Hei sinä, joka on tavannut joskus ”sielunkumppanin”. Miten yhteiselo sujui?

Meillä toimii täydellisesti. Ei tarvitse riidellä mistään, ja aina on hauskaa yhdessä.

Ei olla enää tekemisissä. Mies hylkäsi.

Nainen hylkäsi. Ei olla enää kauheammin tekemisissä.

Oli aivan järkyttävän myrskyisä ja paska suhde. 4 vuotta rimpuilua valtavan intohimon ja toisaalta jättämisten ja pettämisten ja takaisinpaluideen välissä. Ollaan kyllä edelleen, 10 vuotta suhteen päättymisen jälkeen, parhaat ystävät. mutta parisuhteeseen ei vaan kerta kaikkiaan sovita.

Vierailija kirjoitti:

Ei olla enää tekemisissä. Mies hylkäsi.

Niin siinä joskus käy.

Oltais edelleen yhdessä, jos sen mt-ongelmat ja päihdeongelma ei estäis yhteistä elämää.

Sielunkumppanuuden ja parisuhteen tuuletustarpeen välillä kaksi viikkoa. Luoti ja STD:t väistetty.

Vierailija kirjoitti:

Oltais edelleen yhdessä, jos sen mt-ongelmat ja päihdeongelma ei estäis yhteistä elämää.

Oltais tosiaan jos sulla ei olisi mt-ongelmia.

Mun soulmate haluaa olla vain ystäviä. 

Siitä tuli elämäni hirvein parisuhde ja yhteenmuuton jälkeen tuli ero 1.5v. päästä (aivan liian myöhään). Nyt ei olla missään tekemisissä.

Up

Tarvitsee puhua paljon vähemmän ja silti ei tunnu hylätyltä. Jännä tunnelma kyllä. Toimii!

Alku oli hankalaa. Loysin sielunkumppanini toiselta puolelta maapalloa ja alku oli tosiaan hankalaa, totuttelua kulttuurieroihin ja itselleni oli vaikeaa sopeutua uuteen elinymparistoon. Ollaan lisaksi samaa horoskooppia, harkia, joten ollaan kayty lavitse rajuja riitoja ja ollaan molemmat erittain puupaita jos sille paalle satutaan. Sielunkumppanuus on pelastanut meidat, pitaa meidat yhdessa ja riitojen jalkeen ollaan aina harmissaan etta miten paastettiin niin pahaksi tilanne, kumpikaan ei pystynyt antamaan periksi.

Ajatuskin etasuhteesta saa aikaan huonon olon ja emme voisi kuvitella elavamme edes paivaa erossa enaa.