Mies, miten käyttäydyt kiinnostavan naisen/ihastuksesi lähellä?

Änkytän. Heiluttelen jalkaa hermostuneesti. Mietin kuinka poistua vähin äänin paikalta. Poistuessani paikalta, kompastun pöydän jalkaan, menen nurin. Valahdan punaiseksi, toivon, olisinpa näkymätön. Mutta juuri sillä hetkellä hän näkee minut. Ja nauraa.

Katson kuinka alfamiehet naurattavat häntä. Nainen ei edes huomaa minua. Menen kotiin itkemään.

pyrin huomioimaan naista, avaan ovet, hymyilen, avaan keskustelua...

Riippuu siitä, kuinka kovasti olen kiinnostunut tai ihastunut. Jos ihastuminen on kevyttä, niin käyttäydyn aika normaalisti, ehkä olen normaalia paremmalla tuulella. Kovasti ihastuneena jäädyn, enkä pysty ajattelemaan selkeästi. Iskee päälle kaksi aivan vastakkaista tunnetta yhtäaikaa. Välillä iskee kauhun tunne, että tahdon siitä paikalta pois, enkä voi katsoakaan ihastusta vaikka toisaalta taas juuri siinä ihastuksen lähellä on sillä hetkellä on kaikkein parasta olla, eikä haluaisi muuta tehdäkään kuin katsoa ihastusta.

Röyhistelen rintaani, yskäisen että hän huomaisi, puhun kovaäänisesti saavutuksistani, vinkkaan silmää ja kysyn naisen numeroa. Helppoa😉

Mahdollisimman neutraalisti. Toivon, ettei hän sanoisi minulle mitään, koska joutuisin vastamaan, ja itseni tuntien sen jälkeen hän pitäisi minua idioottina ja/tai omituisena hyypiönä.

Hymyilen naiselle ja huomioin naista.

Valitettavasti punastelen, takeltelen sanoissa, kerran kompastuin omiin jalkoihini, puhun epäkiinnostavista asioita kun jännittää.. Ei ihme että ei ole naista...

En voi olla katsomatta naista... Hän on niin kaunis

Kysyn numeroa tai ig. Ei tuppisuuna naista tule.

Alan pyörittelemään lantiotani ja käynnistän soidintanssini. Ääntelen kuin metso konsanaan. Sen jälkeen levitän käteni ja kahmaisen naisen syliini ja kannan kotiini, jossa siitän tämän laatuyksilön.

Tsekkailen muotoja, kun nainen on selin.

Hassua. Työpaikallani yksi sinkkumies suorastaan karttaa minua. Ei uskalla edes moikata. Kuitenkin kaukaa hän katselee mua kun luulee etten huomaa. Ilmeisesti hän siis saattaa olla ihastunut? Harmi kun ei uskalla osoittaa sitä ollenkaan. Miksi luonto on luonut näin, että ihastuneena saattaa menettää toimintakykynsä kokonaan ja suorastaan pelkää toista?

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti punastelen, takeltelen sanoissa, kerran kompastuin omiin jalkoihini, puhun epäkiinnostavista asioita kun jännittää.. Ei ihme että ei ole naista...

Voi ei... ☹️

Laittauduin komeaksi häntä varten. Aina kun näin tervehdin iloisesti. Sain

Vierailija kirjoitti:

pyrin huomioimaan naista, avaan ovet, hymyilen, avaan keskustelua...

Itse teeskentelen välinpitämätöntä, paiskaan oven kiinni hänen nenänsä edessä, välttelen katsekontaktia ja pakenen paikalta, jos hän yrittää avata keskustelua.

Olen naiselle kuin ilmaa. Vaikka ostaisin merkkivaatteita ja kävisin salilla/parturissa. En ole Chad, joten elämä on yksi kusiv1ttu meille.

Avaan keskustelun naisen kanssa.

En mitenkään. Ei ole ihastusta. Naiset ovat aivopestyjä someriippuvaisia.

Up