Luokanopettajat, onko adhd ja autismi tyyppinen oireilu lisääntynyt teidän uran aikana?

Hölmö kysymys kun näitä oireita ei edes ysärillä kunnolla tutkittu. T: Aikuisena diagnoosi

Vierailija kirjoitti:

Hölmö kysymys kun näitä oireita ei edes ysärillä kunnolla tutkittu. T: Aikuisena diagnoosi

En puhukkaan siitä onko diagnoosit lisääntyneet, vaan kysyin opettajien omista havainnoista onko nykyään enemmän lapsia joilla on näitä ongelmia. Sen kyllä huomaa koulussa jos jollain on selkeästi adhd tai autismi piirteitä.

Kyllä näitä oli 20v sittenkin, mutta diagnooseja ei ollut useimmilla. Tiedettiin kuka pitää kädestä pitäen taluttaa luokasta toiseen (ja selkeitä autistisia piirteitä ollut nyt kun lukenut autismista). Ei niille nimeä ollut, mutta tiedettiin ettei pärjää samalla tavalla pulpetin ulkopuolella kuin muut. Sitten oli tosiaan diagnosoituja, mutta niillä oli vaikeaa autismia, eivät välttämättä puhuneet jne. Kyllä nyt kun ikää on tulee monta Asperger tyyppistä oppilasta mieleen vuosien varrelta. Näitä tuettiin sen mukaan kun pystyi ja erityisesti välitunnit olivat opettajissa kiinni.

ADHD varmasti ollut ennenkin. Sellaista vilkkautta mikä ylitti normaalin rajat. Eihän tuota diagnosoitu kuin harvoille.

T. Opettaja

Niin ja ihan saman verran minusta on näitä selvästi ADHD ja autismipiirteisiä, nyt kun itselläkin on termi asioille.

Nykyoppilaissa on eriä se, että keskimäärin ne selvästi normaalitkin oppilaat eivät ole tottuneet komentamiseen. Siihen että opettaja käskee ja oppilas tottelee, mutta puhunkin nyt ihan kaikista oppilaista. Ei sellainen ole autismista eikä ADHD asioista kiinni, vaan ihan siitä että kasvatuskulttuurissa on tapahtunut muutos. Myös kouluissa.

Pääsääntöisesti oppilailla on myös paremmat itsetunnot. Enne oppilaat noloistuivat enemmän esityksissä yms. Tämä on hyvä suuntaus, mutta kieltämättä se on haastavaa että joillekin kaikki on neuvottelua.

T. Opettaja

Olen ollut aineenopena noin 20 vuotta. Oli diagnoosia tai ei, niin erityisesti add-tyyppinen oireilu ja toiminnanohjaamisen vaikeudet ovat erittäin merkittävästi lisääntyneet, erityisesti pojilla. Nykyään luokassa on ehkä pari "normaalia" poikaa. Lopuilla on vaikeuksia työskennellä, kenellä mistäkin syystä. On käytöshäiriötä, add- tai adhd -oireita, luki-vaikeuksia, hahmottamisen ongelmia, puutteita toiminnanohjauksessa tms.

Ensimmäisen kerran luokassani oli opiskelukyvytön oppilas muistaakseni vuonna 2005. Sain siis opettaa viitisen vuotta rauhassa. Toki oli ennen sitäkin rajojen kokeilijoita ja lukihäiriöisiä oppilaita ja assejakin, mutta hekin kuitenkin pystyivät loppujen lopuksi tekemään tehtävänsä luokkatilanteessa ilman opettajan jatkuvaa avustusta. 

En muista, oliko tällä vuonna 05 kohtaamallani oppilaalla dg, mutta hän ei saanut mitään aikaan, ellei hänen vieressään istunut jatkuvasti ohjaamassa. Olin aivan ihmeissäni. Nykyään näitä toljottavia tonttuja on luokassa aina useita, joten siinähän sitten toljottelevat, koska ei yksi ihminen voi opettaa koko luokkaa ja sen lisäksi olla monen oppilaan vieressä jatkuvasti.  

Ylipäänsä heikkoja oppilaita on paljon enemmän kuin ennen. Osin tämä varmaan johtuu erityisluokkien purkamisesta. Mutta näillä onnettomilla ei todellakaan vieläkään ole välttämättä mitään diagnooseja.

Kuten edellä sanottiin, erityiskoulut ja -luokat on lopetettu inkluusion hengessä. Moni sellainen, joka olisi ennen ollut erityisluokalla saamassa yksilöllistettyä opetusta, on nykyään yleisopetuksen luokassa. Tämä on muka oppilaan etu. Tosiasiassa se on säästötoimi. Varsinkaan aineenopettajajärjestelmässä näistä heikoimmista ei voi oikeasti kukaan ehtiä huolta pitämään.

ADHD-tyyppinen käytös lisääntyy itseaiheutetusti some+älylaitteet -kombolla.

Ennen ne siirrettiin tarkkikselle, nykyään ei oo tarkkista, mutta ihan samanlaiset vempulat luokassa. Niillä on vaan diagnoosit plakkarissa.