Lue keskustelun säännöt.
Kysymys eronneille
27.11.2020 |
Kadutko naimisiin menoasi?
Eroosi lienee selvät syyt, mutta olisitko tehnyt toisin, jos olisit tiennyt lopputuloksen?
Kommentit (7)
Menin nuorena naimisiin. Liitto kesti 11v. Lapsia tuli 2. En kadu. Tiedän nyt millainen mies ei sovi minulle 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut naimisissa, mutta en kadu suhdettani, koska se oli yli kymmenen vuoden ajan todella hyvä (ongelmat, kuten miehen ongelmapelaaminen ja suhteen lässähtäminen, tapahtuivat vasta ihan loppuaikoina). Ja ilman sitä suhdetta ei olisi noita lapsiakaan. Ollaan hyvissä väleissä eksän kanssa.
Tietysti kadun. En edes käsitä mikä ihme saa ihmisen menemään naimisiin työttömän juopon kanssa joka on jo kaikin tavoin osoittanut käytöksellään ja elämäntavoillaan, että on huonoa seuraa ja on jo saanut sinut henkisesti kiusattua sairaslomalle ja työkyvyttömäksi. Sai manipuloitua työttömäksikin kun luovuin työpaikastani jossa olisin saanut olla eläikään asti. Olisi jättänyt rauhaan minut silloin aikoinaan kun näki että minulla on vaikea elämäntilanne ja olin burnoutin partaalla. Mutta ei, minäminäminä ja jostain elättäjäksi nuorempi nainen jonka saa säikyteltyä traumatisoituneeksi. Nykyään en edes kahta kertaa päin katso tuollaisia.
En kadu. Sain siitä liitosta 6 kaunista ja tervettä lasta.
Mieskin oli ihana ja olin onnellinen kunnes en enää ollut, kun mies kävi vieraissa.
Mut paljon hyviä muistoja eikä katkeruutta enää asian tiimoilta. Nykyään onnellinen uudessa suhteessa.
En voi sanoa, että kadun. Kolme upeaa lasta sain. Jälkeen ajateltuna ei se mikään rakkaustarina todellakaan ollut, vaikka kesti yli 20 vuotta. Olin nuori ja tyhmä, mutta jos en olisi ollut niin ei olisi noita lapsiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa. Katua on ehkä väärä sana, mutta olisi tuon voinut väliinkin jättää. Mentiin 22 vuotiaina naimisiin. Suhde oli alkanut jo teinivuosina ja avioliitto oli näin jälkeen päin ajateltuna epätoivoinen yritys pelastaa laimentunut teinirakkaus. Menimme siis naimisiin lapsellisuuttamme. Muutama vuosi sitä kesti ja sitten yksissä tuumin täytettiin eropaperit. Ei ollut ikuinen vuosisadan rakkaustarina sekään vaikka se joskus siltä tuntui. Kaikki meni lopulta ihan kivuttomasti eikä mitään suurempaa katkeruutta jäänyt. Edelleen olemme ihan väleissä, vaikka ei juuri nähdä kun eri paikkakunnilla asutaan. Aikaakin kulunut jo liki 15 vuotta.