Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli? Jätin rakastamani miehen sen vuoksi, ettei hän rakastanut minua tarpeeksi
01.12.2020 |
Puran tänne ajatuksia, kun en viitsi enää ystäviänikään kuormittaa tällä. Tuntuu, että tosi vaikea päästä erosta yli. Parin vuoden suhde takana, ikää molemmilla 40, miehellä avioliitto ja lapset takana, minulla taas ei kumpaakaan. Alkuun puhuttiin, että molemmat haluaa vakavan suhteen ilman muuta mutta sitten pikku hiljaa kävi ilmi, että se vakava suhde tarkoittaa kummallekin ihan eri asioita. Minulle se olisi tarkoittanut avioliittoa ja yhteenmuuttamista, miehelle taas seurustelua mutta erikseen asumista. Kahden vuoden aikana mies ei ottanut minua mukaan esim. lastensa synttäreille, sukutapaamisiin jne. Nopeasti esitteli kerran vanhemmilleen ja yhdelle sisaruksistaan mutta muuten olin hänen elämänsä ulkokehällä.
Järjen tasolla ymmärrän, että ero oli hyvä ja oikea ratkaisu, sillä pidemmän päälle en olisi kestänyt sitä, että itse kaipaan yhteistä arkea ja avioliittoa, miehelle taas riittää seurustelu ja tapailu. Avioliitosta keskustelimme minun aloitteestani ja siitä mies sanoi, että "siihen pas*aan en enää sotke itseäni". Kysyin, että näkeekö hän todella vakavan suhteen kanssani paskana, mies sanoi että ei, vaan avioliitto-instituution. Silti minulle tuo oli vahva signaali siitä, ettei hän yksinkertaisesti rakasta minua samoin kuin minä häntä ja että hänen kanssaan suhteessa jäisin aina kaipaamaan jotain enemmän.
Mutta silti tunnetasolla on älyttömän paha olla. Etenkin nyt kun on kaamosaika, mikä on mulle muutenkin vaikeaa, lisäksi ei pysty harrastamaan tai tapaamaan ystäviä ja sukulaisia. Masentunut olo ja kaipaan ex:ää. Mietin, olisiko sittenkin parempi olla suhteessa jossa itse rakastaa 100% kuin olla yksin ehkä koko loppuelämä.
Kommentit (3)
Lisäystä vielä:
Yli pääsemiseen auttaa ensin, riittävä asiasta puhuminen/purkaminen, asioiden käsittely. Sitten mielellään uusien asioiden kokeilemista, esim. uusi harrastus, ja uudet tuttavuudet on toivottuja.<3 Kannattaa nähdä ystäviä aina kun voi <3 Ja kun olet puhunut asiasta paljon, niin yritä myös jättää tämä asia taakse, lue vaikka semmoista kirjallisuutta jossa neuvotaan käsittelemään erosta yli pääsemistä <3
Nää auttoi itsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina kirjoitti:
Ethän voi olla kuitenkaan varma, että jäisit ikuisesti yksin? Mielestäni ei kannata tyytyä sellaiseen suhteeseen, jossa itse on 100% ja kumppani 75%. Koska etkö sitten ansaitsisi toivomiasi asioita.
Itselle oli tärkeää mennä naimisiin ja saada yhteinen koti mieheni kanssa. Ehdoton ei jos nää ei toteudu omalla kohdallani ainakin. En tiedä, oon ehkä vanhanaikainen, mutta arvostan avioliittoa jos se on tehty rakkaudesta toiseen. Toki itse olen myös uskovainen että sekin varmaan lisää avioliitton tärkeyttä omalla kohdallani <3
Oon ollut suhteessa jossa annoin kaikkeni ja toinen ei, ja se todella rikkoi minut. Ei se ole sen arvoista. Toiset on luotu elämään erillään ja toiset yhdessä eloon. Ei kannata väkisin muuttaa itseään kummankaan jos ei tunnu hyvältä.
Älä anna periksi!<3 Kyllä semmoinen hyvä tyyppi voi vielä tulla vastaan, oot kummiskin vielä nuori nainen, vaikka oon todistanut jo yli 70vuotiaidenkin romansseja!<3
Tänne tullaan todnäk kirjoittelee mitä sattuu... Kuuntele sitä miltä susta itsestä tuntuu, äläkä väheksy arvoasi.
Ihana vastaus, kiitos sinulle <3
Olen huomannut, että nykyään toive/haave avioliitosta etenkin näin keski-ikäisenä helposti tulkitaan jotenkin turhana tai sitä vähätellään. Tyyliin "se on vaan paperinpala, ei sillä ole mitään merkitystä jos rakastaa toista" jne. Mutta sitten toisaalta joku tekijähän siinä pidättelee, jos ei halua mennä muka rakastamansa kumppanin kanssa naimisiin.
ap
Ethän voi olla kuitenkaan varma, että jäisit ikuisesti yksin? Mielestäni ei kannata tyytyä sellaiseen suhteeseen, jossa itse on 100% ja kumppani 75%. Koska etkö sitten ansaitsisi toivomiasi asioita.
Itselle oli tärkeää mennä naimisiin ja saada yhteinen koti mieheni kanssa. Ehdoton ei jos nää ei toteudu omalla kohdallani ainakin. En tiedä, oon ehkä vanhanaikainen, mutta arvostan avioliittoa jos se on tehty rakkaudesta toiseen. Toki itse olen myös uskovainen että sekin varmaan lisää avioliitton tärkeyttä omalla kohdallani <3
Oon ollut suhteessa jossa annoin kaikkeni ja toinen ei, ja se todella rikkoi minut. Ei se ole sen arvoista. Toiset on luotu elämään erillään ja toiset yhdessä eloon. Ei kannata väkisin muuttaa itseään kummankaan jos ei tunnu hyvältä.
Älä anna periksi!<3 Kyllä semmoinen hyvä tyyppi voi vielä tulla vastaan, oot kummiskin vielä nuori nainen, vaikka oon todistanut jo yli 70vuotiaidenkin romansseja!<3
Tänne tullaan todnäk kirjoittelee mitä sattuu... Kuuntele sitä miltä susta itsestä tuntuu, äläkä väheksy arvoasi.