötä kamalaksi katkeraksi vanhaksi eukoksi. Samaan aikaan luen hulluna positiivisesta ajattelusta ja allekirjoitan sen kaiken, mutta kun en vaan saa omaa päätäni käännettyä. Ulospäin yritän erittää pirteää ja järkevää, mutta ystävienkin seurassa mietin usein, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi ja miten huolet painaa. Mitenhän sitä on joutunut tähän pisteeseen ja ennen kaikkea - miten tän kehän saa katkaistua ja elämänilon palautettua?
Kommentit (6)
koska itsellä vähän samanlainen ongelma. Huolehdin ja pelkään etukäteen kaikkea ja jos asiat ovat hyvin, olen ihan varma, että jotain kamalaa kuitenkin kohta tapahtuu :( .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on samanlainen ja myrkyttää koko ilmapiirin kun odottaa koko ajan että taivas putoaa niskaan, on epäluuloinen... raskasta seuraa.
Mutta mikä mua vaivaa ja mitä tälle voi tehdä? Ap
olin tollanen n. vuos sitten ja se alkoi todella häiritsemään. loppupeleissä kävin sit psykologilla muutamaan otteeseen juttelemassa.
Elän keskellä jatkuvaa kriisiä. Aivoni kehittelevät mitä kummallisimpia ajatuskuvioita. Sosiaaliset suhteeni ovat vähäiset, koska olen jatkuvasti huolissani, kukapa sellaista jaksaisi. Mieheni minua vielä sietää, mutta viime aikoina olen ollut huolissani myös siitä....ja mitä enemmän mietin, sitä kauemmas ihmiset luotani työnnän. Tiedän, että huoli on vain minun kehittämääni, mutta en saa sitä katkeamaan. Itse odottelen terapiaan pääsyä, toivon etten saa sitä odotellessa loppujakin ihmissuhteita sekaisin. Ei ole helppoa.
Todella "inhottavaa" olla tälläinen murehtija, niin kuin kirjoitit, koko ajan murhehtia, miettiä, vaivata päätä asioilla, en osaa minäkään vaihtaa vapaalle.... Olen ihan poikki. En kyl osaa neuvoa miten tästä "pääsee" irti.