Lue keskustelun säännöt.
Mietin välillä miksei vanhempiani koskaan kiinnostanut lapsena valitteluni kauheista mahakivuista aamuisin,
27.11.2020 |
tekosyiden keksiminen miksi ei tarvitsisi mennä kouluun, iltaisin itkeskely, pelosta valittelu iltaisin ja suoraan kiusatuksi tulemisesta kertominen. Nämä alakoulussa, ja siis oireilin nimenomaan rankasta kiusaamisesta. Yläasteella ja lukiossa ollessani ei edelleenkään kiinnostanut vaikka en masennuksissani vaihtanut vaatteita viikkoihin, en käynyt suihkussa viikkoihin, menin vaan suoraan koulusta nukkumaan, en puhunut eikä ollut ketään jonka kanssa olla vapaa-ajalla tai edes puhua puhelimessa. Pystyin vain kadota eikä kukaan huomannut. Kunhan toin kotiin yli 7 numeroita tokareissa ja kokeissa, niin kaikki oli heistä hyvin.
Ei kai sitä syyllistää saisi mutta välillä oikeasti vain harmittaa miten joitain ei vain kiinnosta. Ihan niinkun omalta kohdalta ja myös kun lukee muiden nykyään aikusten tai nettaavien lastenkin kokemuksia. Toivottavasti te palstatädit sekä -sedät kiinnittäisitte enemmän huomiota ja kiinnostusta lastenne kouluhyvinvointiin (jos sellaista enää kenelläkään on näissä ihme sirkuksiss- siis nykykouluissa) ja puututte kiusaamiseen. Muuten tulee mt-ongelmia.
Kommentit (15)
1/15
|
27.11.2020 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Mun äidilleni oli tärkeämpää mitä hänestä ajateltiin kuin mitä minä olin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen aikaan uskottiin että jos lapsi valittaa aamulla mahakipua, hän yrittää "pinnata" koulusta.
Välinpitämättömät vanhemmat ap:lla. Oikeus olla vihainen.
Kai sitä nyt saa ihminen elää miten tykkää. Jos halusit maata rötköttää, etkä sen sijaan lukea tai katsoa tv:tä, niin sehän on sinun oma asiasi.
Tiedätkö, ettei me vanhemmat päästä sinne kouluun puuttumaan kiusaamiseen. Me ollaan silloin töissä muualla.
Sääriäni särki öisin lapsena ja nuorena, vanhempien mielestä teeskentelin. Teininä oli järjettömät kuukautiskivut, en päässyt edes nousemaan lattialta. Koululääkäriltä sain Clotamia, sain siihen rahat keräämällä pulloja. Joistain ihmisistä ei ole vanhemmiksi, edelleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Kun kerroin kiusaamisesta, äitini ensimmäinen reaktio oli "ei kaikkea tarvitse niin tosissaan ottaa, sehän oli vitsi". Mä olin 8. Mua ei naurattanut se "kavereiden hyväntahtoinen vitsailu", mutta se ei haitannut. Mun oma vika, kun en ymmärtänyt vitsiä.
Lapsella vatsaoireilu alkoi 6. luokalla, käytiin lääkärissä ja syyksi epäiltiin laktoosi-intoleranssia. Siirryttiin laktoosittomiin tuotteisiin, joka auttoi osittain.
Oireilu jatkui 7. luokalla ja lapsi murkkuoireili ihan kunnolla, ovet paukkui ja huudettiin. Oma murkkuikäni oli ihan äänekäs ja jouduin miettimään missä menee raja normaalin murkkuiän laineissa.
Kysyin vaivaako joku, lopulta lapsi kertoi että häntä ahdistaa ja masentaa. Kannustin lapsen kouluterveydenhoitajalle, josta edelleen perhenruvolaan. Lapsi kävi perheneuvolassa noin 6 kk ja me vanhemmat muutaman kerran. Lapsi sai apua, olen todella kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, olen pahoillani puolestasi! Oma teinini oireilee, mutta ei kerro mitään, sulkeutuu, syö kyllä masennuslääkkeensä mutta ei ota muuta apua vastaan mistään. Totaalisen avuton olo.
Masennus on vasta aivan viime aikoina alkanut nousta aiheeksi, josta voi puhua. Sitä ei ole ymmärretty, se on vaiettu kuoliaaksi. Meillä on kulttuurissa kauhea yksin hampaat irvessä läpi kiven ja mistään ei puhuta niin sitä ei ole olemassa -kulttuuri. Oikeasti. Vanhempasi ovat ehkä yrittäneet että jos ollaan mahdollisimman normaalisti, niin outo menee pois. Tai että tuollaista se murrosikä on. Tai jotain muuta. On paljon vanhempia, varsinkin ennen, joiden tunnetaidot on olleet sika surkeat. Kunhan on jotenkin puskettu päivästä toiseen, kunhan ei ulospäin näy mitään.
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan uskottiin että jos lapsi valittaa aamulla mahakipua, hän yrittää "pinnata" koulusta.
Välinpitämättömät vanhemmat ap:lla. Oikeus olla vihainen.
Omista lakkiaisista on nyt vasta muutama vuosi aikaa, että "siihen aikaan" on tässä tapauksessa ehkä turhan kauas viittaava ilmaisu :D. Vanhanlaista se on kai vielä ikäloppujen vanhempien kanssa, ehkä nuorekkaammat ja tulevaisuuden vanhemmat osaavat sitten noita tunneasioita. Itse on ehkä parempi pysyä lapsettomana etten traumoja siirrä enää eteenpäin.
+harmillista melkein miten monta viestiä tuli heti samoista kokemuksista. Toivottavasti tulevaisuudessa ollaan sitten ymmärtäväisempiä lapsia kohtaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös vanhempia on voitu kohdella elämässä huonosti niin lapsuuden kodissa kuin ulkopuolistenkin toimesta. Väärinhän se silti on, jos ja kun ei kiusaamiseen tai muuhun huonoon kohteluun puututa. Mutta yhtälailla kiusaajat ovat syyllisiä kuin puuttumattomat ihmisetkin, että ei sitä aina tarvitse pelkästään vanhempiakaan syyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan uskottiin että jos lapsi valittaa aamulla mahakipua, hän yrittää "pinnata" koulusta.
Välinpitämättömät vanhemmat ap:lla. Oikeus olla vihainen.Omista lakkiaisista on nyt vasta muutama vuosi aikaa, että "siihen aikaan" on tässä tapauksessa ehkä turhan kauas viittaava ilmaisu :D. Vanhanlaista se on kai vielä ikäloppujen vanhempien kanssa, ehkä nuorekkaammat ja tulevaisuuden vanhemmat osaavat sitten noita tunneasioita. Itse on ehkä parempi pysyä lapsettomana etten traumoja siirrä enää eteenpäin.
+harmillista melkein miten monta viestiä tuli heti samoista kokemuksista. Toivottavasti tulevaisuudessa ollaan sitten ymmärtäväisempiä lapsia kohtaan.
ap
No, täälläkin yksi jonka lakkiaisista ei ole vielä kulunut kovin montaa vuotta ja silti tuntuu että nykypäivänä lasten hyvinvointiin kiinnitetään ihan eri tavalla huomiota. Hyvin samanlaiset kokemukset kuin sinulla ap, varsinkin toi lukioaikoihin suoraan koulusta nukkumaan meneminen. Marssin ovesta sisään, sänkyyn ja heräsin seuraavana päivänä kun piti lähteä taas kouluun. Vanhemmat kävi joskus ehkä ovella kysymässä nukunko tai tulenko syömään. Näkyvämmän oireilun kohdalla käännettiin katse toiseen suuntaan tai otettiin se henkilökohtaisena loukkauksena ja kilahdettiin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sääriäni särki öisin lapsena ja nuorena, vanhempien mielestä teeskentelin. Teininä oli järjettömät kuukautiskivut, en päässyt edes nousemaan lattialta. Koululääkäriltä sain Clotamia, sain siihen rahat keräämällä pulloja. Joistain ihmisistä ei ole vanhemmiksi, edelleenkään.
Vatsakivut ja jatkuvat vatsaongelmat oli teeskentelyä ja stressiä. Taustalta löytyikin allergia vasta parikymppisenä. Kieltämättä syö kykyä oppia tunnistamaan oman kehon varoitusmerkkejä kun sisäistät lapsena sen, että puukotukselta tuntuva kipu on läheisten aikuisten mukaan vaan draamailua. Kaikillahan on vatsakipuja joskus. Joten sinun vatsakipusi ei voi olla niin kovaa kuin luulet, kun auktoriteetit kertoo niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla