Oletko käynyt katsomassa Manserock-musikaalin "Vuonna 85"?

Varsinkin jos olet (länsi-) tamperelainen tai ylöjärveläinen (ts. asunut tampereella 80-luvulla), nauroin vedet silmissä!

Musiikki oli tosi hyvää, katsojat lauloivat paljon mukana, taputtivat, nauroivat ääneen - tosi, tosi ihana kokemus.

ja kolmannen kerran menen syksyllä kun tulee "uusittu versio"



Kolahtaa takuuvarmasti jos olet ollut nuori 80-luvun loppupuolella

Olen käynyt neljä kertaa, syksyllä menen viidennen kerran.



Aivan mahtava=)

Tai pidin kyllä, paljonkin, mutta olin kuullut niin paljon ylistystä ja suitsutusta, ettei se loppujen lopuksi nyt niiiiiin upea ollut ja vähän petyin. Minua oikeastaan häiritsi kaksi asiaa, se että juoni oli kömpelösti rakennettu laulujen varaan ja se, että "sanomaa" ei ollut nimeksikään.



Upeaa oli näyttelijöiden laulusuoritukset, hauskaa olivat laulut ja 80-luvun isot ja pikkujutut (tosin niidenkin nauraakäkättämiseen vähän kyllästyin). Jos suhtaudut siihen tyhjäpäisenä iloitteluna ja vanhojen irvailevana muisteluna, niin se on taatusti hauska. Ja minunkin mielestäni siis ihmisillä saa olla tyhjäpäistä iloittelua, se virkistää ; )

Mielestäni esitys oli tilkkutäkkimäinen -irrallisia kohtauksia oli yhdistetty toisiinsa, juonta ei ollut. Yleisössä hauskinta näkyi olevan nelikymppisillä tamperelaisnaisilla, jotka olivat melko tukevassa tuiterissa. Suosittelen ottamaan pohjia ennen esitystä, muuten hauskuutta on vaikeaa tavoittaa. Nousuhumala edesauttaa pääsemään tunnelmaan. Minua ärsytti kohtaus jossa "Turmiolan Tommi" laulaa pätkän Murheellisten laulujen maasta, juoni alkoi siinä vaiheessa oudosti hajoamaan ja lässähtikin loppua kohti kunnolla.

kolahti hyvin tällaiseen yli 4-kymppiseen, aikoinaan juuri noita Eppujen biisejä kuunnelleeseen, vuonna -85 nykyisen miehensä kanssa seurustelun aloittaneeseen "vanhukseen":)



kannattaa käydä katsomassa, ilman muuta!!



t. oululainen

mutta ihan viihdyttävä...!:) Eli sen katsoo ja siitä nauttii, jos ei odota mitään suurta "kultturielämystä". Eli kyseessä on nimenomaan VIIHDYTTÄVÄ esitys, jossa tutut suomirokkikappaleet soivat ja yleisöllä on ihan hauskaa jne. mutta mitään suuria tunteita se ei liikkeelle saa.



Juoni on todella heppoinen jne. ja enemmän keskitytään musiikkiin ja biisien aikana tapahtuu välillä jotain "hauskaa", mutta pääsääntöisesti koko esitys lepää musiikin varassa.



Tosin pakko tunnustaa sen verran, ett mitä enemmän ko. esityksen musiikista ja esittäjistä tietää, sitä enemmän nyansseja huomaa joita "Teppo Tavallinen" ei hoksaa. Minulla oli onni käydä katsomassa esitys tuttuni kanssa joka osasi laajentaa juttua tietämällä paljon enemmän asioita mitä minä "Maija Meikäläinen" tiesin, koska hän on kävelevä tietokirja suomirokin ymv. suhteen.