Lue keskustelun säännöt.
Kaikki imee mut kuiviin, mikä ihmisiä vaivaa?!
01.12.2020 |
Tai mikä mua vaivaa...
Töissä joutuu useimmiten tekemään moninkertaisesti mitä muut, kukaan ei huomaa kiittää, mutta jos joskus koittaa asettaa omia rajoja, saat välittömästi suuttuneen reaktion ja kahta kovemmat vaatimukset.
Ihmissuhteissa sama, mua tarvitaan kun tarvitaan mutta auta armias jos minä tarvisin joskus jotain tai ilmaisen tyytymättömyyttä tai väsymystä, kaikki onkin yhtäkkiä niin stanan hankalaa.
Mä oon aivan loppu. Eikö kukaan näe, että annan aivan kaikkeni ja useimmiten vähän päälle, ja en vaan oikeasti jaksa enää, vai eikö kukaan todellakaan vaan välitä? Tekisi mieli luovuttaa.
Kommentit (15)
Pistin ainakin itse rajoja reippaasti vastaavassa tilanteessa. Reaktiona oli toki suuttumusta, mutta samapa tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta kynnysmattoilu ja anna heidän suuttua. Toki jos töissä esimies suuttuu niin sitten pask3mpi juttu, mutta vie se sit kirkeemmalle taholle.
Kannattaa opetella tuntemaan omat rajansa. Kaikkeen ei kannata lähteä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta kynnysmattoilu ja anna heidän suuttua. Toki jos töissä esimies suuttuu niin sitten pask3mpi juttu, mutta vie se sit kirkeemmalle taholle.
Eiköhän kannattas ensin muille tahoille laittaa kapuloita rattaisiin.
Laita rajat äläkä anna ihmisten hyväksikäyttää. Opettele sanomaan ei. Itse liian kilttinä ihmisenä olen oppinut tuon tärkeyden kantapään kautta. Töissäkään ei kannata ylisuorittaa, menetät vain oman terveytesi pidemmän päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettele nauttimaan ihmisten vihasta. Se vain tarkoittaa sitä että teit itseäsi kohtaan oikein ja sehän ei niille loisille sovi.
Itse laiton rajat ja sin samalla selville feikki kaverit jota todella joutin pois elämästäni. Nyt henki kulkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elämästä katoavat hyväksikäyttäjät, ei ole menettänyt mitään. Ainoastaan saavuttanut paremman elämän.
Itselläni hyvin saman kaltaisia kokemuksia...
Toki totuuden nimessä on pakko tunnustaa että olen omalla toiminnallani myötävaikuttanut näiden tilanteiden syntymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myyntimies-Mynttinen kirjoitti:
Itselläni hyvin saman kaltaisia kokemuksia...
Toki totuuden nimessä on pakko tunnustaa että olen omalla toiminnallani myötävaikuttanut näiden tilanteiden syntymiseen.
:D
Opettele ap asettamaan rajat ja pitämään niistä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin suhteessa tollainen että kaikkeni annoin ja samaa en saanut. No, päätin kerrankin tehdä päätöksen oman hyvinvointini puolesta ja erosin, kun toisen ongelmat saivat itseni lähes sairastumaan.
Nyt eksä kiusaa minua keinolla millä hyvänsä, koska menin tekemään sellaisen päätöksen, joka tekee hänen elämästä vaikeampaa ja omastani helpompaa. Mieluummin kyllä näin kuin edelleen yhdessä. Tuntuu kamalalta kun toinen on niin vihainen minulle, varsinkin kun edelleen välitän hänestä.
Kuten muut ovat sanoneet, määritä rajasi. On pakko opetella sietämään muiden suuttumusta.
Ymmärrän sinua niin hyvin.
Ensin ihmissuhteissa uuvuin, sitten työelämässä ja taas ihmisuhteissa.
Aina olen antanut liikaa enkä ole osannut sanoa ei,ainakaan tarpeeksi ajoissa vaikka olen hyväksikäytön kyllä jossain määrin tajunnut.
No toisaalta onneksi minua on jo kiusattu tarpeeksi kaikenlaisten asioiden tiimoilta ja olen voinut tarpeeksi huonosti, että alan ymmärtämään, että minun on muututtava. Rajat ovat pakko asettaa ja antaa ihmisten selän takana sanoa mitä tykkäävät, minä en jaksa enää mennä siihen alituiseen sotkuun mukaan ja sopia millon mistäkin asioista uudestaan ja uudestaan kun satuttaminen jatkuu kutenkin.
Terveisin tällä hetkellä uupuneena sairaslomalla väkivaltaisen suhteen, huonon ystäväpiirin ja epäsopiva työn vuoksi.
Terapia alkaa ja muutokset eteenpäin.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsopa ohutnahkainen narsisti. Olet miellyttämisenhaluinen ja liian kiltti , hyviä ominaisuuksia mutta vedät kuspäitä puoleesi. Jämäkkä EI aiheuttaa ensin vihaa ja tyrmistystä jos on aina totellut ja tehnyt mitä muut haluaa. Olen kokenut samaa kuin sinä nuorena , nyt kukaan ei kävele ylitseni. Jos vaihtoehdot on määräilevät ihmiset (niin ettei voi hengittää) vai yksinolo valinta on helppo. Laitapa ne rajat kuntoon , sanot ei ja itse määräät mitä teet ja milloin ja kenelle. Ei sinun ole pakko ketään totella. Vaatii sisua mutta palkitsee tuhatkertaisesti. Tsemppiä!
Ihan samat fiilikset. Minuun otetaan yhteyttä vain, kun tarvitaan jotain. En muista milloin (ei varmaan vuosiin) joku muu kuin oma äiti tai isä olisi ottanut minuun yhteyttä kysyäkseen, mitä kuuluu tai muuten vain tapaamisen ilosta. Olen kyllä aika paljon tekemisissä ihmisten kanssa, siis töissä, harrastus- ja vaapaaehtoistoiminnassa jne. Mutta aina sitä kautta, että suoritan jollekin jotakin "palvelusta". Minulla on tunne, että minulla on vain välinearvo, ei itseisarvoa ollenkaan. Siksi en myöskään uskalla kieltäytyä pyynnöistä. Jos sanoisin ei, jäisin lopullisen yksin.