Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kohottaa itsetuntoa, kun olen epäonnistunut uralla?
01.12.2020 |
Tilanne on siis sellainen, että olen aina ollut todella urakeskeinen ihminen. Minulla on ollut selvä suunnitelma urasta ja ammatista pienestä pitäen. Minusta tuntuu, että olen rakentanut itsetuntoni akateemisen ja ammatillisen menestymisen varaan. Ja nimenomaan tämän tietyn uran varaan. Nyt olen tajunnut, etten koskaan pääse haluamalleni uralle.
Olen jo 35-vuotias enkä ole menestynyt akateemisesti enkä ammatillisesti. Olen omasta mielestäni maailman turhimmassa toimistotyössä, joka minua ei kiinnosta ollenkaan millään tasolla. Palkkakin on peruspaskaa, joten siitäkään ei voi mitään riemua repiä. On työssä hyviäkin puolia, mutta ne ovat laiha lohtu.
Minulla on paljon hyvää elämässäni, kuten rakastava puoliso ja ihana lapsi. Olen aina keskittynyt ja asettanut kaikki toiveeni siihen unelmieni uraan, että en tavallaan saa puolisosta ja lapsesta sitä iloa ja onnea, jota minun pitäisi saada. Tiedän kyllä olevani heidän suhteensa onnekas ja rakastan heitä syvästi. Minulla on lisäksi kivoja harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita, joten elämä on teoriassa hyvää.
Mutta pidän itseäni ihan paskana. Olen epäonnistunut ja arvoton eikä elämälläni ole mitään merkitystä, koska en saavuta tavoitteitani. Elämäntilanne masentaa ja odotan kuolemaa, koska mitä väliä millään on.
Tiedän, että tunteeni ovat epäloogisia ja aika ikäviä. En anna perheelleni heidän ansaitsemaansa arvoa. Yritän muuttaa ajattelutapaani, mutta ajatukseni kiertyvät takaisin negatiivisuuteen useita kertoja päivässä. Miten saisin muutettua elämäntavoitteeni koskemaan perhettä? Miten on mahdollista vaihtaa se pohja, jolta itsetunto muodostuu, johonkin toiseen asiaan?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Tarvitset terapiaa, tuon tason itsetunto-ongelmat kumpuaa jostain muusta kuin uralla "epäonnistumisesta". Ja jos olet turhautunut työssäsi, ehdit vielä vaihtaa suuntaa tai vaikka jopa opiskella jotain uutta alaa.
Mulla on jo pari tutkintoa, jotka ovat olleet yhtä tyhjän kanssa. Surkeita arvosanoja enkä ole päivääkään tehnyt kumpaankaan tutkintoon liittyvää hommaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitä itseäsi ja ajatteluasi, tutustu itseesi. Älä rakenna itsetuntoa ulkoisten tekijöiden varaan (ura, ulkonäkö, mammona, jne..)
Tunteesi ovat varmasti monelle jollain lailla tuttuja. Minullekin.
Oma ratkaisuni on ollut keskittyä omiin harrastuksiin ja hyvinvointiini. Harrastan nykyisin erästä urheilulajia melko tavoitteellisesti, ja se on antanut hurjasti mielekkyyttä, mielenrauhaa ja iloa elämääni. Jaksan sen avulla olla myös läheisilleni paremmin läsnä.
Minulla taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen kohotti huimasti itsetuntoa. Olen koulukiusattu ja lukionkin keskeytin. Ja koko nuoren aikuisikäni pidin itseäni alempiarvoisena.
Nyt tunnen arvoni ja sen, että olen vakaalla alustalla. Ettei mikään voi minua satuttaa.
Olet siis lukenut pari hyödytöntä pilipalitutkintoa ja nyt ihmettelet, kun niille ei ole käyttöä? Jos haluaa oikeaa uraa, niin kannattaa ihan alusta alkaen miettiä, millä tutkinnoilla siihen pääsee kiinni ja mikä on oma osaamis- sekä panostustasosi. Jos työpaikkasi on sellainen, ettei siinä ole mitään kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia, niin kannattanee vaihtaa. Vai oletko vain laiska, etkä oikeasti jaksa panostaa edes nykyiseen työhösi, jotta pääsisit eteenpäin? Jos liike-elämässä ihan oikeasti hoitaa hommat hyvin, sekä on älykäs ja miellyttävä ihminen, niin ei niitä ylennyksiä edes oikein voi välttää, kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehitä itseäsi ja ajatteluasi, tutustu itseesi. Älä rakenna itsetuntoa ulkoisten tekijöiden varaan (ura, ulkonäkö, mammona, jne..)
Ehkä se ongelma on, että näen uran sellaisena asiana, joka voi säilyttää jotain minusta itseni jälkeen. Ketään ei kiinnosta sadan vuoden kuluttua tunsinko itseni tai olinko hyvä äiti. Sen sijaan menestyksekkäästä urasta voi jäädä jotain muisteltavaa pidemmän ajankin päähän. Jos Mauno Koivisto olisi ollut vain joku autonrassaaja, ei kukaan tietäisi hänestä saatikka olisi hänestä kiinnostunut.
Ironisintahan tässä ajattelutavassa on se, että tiedän, ettei kuolemanjälkeisellä maineellani ole minulle enää mitään merkitystä, koska olen kuollut. :D Enkä edes eläessäni halua miksikään julkkikseksi. Olisin vain haluanut uran, jolla olisi ollut minulle merkitystä ja jolla olisin tehnyt omasta mielestäni maailmasta paremman paikan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olet siis lukenut pari hyödytöntä pilipalitutkintoa ja nyt ihmettelet, kun niille ei ole käyttöä? Jos haluaa oikeaa uraa, niin kannattaa ihan alusta alkaen miettiä, millä tutkinnoilla siihen pääsee kiinni ja mikä on oma osaamis- sekä panostustasosi. Jos työpaikkasi on sellainen, ettei siinä ole mitään kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia, niin kannattanee vaihtaa. Vai oletko vain laiska, etkä oikeasti jaksa panostaa edes nykyiseen työhösi, jotta pääsisit eteenpäin? Jos liike-elämässä ihan oikeasti hoitaa hommat hyvin, sekä on älykäs ja miellyttävä ihminen, niin ei niitä ylennyksiä edes oikein voi välttää, kokemusta on.
Lähetätkö minulle sen aikakoneesi, jolla pääsen valitsemaan opintoni uudelleen? Painotin aloitusviestissäni akateemista menestystä myös sen takia, että halusin uran yliopistossa eikä minua ole koskaan kiinnostanut, saako tutkinnolla töitä yliopiston ulkopuolelta. Nyt olen vain tajunnut, että olen liian tyhmä ja laiska saadakseni haluamani uran.
Minua ei kiinnosta panostaa tähän työhön, koska se ei ihan oikeasti kiinnosta minua. Mitä väliä sillä on, että pääsen tästä hommasta vaikka joksikin surkeaksi kirjanpitäjäksi? Ja en varmaan voi päästä tällä hienolla taloushallinnon alalla kovin pitkälle, kun en ole opiskellut mitään taloushallintoon liittyvääkään.
Sitä paitsi pyysin vinkkejä, joilla voisin perustaa itsetuntoni jonkun muun asian varaan kuin sen uran. Olen sanonut, että olen tyhmä ja laiska paska, joten en saavuta uratavoitteitani. Haluan päästä eroon uratavoitteistani ja löytää iloa ja onnea elämääni muista asioista, joten opiskeluvalinnoistani tai työtavoistani valittaminen on lähinnä vittuilua puoleltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitä itseäsi ja ajatteluasi, tutustu itseesi. Älä rakenna itsetuntoa ulkoisten tekijöiden varaan (ura, ulkonäkö, mammona, jne..)
Ehkä se ongelma on, että näen uran sellaisena asiana, joka voi säilyttää jotain minusta itseni jälkeen. Ketään ei kiinnosta sadan vuoden kuluttua tunsinko itseni tai olinko hyvä äiti. Sen sijaan menestyksekkäästä urasta voi jäädä jotain muisteltavaa pidemmän ajankin päähän. Jos Mauno Koivisto olisi ollut vain joku autonrassaaja, ei kukaan tietäisi hänestä saatikka olisi hänestä kiinnostunut.
Ironisintahan tässä ajattelutavassa on se, että tiedän, ettei kuolemanjälkeisellä maineellani ole minulle enää mitään merkitystä, koska olen kuollut. :D Enkä edes eläessäni halua miksikään julkkikseksi. Olisin vain haluanut uran, jolla olisi ollut minulle merkitystä ja jolla olisin tehnyt omasta mielestäni maailmasta paremman paikan.
Ap
No onpa ristiriitaista. Haluisit uran jolla olisi sinulle merkitystä, mutta äitiys ei riitä merkitykseksi, koska se ei näy muille paitsi itselle merkityksellisenä.
Terapiasta voisi olla apua. Usein tuollaisiin ongelmiin auttaa myös aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehitä itseäsi ja ajatteluasi, tutustu itseesi. Älä rakenna itsetuntoa ulkoisten tekijöiden varaan (ura, ulkonäkö, mammona, jne..)
Ehkä se ongelma on, että näen uran sellaisena asiana, joka voi säilyttää jotain minusta itseni jälkeen. Ketään ei kiinnosta sadan vuoden kuluttua tunsinko itseni tai olinko hyvä äiti. Sen sijaan menestyksekkäästä urasta voi jäädä jotain muisteltavaa pidemmän ajankin päähän. Jos Mauno Koivisto olisi ollut vain joku autonrassaaja, ei kukaan tietäisi hänestä saatikka olisi hänestä kiinnostunut.
Ironisintahan tässä ajattelutavassa on se, että tiedän, ettei kuolemanjälkeisellä maineellani ole minulle enää mitään merkitystä, koska olen kuollut. :D Enkä edes eläessäni halua miksikään julkkikseksi. Olisin vain haluanut uran, jolla olisi ollut minulle merkitystä ja jolla olisin tehnyt omasta mielestäni maailmasta paremman paikan.
Ap
No onpa ristiriitaista. Haluisit uran jolla olisi sinulle merkitystä, mutta äitiys ei riitä merkitykseksi, koska se ei näy muille paitsi itselle merkityksellisenä.
Tiedän. Mua ärsyttää, että mun ajatukset on näin ristiriitaisia ja tiedän sen, mutta en saa niitä mitenkään järjestykseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis lukenut pari hyödytöntä pilipalitutkintoa ja nyt ihmettelet, kun niille ei ole käyttöä? Jos haluaa oikeaa uraa, niin kannattaa ihan alusta alkaen miettiä, millä tutkinnoilla siihen pääsee kiinni ja mikä on oma osaamis- sekä panostustasosi. Jos työpaikkasi on sellainen, ettei siinä ole mitään kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia, niin kannattanee vaihtaa. Vai oletko vain laiska, etkä oikeasti jaksa panostaa edes nykyiseen työhösi, jotta pääsisit eteenpäin? Jos liike-elämässä ihan oikeasti hoitaa hommat hyvin, sekä on älykäs ja miellyttävä ihminen, niin ei niitä ylennyksiä edes oikein voi välttää, kokemusta on.
Lähetätkö minulle sen aikakoneesi, jolla pääsen valitsemaan opintoni uudelleen? Painotin aloitusviestissäni akateemista menestystä myös sen takia, että halusin uran yliopistossa eikä minua ole koskaan kiinnostanut, saako tutkinnolla töitä yliopiston ulkopuolelta. Nyt olen vain tajunnut, että olen liian tyhmä ja laiska saadakseni haluamani uran.
Minua ei kiinnosta panostaa tähän työhön, koska se ei ihan oikeasti kiinnosta minua. Mitä väliä sillä on, että pääsen tästä hommasta vaikka joksikin surkeaksi kirjanpitäjäksi? Ja en varmaan voi päästä tällä hienolla taloushallinnon alalla kovin pitkälle, kun en ole opiskellut mitään taloushallintoon liittyvääkään.
Sitä paitsi pyysin vinkkejä, joilla voisin perustaa itsetuntoni jonkun muun asian varaan kuin sen uran. Olen sanonut, että olen tyhmä ja laiska paska, joten en saavuta uratavoitteitani. Haluan päästä eroon uratavoitteistani ja löytää iloa ja onnea elämääni muista asioista, joten opiskeluvalinnoistani tai työtavoistani valittaminen on lähinnä vittuilua puoleltasi.
No, ainakin olet rehellinen itsellesi, että olet tyhmä ja laiska. Siitä on hyvää lähteä. T: Paskasta taloushallinnosta aloittanut nykyinen talousjohtaja ja johtoryhmän jäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis lukenut pari hyödytöntä pilipalitutkintoa ja nyt ihmettelet, kun niille ei ole käyttöä? Jos haluaa oikeaa uraa, niin kannattaa ihan alusta alkaen miettiä, millä tutkinnoilla siihen pääsee kiinni ja mikä on oma osaamis- sekä panostustasosi. Jos työpaikkasi on sellainen, ettei siinä ole mitään kehittymis- ja etenemismahdollisuuksia, niin kannattanee vaihtaa. Vai oletko vain laiska, etkä oikeasti jaksa panostaa edes nykyiseen työhösi, jotta pääsisit eteenpäin? Jos liike-elämässä ihan oikeasti hoitaa hommat hyvin, sekä on älykäs ja miellyttävä ihminen, niin ei niitä ylennyksiä edes oikein voi välttää, kokemusta on.
Lähetätkö minulle sen aikakoneesi, jolla pääsen valitsemaan opintoni uudelleen? Painotin aloitusviestissäni akateemista menestystä myös sen takia, että halusin uran yliopistossa eikä minua ole koskaan kiinnostanut, saako tutkinnolla töitä yliopiston ulkopuolelta. Nyt olen vain tajunnut, että olen liian tyhmä ja laiska saadakseni haluamani uran.
Minua ei kiinnosta panostaa tähän työhön, koska se ei ihan oikeasti kiinnosta minua. Mitä väliä sillä on, että pääsen tästä hommasta vaikka joksikin surkeaksi kirjanpitäjäksi? Ja en varmaan voi päästä tällä hienolla taloushallinnon alalla kovin pitkälle, kun en ole opiskellut mitään taloushallintoon liittyvääkään.
Sitä paitsi pyysin vinkkejä, joilla voisin perustaa itsetuntoni jonkun muun asian varaan kuin sen uran. Olen sanonut, että olen tyhmä ja laiska paska, joten en saavuta uratavoitteitani. Haluan päästä eroon uratavoitteistani ja löytää iloa ja onnea elämääni muista asioista, joten opiskeluvalinnoistani tai työtavoistani valittaminen on lähinnä vittuilua puoleltasi.
No, ainakin olet rehellinen itsellesi, että olet tyhmä ja laiska. Siitä on hyvää lähteä. T: Paskasta taloushallinnosta aloittanut nykyinen talousjohtaja ja johtoryhmän jäsen.
Onko sulla talousjohtajan hommiin tarvittava tutkinto vai ihanko siihen paskaan taloushallintoon panostamalla olet saavuttanut urasi?
Vierailija kirjoitti:
Minulla taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen kohotti huimasti itsetuntoa. Olen koulukiusattu ja lukionkin keskeytin. Ja koko nuoren aikuisikäni pidin itseäni alempiarvoisena.
Nyt tunnen arvoni ja sen, että olen vakaalla alustalla. Ettei mikään voi minua satuttaa.
Miten saavutit taloudellisen riippumattomuuden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ääh, suurin osa ihmisistä pettyy urahaaveisiin. Työ ei olekaan sitä mitä nuorena kuvitteli ja ura ei etenekään niin kuin haluaisi tms.
Jos nyt kuitenkin jotain vielä toivot (ja siihen on ihan hyvin aikaa) niin rupea hommiin. Opiskele lisää. Verkostoudu, vaihda työpaikkaa, pistä sivubisnes pystyyn, ala kirjoittamaan blogia. Brändää itsesi linkkarissa.
Summa summarum: tee jotain. Aloita heti. Suunta ei ole niin tärkeä, sitä voi muuttaa mutta tärkeintä on alkaa hommiin.
Jos taas et oikeasti jaksa tai ei ole aikaa / paukkuja yms. niin terapioi itseäsi ja ole sinut valintojesi kanssa. Jos nyt et tee asioita itsellesi selviksi niin katkeruus uhkaa.
Itsetuntoa kohottaa kiitollisuus. Mistä olet elämässäsi kiitollinen?
Naiset on aina rikki joka asiasta ja kuitenkin lähes aina siellä löytyy silti se mies ja lapset ja hyvä koti yms.
Vierailija kirjoitti:
Naiset on aina rikki joka asiasta ja kuitenkin lähes aina siellä löytyy silti se mies ja lapset ja hyvä koti yms.
Naiset=ihmiset. On ihan yleistä olla ymmärtämättä mitä itsellä jo on. Sen yleensä ymmärtää vain kriisien kautta joissa joko menettää jotain tai on vakava uhka että menettää. Henkistä kasvua ja ymmärrystä siitä että itsellä onkin jo kaikki tulee usein vain iän ja menetysten kautta.
Vierailija kirjoitti:
Ääh, suurin osa ihmisistä pettyy urahaaveisiin. Työ ei olekaan sitä mitä nuorena kuvitteli ja ura ei etenekään niin kuin haluaisi tms.
Jos nyt kuitenkin jotain vielä toivot (ja siihen on ihan hyvin aikaa) niin rupea hommiin. Opiskele lisää. Verkostoudu, vaihda työpaikkaa, pistä sivubisnes pystyyn, ala kirjoittamaan blogia. Brändää itsesi linkkarissa.
Summa summarum: tee jotain. Aloita heti. Suunta ei ole niin tärkeä, sitä voi muuttaa mutta tärkeintä on alkaa hommiin.
Jos taas et oikeasti jaksa tai ei ole aikaa / paukkuja yms. niin terapioi itseäsi ja ole sinut valintojesi kanssa. Jos nyt et tee asioita itsellesi selviksi niin katkeruus uhkaa.
Ongelma on siinä, että mä olen hyvä aloittamaan. Valitettavasti mun keskittymiskyky on ihan hanurista, niin että mun innostus kestää maksimissaan pari viikkoa. Mulla on todettu adhd, mutta tämä saattaa olla myös ihan vaan persoonallisuuskysymys. Olen siis aloittanut esimerkiksi blogin, mutta en jaksa kirjoitella siihen paria viikkoa kauempaa.
Olen kärsinyt tästä jo lapsesta asti ja tiedostan ongelman, mutta en ole löytänyt mitään keinoa muuttaa käyttäytymistäni. Kaikki lupaukset itselleni, järjelliset vakuuttelut ja muut ovat yhtä tyhjän kanssa.
ap
Mulla on vähän (aika paljon..) samaa vikaa, mutta olen 99 % varma ettei se uralla menestyminen poistaisi arvottomuuden tunnetta.
Oletko itse tuntenut itsesi riittävän hyväksi esim lapsena ja nuorena ja yliopiston alussa, ja vasta urasuunnitelmien tähänastinen epäonni toi ne tunteet pintaan? Vai oliko sinulla niitä tuntemuksia jo valmiiksi ja olet ripustautunut siihen uskoon, että joku tyyliin Nobel-palkinto poistaisi ne tuntemukset? Oliko lapsuudessasi välittämisen ehtona saavutukset vai olitko itseksesi riittävän hyvä?
Alue: Aihe vapaa
Tarvitset terapiaa, tuon tason itsetunto-ongelmat kumpuaa jostain muusta kuin uralla "epäonnistumisesta". Ja jos olet turhautunut työssäsi, ehdit vielä vaihtaa suuntaa tai vaikka jopa opiskella jotain uutta alaa.