Lue keskustelun säännöt.
Eronneet: minkä ikäisen lapsen olette antaneet päättää itse, kummalla vanhemmalla on milloinkin?
25.11.2020 |
11-vuotias poika ei halua mennä isälleen. Hirveä itku ja huuto koko asiasta. Viihtyy paremmin täällä ja haluaisi viettää kavereiden kanssa aikaa viikonloppuna.
Kommentit (37)
Oliko lakiin menossa vai tulossa joku ikäraja siitä, milloin saa itse päättää kummalla asuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erottiin lasten ollessa 16, 14 ja 12 ja saivat itse päättää. Jonkun aika kahta kotia ja sitten yksitellen muuttivat luokseni kokonaan. Isästä ei ollut huoltajaksi.
Ei ketään voi pakottaa isälleen jos lapsi ei halua mennä. Sopikaa joku muu järjestely.
Vierailija kirjoitti:
15 vuotiaan. Koska hän vain katkaisi välit isäänsä, kun oli monta vuotta kipuillut.
Poika oli vuoroviikkoisin, ja isä ei suostunut muutokseen. Minä tiesin isän tuntien, että helvetti on irti, jos minä yritän vuoroviikkoa purkaa. Poika sitten riuhtaisi tsensä kerralla irti. Ja helvetti irtosi... minä kuulemman vieraannutin tietoisesti ja olin kaiken takana.
Voin kuvitella meillä käyvän samoin. Poika sanoo että isän luona on tylsää (ei tunne sieltä muita lapsia ja isä on välillä töissä --> lapsi on yksin kotona) ja nyt kun kaverit on tärkeitä niin täällä niitä olisi. Kun sanoin että menee nyt viikonloppuna ainakin käymään niin aikuiset selvittää asioita, alkoi ihan lohduttomasti itkeä että ei halua. Ei suostu tulemaan syömään koska sanoo olevansa suuttunut... Ap
AP, anna tukkapöllyä niin loppuu se huuto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko lakiin menossa vai tulossa joku ikäraja siitä, milloin saa itse päättää kummalla asuu?
12 v mielipidettä kuullaan.
Varmaan yleinen eroperheiden ongelma, johon ei ole helppoa ratkaisua. Liika pakottaminen julmaa, mutta liika etäisyys pilaa suhteen vanhempaan.
Saisiko lapsi muuttaa kaverilleen, jos kertoisi viihtyvänsä paremmin siellä? Jos ei saisi, niin miksi saa päättää olla näkemättä toista vanhempaa?
Ensisijainen ratkaisu on keskustelu, ehkä ammattilaisen kanssa. Ei toisen vanhemman hylkääminen.
Aikuisena kun sitten kuitenkin kysyy ”miksi annoitte minun päättää”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan yleinen eroperheiden ongelma, johon ei ole helppoa ratkaisua. Liika pakottaminen julmaa, mutta liika etäisyys pilaa suhteen vanhempaan.
Saisiko lapsi muuttaa kaverilleen, jos kertoisi viihtyvänsä paremmin siellä? Jos ei saisi, niin miksi saa päättää olla näkemättä toista vanhempaa?
Ensisijainen ratkaisu on keskustelu, ehkä ammattilaisen kanssa. Ei toisen vanhemman hylkääminen.
Aikuisena kun sitten kuitenkin kysyy ”miksi annoitte minun päättää”
Lapsi kyllä palaa vanhempansa luo jossain vaiheessa, jos vanhempi ei pakota mihinkään, mutta osoittaa itse olevansa läsnä eikä välinpitämätön. Pakottamisesta ei seuraa mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15 vuotiaan. Koska hän vain katkaisi välit isäänsä, kun oli monta vuotta kipuillut.
Poika oli vuoroviikkoisin, ja isä ei suostunut muutokseen. Minä tiesin isän tuntien, että helvetti on irti, jos minä yritän vuoroviikkoa purkaa. Poika sitten riuhtaisi tsensä kerralla irti. Ja helvetti irtosi... minä kuulemman vieraannutin tietoisesti ja olin kaiken takana.
Voin kuvitella meillä käyvän samoin. Poika sanoo että isän luona on tylsää (ei tunne sieltä muita lapsia ja isä on välillä töissä --> lapsi on yksin kotona) ja nyt kun kaverit on tärkeitä niin täällä niitä olisi. Kun sanoin että menee nyt viikonloppuna ainakin käymään niin aikuiset selvittää asioita, alkoi ihan lohduttomasti itkeä että ei halua. Ei suostu tulemaan syömään koska sanoo olevansa suuttunut... Ap
Nyt pakotat sen syömään ja vedät rajat. Lapsi ei asioista päätä vaan vanhemmat. Olkoon kuinka suuttunut tahansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14-vuotias poika olisi halunnut isälleen, mutta en sallinut sitä. Miltei meni käräjille, mutta sain sovittua 50/50.
Pakottaminen on huono asia ja lapsi selvästi kärsii. Kuinka paljon lapsi on isällään? Pakko saada isä suostumaan siihen, että isäpäivät vähenee. Ehkä isä sitten enemmän panostaakin eikä lapsella ole tylsää. Isä tekisi oikein muuttaessa lähelle äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15 vuotiaan. Koska hän vain katkaisi välit isäänsä, kun oli monta vuotta kipuillut.
Poika oli vuoroviikkoisin, ja isä ei suostunut muutokseen. Minä tiesin isän tuntien, että helvetti on irti, jos minä yritän vuoroviikkoa purkaa. Poika sitten riuhtaisi tsensä kerralla irti. Ja helvetti irtosi... minä kuulemman vieraannutin tietoisesti ja olin kaiken takana.
Voin kuvitella meillä käyvän samoin. Poika sanoo että isän luona on tylsää (ei tunne sieltä muita lapsia ja isä on välillä töissä --> lapsi on yksin kotona) ja nyt kun kaverit on tärkeitä niin täällä niitä olisi. Kun sanoin että menee nyt viikonloppuna ainakin käymään niin aikuiset selvittää asioita, alkoi ihan lohduttomasti itkeä että ei halua. Ei suostu tulemaan syömään koska sanoo olevansa suuttunut... Ap
Nyt pakotat sen syömään ja vedät rajat. Lapsi ei asioista päätä vaan vanhemmat. Olkoon kuinka suuttunut tahansa
Et ap todellakaan tee näin. Kuka on lapsen puolella, jos oma äiti ei ole?
Kun lapsi rauhoittuu niin keskustele ja kysy, mitä hän ehdottaa isän suhteen. Ehkä se on se yksin jääminen se pahin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko AP myrkyttynyt pojan isää vastaan? Harvinaista ettei poika tahdo olla isänsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Pakottaminen on huono asia ja lapsi selvästi kärsii. Kuinka paljon lapsi on isällään? Pakko saada isä suostumaan siihen, että isäpäivät vähenee. Ehkä isä sitten enemmän panostaakin eikä lapsella ole tylsää. Isä tekisi oikein muuttaessa lähelle äitiä.
On joka viikonloppu. Isä asuu noin 200 kilometrin päässä. Poika ei myönnä että pelkää olla yksin kotona, mutta hieman tätä epäilen. Ei minunkaan luona halua olla yksin. Ennemmin on kavereilla/kutsuu kavereita tänne kun olen vielä töissä. Ap
Ei ole tarvinnut neuvotella tai keskustella asiasta, lapset haluavat noudattaa alunperin sovittua. Ovat isänsä kanssa viikonloput ja minun kanssa koulupäivät. Lapset 11 ja 15 vuotiaita.
Lapsi on iässä, jossa kaverit on tosi tärkeitä. Kaverisuhteet kärsii ja lapsi jää ulkopuolelle. Elinikäinen haitta. Isän on syytä muuttaa lähelle, jos haluaa olla pojan elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Onko AP myrkyttynyt pojan isää vastaan? Harvinaista ettei poika tahdo olla isänsä kanssa.
Naiset joskus lähtee tuohon myrkyttämiseen. Siinä kasvatetaan tulevia mielenterveyspotilaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakottaminen on huono asia ja lapsi selvästi kärsii. Kuinka paljon lapsi on isällään? Pakko saada isä suostumaan siihen, että isäpäivät vähenee. Ehkä isä sitten enemmän panostaakin eikä lapsella ole tylsää. Isä tekisi oikein muuttaessa lähelle äitiä.
On joka viikonloppu. Isä asuu noin 200 kilometrin päässä. Poika ei myönnä että pelkää olla yksin kotona, mutta hieman tätä epäilen. Ei minunkaan luona halua olla yksin. Ennemmin on kavereilla/kutsuu kavereita tänne kun olen vielä töissä. Ap
Tosi kaukana ja aivan liian usein kulkee matkan. Ei ole syytä pakottaa! Tulkoon isä hotelliin sinne teidän lähelle.
15 vuotiaan. Koska hän vain katkaisi välit isäänsä, kun oli monta vuotta kipuillut.
Poika oli vuoroviikkoisin, ja isä ei suostunut muutokseen. Minä tiesin isän tuntien, että helvetti on irti, jos minä yritän vuoroviikkoa purkaa. Poika sitten riuhtaisi tsensä kerralla irti. Ja helvetti irtosi... minä kuulemman vieraannutin tietoisesti ja olin kaiken takana.