Muita joilla ei ole mitään perinteitä?

Sinulla on tilaisuus luoda täysin omat perinteet. Ota siitä ilo irti. :)

Kuulostaa omalta lapsuudeltani. Tosin minä olen perheellinen ja miehen sukulaisten kanssa on tullut vietettyä jo joulus jos toinenkin. Nyt koronan aikana omalla porukalla, mutta muulloin olen sieltä saanut sukujouluni.

Meillä ei ollut juhlaperinteitä. Olen jehovantodistaja-perheeseen syntynyt eikä meillä vietetty koskaan joulua, synttäreitä, juhannusta, vappua, pääsiäistä, itsenäisyyspäivää jne.

Olen pakolla koittanut järkätä lapsille juhlapäivinä jotain pientä kivaa. Mutta sanonpa että hyvin vaikeaa on. Ahdistun joka juhlasta, koska en koe minkäänlaista tunnelmaa enkä osaa viettämällä viettää mitään. Ei ole sukulaisia, parisuhdetta eikä laajaa ystäväpiiriä, joten todella teennäistä ja väkinäistä on. Siihen olen pyrkinyt että jouluna ostan aina kalenterit lapsille, meillä on kuusi, lahjoja ja herkkuja. Synttäreinä onnittelen ja annan lahjan. Muuhun en oikein pysty, ja tämäkin on vaikeaa. Lasten takia kuitenkin yritän esittää että kivaa on.

Minulla ei ole mitään jouluperinteitä, vaikka lapsuudenkodissani kyllä oli. En ole kiinnostunut joulun viettämisestä ollenkaan, vaan kohtelen sitä kuin mitä tahansa vapaapäivää. Välillä käyn baarissa, välillä pelaan lautapelejä kavereideni kanssa.

Kyllä joulun erityismerkityksen sillä lailla tiedostaa, että pystyn kyllä muistamaan, mitä olen jouluina tehnyt vaikka se ei olisi mitään kummallista. Joulu on kuitenkin yhteiskunnassa läsnä, kiinnosti se itseä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on tilaisuus luoda täysin omat perinteet. Ota siitä ilo irti. :)

Totta, mutta ei se paljon lohduta kun kaipaisi niitä muitakin ihmisiä siihen juhlapyhän viettoon.

Tälle päivälle leivoin Ellen Svinhufvudin kakkua mutta ei se kovin juhlavaa fiilistä vielä luo kun yksin syö. Maistuu iltapäiväkahvin kanssa paremmalta kuin arkipäivän välipala, kylläkin.

Ap

Meillä oli vähän tuollainen ilmapiiri, juhlat oli jotain pakkosuorittamista. Tai oli aina ennen joulua äidillä perinteenä järjetön raivosuursiivous ja aattona oli tuttua kuulla katkera lause ”on se hyvä perheen tulla valmiiseen pöytään”. Vielä nykyäänkin joulun alla alkaa pinna kiristymään ja tulee se sama kurja fiilis mikä oli lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on tilaisuus luoda täysin omat perinteet. Ota siitä ilo irti. :)

Totta, mutta ei se paljon lohduta kun kaipaisi niitä muitakin ihmisiä siihen juhlapyhän viettoon.

Tälle päivälle leivoin Ellen Svinhufvudin kakkua mutta ei se kovin juhlavaa fiilistä vielä luo kun yksin syö. Maistuu iltapäiväkahvin kanssa paremmalta kuin arkipäivän välipala, kylläkin.

Ap

Hanki uusia kavereita. Itse tunnen useita ihmisiä, jotka eivät harrasta mitään sukujouluja. Heidän kanssaan olen juuri pelannut niitä lautapelejä esimerkiksi.

Perheellisistä ei oikein muutenkaan ole ystävyyteen, olen huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut juhlaperinteitä. Olen jehovantodistaja-perheeseen syntynyt eikä meillä vietetty koskaan joulua, synttäreitä, juhannusta, vappua, pääsiäistä, itsenäisyyspäivää jne.

--- Lasten takia kuitenkin yritän esittää että kivaa on.

Miksi teet noin? Mikset opeta lapsillesikin, ettei ole pakko juhlia? Et selvästikään ole itse kärsinyt lahjattomuudesta tai juhlien puutteesta, niin mitä järkeä opettaa lapsille tapa, josta et itse pidä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut juhlaperinteitä. Olen jehovantodistaja-perheeseen syntynyt eikä meillä vietetty koskaan joulua, synttäreitä, juhannusta, vappua, pääsiäistä, itsenäisyyspäivää jne.

Olen pakolla koittanut järkätä lapsille juhlapäivinä jotain pientä kivaa. Mutta sanonpa että hyvin vaikeaa on. Ahdistun joka juhlasta, koska en koe minkäänlaista tunnelmaa enkä osaa viettämällä viettää mitään. Ei ole sukulaisia, parisuhdetta eikä laajaa ystäväpiiriä, joten todella teennäistä ja väkinäistä on. Siihen olen pyrkinyt että jouluna ostan aina kalenterit lapsille, meillä on kuusi, lahjoja ja herkkuja. Synttäreinä onnittelen ja annan lahjan. Muuhun en oikein pysty, ja tämäkin on vaikeaa. Lasten takia kuitenkin yritän esittää että kivaa on.

Etsitköhän omaa tunnelmaasi väärästä paikasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ollut juhlaperinteitä. Olen jehovantodistaja-perheeseen syntynyt eikä meillä vietetty koskaan joulua, synttäreitä, juhannusta, vappua, pääsiäistä, itsenäisyyspäivää jne.

Olen pakolla koittanut järkätä lapsille juhlapäivinä jotain pientä kivaa. Mutta sanonpa että hyvin vaikeaa on. Ahdistun joka juhlasta, koska en koe minkäänlaista tunnelmaa enkä osaa viettämällä viettää mitään. Ei ole sukulaisia, parisuhdetta eikä laajaa ystäväpiiriä, joten todella teennäistä ja väkinäistä on. Siihen olen pyrkinyt että jouluna ostan aina kalenterit lapsille, meillä on kuusi, lahjoja ja herkkuja. Synttäreinä onnittelen ja annan lahjan. Muuhun en oikein pysty, ja tämäkin on vaikeaa. Lasten takia kuitenkin yritän esittää että kivaa on.

Etsitköhän omaa tunnelmaasi väärästä paikasta?

Mitä tarkoitat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on tilaisuus luoda täysin omat perinteet. Ota siitä ilo irti. :)

Totta, mutta ei se paljon lohduta kun kaipaisi niitä muitakin ihmisiä siihen juhlapyhän viettoon.

Tälle päivälle leivoin Ellen Svinhufvudin kakkua mutta ei se kovin juhlavaa fiilistä vielä luo kun yksin syö. Maistuu iltapäiväkahvin kanssa paremmalta kuin arkipäivän välipala, kylläkin.

Ap

Älähän nyt. On tutkittu että yksinolo tekee hyvää meille jokaiselle ihmiselle esim antaa tilaa henkiselle kasvulle, rentouttaa, lievittää stressiä ja lataa akkuja. Vastapaino sosiaalisen elämän ja arjen kuormittavuudelle. Eikä se yksin oleminen estä ketään juhlimasta itsenäisesti ja järjestämästä juhlia ihan vain itselleen. Tänäänkin olen yksin ja juhlin itsenäisyyspäivää syömällä kanaa ja jälkiruuaksi on suklaata. Ja telkkaristakin tulee ohjelmaa koko päivän.

EI mullakaan ole, mutta ei kyllä haittaa yhtään. En vietä käytännössä mitenkään noita juhlapyhiä, ihan on normaaleja vapaapäiviä jotka vietän itsekseni kotona.

Luo omat perinteesi. Vaikka sinusta voikin tuntua siltä, että kaikilla on omat perinteet, niin todellisuudessa sinunkin ystävissäsi on varmasti muitakin, joilla ei ole vaikkapa itsenäisyyspäivän perinteitä. Toisaalta perinteet myös muuttuvat ajan myötä. Itselläni lapsuuteen kuului aina partiolaisten soihtukulkue ja puurojuhla. Opiskeluaikoina taas osakunnan itsenäisyyspäivän juhla ja ylioppilaiden soihtukulkue. Nyt aikuisena kumpikaan noista ei enää kuulu perinteisiin ja tilaa olisi uudelle. Kutsu ensi vuonna rohkeasti ystäviäsi itsenäisyyspäivän vastaanotolle ja katso ketkä tulevat. Seuraavana vuonna kutsut samat ihmiset uudelleen. Kaksi kertaa on tapa ja kolmas on jo perinne.

Ne joulun perinteetkin on monesti pieniä juttuja. Meillä oli pitkään perinteenä tehdä riisipuuro lounaaksi, koska silloin poikkesi haudalla käyvät sukulaiset tuomaan joulutervehdyksen ja katsomaan joulurauhan julistuksen. Ei kukaan enää käy aattona kylässä mutta joulupuuro syödään edelleen lounaaksi (kenenkään ei myöskään tarvitse herätä aamulla aikaisin sitä keittämään) ja joulurauhan julistus kokoonnutaan katsomaan. Se on siitä kiva, että jännästi muutkin kerääntyy siihen sohvalle, kunhan vain yksi avaa television.