Meille ei sitten nähtävästi koskaan tule lapsia,

Kannattaako tuossa tilanteessa yrittää lapsia? Katsokaa mieluummin hetki eteenpäin, onko teidän suhteenne edes kestääkseen. Miten mies voi sanoa puolisolleen ettei halua tätä? On aika loukkaavasti sanottu ellei siihen sisälly mitään erityissyytä.. Voiko suhteessa olla kaikki hyvin jos sanoo noin töykeästi eikä edes mieliksesi yritä sanoa sitä nätimmin tai silloin tällöin raottaa peiton reunaa?



Jos päädytte perustamaan perheen, niin kello kädessä niitä lapsia ei saada. T. yhteensä vuoden yrittänyt, ei tulosta- kuitenkin takana kolme raskautta jotka kaikki suunnittelemattomia. ns. pakkoseksissä koko suhteesta menee suottansa maku. Tosin nythän seksielämässänne ei taida olla mitään menettävää?

virallisesti käytetty ehkäisyä, alkuun keskeytettyä yhdyntää ja nyt viimeiset vuodet loppuun asti paljaaltaan... eipä ole tärpännyt vahingossa ei kä tahallaan, eli tiedän liiankin hyvin ettei lapsia tehdä kellon mukaan. Muttä näin hoitoalan ihmisenä tiedän senkin, ettei lapset saa alkuaan pyhästä hengestä, eikä jos seksiä ei ole ovulaatio aikaan.



Mies on kaikissa asioissa suora, eli sanoo sen minkä sylki suuhun tuo, siksi kai tuo onkin sanonut ettei minua tahdo, suoraan päin naamaa. Paska olohan siitä tulee, mutta minkäs teet. On meillä hyviäkin aikoja, jolloin seksikin pelaa, silloin uskoo ja toivoo, että nyt tärppää varmasti... ikävä vaan, että menkkojen alkaessa sitä tippuu aina vaan korkeammalta!



Mies haluaisi lapsetomuus tutkimuksiin, on sitä mieltä että minussa on vika kun en tule raskaaksi siitä 1krt /2 kk seksistä "vääärään! aikaan, kun kaikki muut naiset tulee raskaaksi niin helposti! Minun mielestä meidän tulisi ensi yrittää ihan kunnolla eli harrastaa seksiä jokunen kuukausi aktiivisesti, vaikka jokatoinen päivä ovis aikaan!



ap.. jonka pitäisi jo olla nukkumassa, muttei vitutukseltaan saa nukuttua!

Mutta vain sillä ehdolla että molemmat tutkitaan. Siinä loppuisi miehellä verukkeet kun saisi viralliset ja suorat vastaukset. Jos jotain on vialla, lapsettomuutenne voi ratketa hoidoilla, jos mitään ei ole vikana ei mies voi mitenkään tyrmätä ammattihenkilöstön sanomia ohjeita.



Entäs jos miestäsi on alkanut huolettaa hänen oma kykynsä saada lapsia? Jos hän yrittääkin lykätä syyn sinun niskoillesi jottei itse joutuisi ottamaan selvyyttä omista kyvyistään? Tutkimuksiin hakeutumisesta ei ole mitään haitta ja miehesi voisi lopettaa turhat verukkeensa ja saisit tilanteeseen selvyyden.

kovin ilottomalta yhteiselämänne kuulostaa. Ja voin hyvin kuvitella että kalenterin/ kellon kanssa naiminen tappaa ne viimeisetkin, heiveröiset halut toista kohtaan.

Tuo, ettei halua toista, on kovaa tekstiä. Ap sanoi että mies on suora ja sanoo mitä sylki suuhun tuo. Ne ovat kaksi eri asiaa. Jos tuo oli miehen suoruutta, on tilanne synkempi. Silloin hän todella on tuota mieltä ja suhdetta ja sen jatkamista pitäisi mielestäni vakavasti pohtia. Jos se taas oli "mitä sylki suuhun tuo"-heitto, sen voi ehkä laittaa omaan arvoonsa. Ap:lla on pitkä suhde takanaan, kai hän osaa tulkita miehen puhetta?

Ap, mieti, mikä suhteessanne on kivaa, hyvää? Rakastatko miestäsi enää?

Parempaa jatkoa!

Ainoaksi todelliseksi ongelmaksi on muodostunut tuo lapsen hankinta. Minä olen meillä aina ollut se seksuaalisempi yksilö, siis se joka kaipaa seksiä enemmän. Olen tosin jo vuosien varrella oppinut elämään vähäisellä seksillä suhteessa, mutta ÄRSYTTÄÄ vaan niin vietävästi, ettie sitä lasta voi edes kunnolla yrittää!



ap

joissa mies ei halua seksiä. Omani ei ole koskaan kieltäytynyt ja on aina valmis, milloin hyvänsä ja missä hyvänsä (nyt jo 15 vuotta). Olisiko mahdollista että tuo haluttomuus on merkki jostain muusta ongelmasta joko parisuhteessa tai miehen muussa elämässä? Kannattaisiko lähestyä ongelmaa tuosta suunnasta, koska jos miehellä on joku muu ongelma kuin seksuaalinen kyvyttömyys, tulee lasten kanssa elämästä entistäkin hankalampaa.