Haaveiletko jostain uudesta mutta et uskalla lähteä toteuttamaan?

Mietin muuttoa pohjoiseen. Asiassa hiertää nuorin lapsi, joka sitten näkisi isäänsä vähän harvemmin. Toisaalta mulla olisi työn ja kaiken muun puolesta elämäni tilaisuus nyt toteuttaa tämä. 20v olen elänyt kuten ex on määrännyt... 

Oon.

Pelottaa epäonnistuminen.

Olen haaveillut ja olen myös toteuttanut. Jossain vaiheessa ymmärsin syvällisesti sen, että minulla on vain tämä yksi elämä. Sitten mietin, että haluanko viettää elämäni loppuun näin, vai voisiko elämäni olla toisenlaista? Koska silloinen tilanne ei tyydyttänyt, tein - voisi sanoa aika uhkarohkeankin - muutoksen urallani. Tämän jälkeen olen tehnyt useita muitakin isoja muutoksia muilla elämän alueilla, hypäten aina enemmän tai vähemmän tuntemattomaan. Ja voin sanoa, että mitään - en mitään siirtoa kadu! Kaikki toteutetut muutokset ovat tuoneet mukanaan hyvää ja elämässä eteenpäin menemisen tunnetta.

Eihän se pelko ole muuta kuin sitä, että pelkää tuntematonta. Ei etukäteen tiedä, mitä tulee tapahtumaan, tai miltä muutos sitten tuntuu. Rohkeuttahan kaikki tällaiset hypyt edellyttävät. Elämässä menee vähän niin, että lipuuko virran mukana, jolloin muut tekevät päätöksiä puolestasi (tulet esim. irtisanotuksi, niin siinähän tuli se uramuutos pyytämättä), vai pyritkö olemaan oman elämäsi kapteeni ja pyrit ohjaamaan sitä laivaasi siinä virrassa...

Muutos on ainoa vaihtoehto kun jäämisestä entiseen muuttuu mahdottomaksi.

Tuo on aivan luonnollista ja normaalia. Ihminen luonnostaan pelkää muutoksia, kaikkea uutta, ja riskejä. Tuttu on turvallista vaikka se ärsyttäisikin kuten työsi nyt. En kyllä tiedä, mikä tuohon auttaisi. Ehkä realistinen arvio siitä, mitä käytännössä tapahtuisi, jos se jonkun uuden asian yritys menisikin pieleen. Eli onko riski liian suuri. Itse olen hyvin opportunisti ja heittäydyn helposti uusiin tilanteisiin. Vielä ei ole käynyt huonosti missään, mutta aina minulla on ollut suunnitelma B.