Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Unohtaako voimakasta ihastumista koskaan?
28.11.2020 |
Olin jo pidemmän aikaa sitten todella ihastunut erääseen henkilöön. Koin häneen sellaista sielunkumppanuutta, että en ole vastaavaa kokenut koskaan elämässäni. Ja en ole mikään teini vaan yli kolmekymppinen aikuinen ihminen... Enkä ihastu todellakaan helposti.
Tapauksesta on jo yli puolitoista vuotta aikaa. Tämä ihminen ei halunnut olla kanssani erinäisistä syistä. Ystävä hän olisi halunnut olla, mutta en itse nähnyt siinä järkeä.
Kaipaan tätä ihmistä edelleen ja suren, että hän ei ole elämässäni. Yritän tolkuttaa itselleni, että ei siitä jutusta olisi kuitenkaan tullut mitään, kun hän ei kerta halunnut olla kanssani. Että oma tunteeni oli "väärässä" emmekä olisi sopineet yhteen. Se ei kuitenkaan auta, vaan kaipaan häntä edelleen ja ajattelen aika usein. Tiedän, että tällaisessa ei ole järkeä, ja yritän ajatella asiaa inhorealistisesti... mutta ei auta, ei. Mietin, tunnenko enää koskaan sellaista yhteyttä kehenkään.
Voiko tästä päästä ikinä yli ja unohtaa koko ihmisen? Tuntuu typerältä kaivata näin pitkän ajan jälkeen ihmistä, joka ei edes halunnut olla kanssani. En haluaisi kokea tätä suremista edelleen näin pitkän ajan jälkeen... haluan hyväksyä sen, että ehkä sellaista yhteyttä ei vain löydy, ja olla tyytyväinen siihen mitä on.
Miten te olette päässeet yli voimakkaasta ihastuksesta ja unohtaneet?
Kommentit (7)
Kyllä se tossa kymmenen vuoden päästä rupeaa jo hiukan helpottamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on ollut kaksi voimakasta ihastumista elämässäni. Nimittäisin kyllä ihan rakastumisiksi.
Ensimmäinen näistä kymmenen vuotta sitten. Tapailtiin vähän aikaa, hän ei halunnut jatkaa. Olin täysin murskana ensimmäiset noin kolme vuotta ja vasta kuudennen vuoden jälkeen alkoivat ajatukset vihdoin vapautua hänestä. En kuitenkaan kiinnostunut kenestäkään, ennen kuin viime syksynä tapasin tämän toisen ihastuksen. Hän ei halunnut edes toisille treffeille kanssani, joten se tutustuminen jäi lyhyeen. Itse kuitenkin ihastuin niin pahasti, että vieläkin näin vuoden päästä kärvistelen tuskissa.
Vihaan ihastumista. Ei sovi mulle niin yhtään. Ihan hirveä määrä kipua täysin tyhjää vastaan.
Ei ole kymmenessä vuodessa unohtunut. Taisin rakastua. Prkl.
Olet onnekkaassa asemassa sikäli, jos olet saanut tilaisuuden kertoa tunteistasi niiden kohteelle. Vaikka et saanutkaan vastakaikua. Vielä pahempaa on jäädä miettimään, olisiko sittenkin pitänyt iskeä varattu ihastuksensa kohde ja olisivatko tunteet sittenkin olleet molemminpuolisia vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ja järkevää ajattelua. Sellainen vasta jääkin kaihertamaan mielessä vuosien ajaksi!
Vierailija kirjoitti:
Olet onnekkaassa asemassa sikäli, jos olet saanut tilaisuuden kertoa tunteistasi niiden kohteelle. Vaikka et saanutkaan vastakaikua. Vielä pahempaa on jäädä miettimään, olisiko sittenkin pitänyt iskeä varattu ihastuksensa kohde ja olisivatko tunteet sittenkin olleet molemminpuolisia vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ja järkevää ajattelua. Sellainen vasta jääkin kaihertamaan mielessä vuosien ajaksi!
Hyvä pointti... vielä kauheampaa olisi jossitella, mitä olisi voinut tapahtua. Nyt ainakin tiedän, että hän ei ollut musta kiinnostunut. Vähän kyllä kaihertaa, koska olin siis itse varattu tuolloin, ja ihastukseni kohde torjui mut sen takia (en olisi pettänyt, mutta olin valmis eroamaan). Varmaankaan hän ei oikeasti ollut kiinnostunut, koska ei ero nyt niin vakava asia ole. Se oli varmaankin vain kätevä syy antaa pakit. Mutta kyllä se silti vähän kaihertaa.
Kunpa voisin vain unohtaa koko tyypin... tai löytää joskus vielä vastaavan yhteyden tunteen.
Kiitos muillekin vastauksista. Hyvä että joskus ehkä helpottaa...
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi. Myöhemmin yleensä selviää asioita, joiden vuoksi tajuaa, että henkilöt olivat ihan vääriä. Ja että kaikki menikin oikein. Joillakin kestää kauemmin ja joillakin vähän aikaa päästä eroon miehen "koukusta".
Alue: Aihe vapaa
En tiedä unohdanko koskaan mutta tunteet laimentuu sitä mukaa kun ei olla tekemisissä. Ajattelin että emme ole tarkoitettu toisillemme ja hyväksyin sen sellaisenaan, palasin takaisin maan pinnalle niin sanotusti.