Mitä kun äitiä ei kiinnosta elää? Lapset kärsii, mikä avuksi.
Olen pitkäaikaistyötön. Laitan lapset kouluun ja päiväkotiin. Istuin ja ahmin, kunnes lapset palaa kotiin.
Pakollinen pyykinpesu, ruoka, joskus jaksan siivota keittiön, yleensä mennään kertakäyttö astioilla.
Lapsten ulkoilu ja sitte vain odotan että tulisi jo niiden nukkumaan meno.
Illalla sängyssä toivon että aamulla en herää.
Ikää pian 36v.
Kommentit (18)
Ajattele lapsien parasta, heti lasu perheen tilanteesta, pyydä apua! Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa, kun lapsen isä kuoli ja oma elämänhalu oli poissa, päädyin antamaan lapsen huostaan, vaikka muitakin tukia tarjottiin, mutta en ikinä olisi voinut pilata lapsen elämää omalla masennuksella.
Äkkiä lääkäriin, olet vakavasti sairas! Sitä kautta terapiaa ja mahdollisesti lääkitys. Varaa aika heti!
Mun äiti oli jossain määrin samanlainen kuin sinä. Seuraus? Syvä itseinho ja häpeä seurannut koko elämän, tunne siitä että olen turha ihminen vaikka saavutan mitä, masennus, nuorempana koulut jäi kesken, paha sosiaalisten tilanteiden pelko ja viiltelyä, josta pari kertaa jouduin ihan sairaalaankin, itsemurhahaaveita välillä edelleen kun olen oikein alakuloinen ja ahdistunut... Äitiäni vihasin aina kuolemaansa asti, en ollut puhunut hänelle vuosiin. Nyt osaan jo olla vihaamatta.
Olen nyt samanikäinen kuin sinä, 36.
Vierailija kirjoitti:
En halua sossua sekoittaa tähän.
Rukoilen puolestasi! Voimia! Lue uutta testamenttia. Kuuntele radiodei 89 mhz. Lohtua. Tämä elämä ei ole kaikki. on muutakin! Lapset tarvitsevat sinua ja rakastavat sinua.
rukouspuhelin 0401727000
Toivotan kaikkea hyvää. Ystävä masentui, antoi 3 lasta huostaan, kaipaa heitä joka päivä, suree ja on yhä masentunut. Muitakin ratkaisuja on.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli jossain määrin samanlainen kuin sinä. Seuraus? Syvä itseinho ja häpeä seurannut koko elämän, tunne siitä että olen turha ihminen vaikka saavutan mitä, masennus, nuorempana koulut jäi kesken, paha sosiaalisten tilanteiden pelko ja viiltelyä, josta pari kertaa jouduin ihan sairaalaankin, itsemurhahaaveita välillä edelleen kun olen oikein alakuloinen ja ahdistunut... Äitiäni vihasin aina kuolemaansa asti, en ollut puhunut hänelle vuosiin. Nyt osaan jo olla vihaamatta.
Olen nyt samanikäinen kuin sinä, 36.
Toivon ettet syyllisty tästä. masennukselle ei voi mitään, sitä ei voi valita tai toivoa pois. mutta Herra voi auttaa!!!!!
Voi ap, olet tosi rankassa tilanteessa! Sinä tarvitset apua mahdollisimman nopeasti. Mene lääkäriin.
Yritä olla stressaamatta kaikesta muusta. On tosi hienoa, että jaksat tuossa mielentilassa huolehtia ruoasta, pyykinpesusta, lasten päiväkotiin ja kouluun menemisestä, ulkoilusta. Pidä nämä hyvät rutiinit yllä ja niiden lisäksi keskity siihen, että saat itsellesi apua.
Varaa aika terveyskeskukseen mahdollisimman pian, ja sano, että tilanteesi on vakava. Tarvittaessa hakeudu lasten koulu- ja hoitopäivän aikana päivystykseen, jotta saisit aluksi apua lääkkeistä. (Itse kun olin samanlaisessa tilanteessa, sain päivystyksestä rauhoittavia lääkkeitä, jotka vei ahditukselta ja itsetuhoiselta ololta pahimman terän pois ja jaksoin tsempata seuraavat pari viikkoa, että pääsin muun avun piiriin.)
Voit halutessasi soittaa myös Suomen mielenterveys ry:n kriisipuhelimeen numeroon 09 2525 0111, siellä päivystetään vuorokauden ympäri.
Onko sinulla lähipiirissä ketään, joka voisi auttaa? Onko lasten isä mukana kuvioissa? Ja entä miten saat nukuttua?
T. kohtalotoveri
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, olet tosi rankassa tilanteessa! Sinä tarvitset apua mahdollisimman nopeasti. Mene lääkäriin.
Yritä olla stressaamatta kaikesta muusta. On tosi hienoa, että jaksat tuossa mielentilassa huolehtia ruoasta, pyykinpesusta, lasten päiväkotiin ja kouluun menemisestä, ulkoilusta. Pidä nämä hyvät rutiinit yllä ja niiden lisäksi keskity siihen, että saat itsellesi apua.
Varaa aika terveyskeskukseen mahdollisimman pian, ja sano, että tilanteesi on vakava. Tarvittaessa hakeudu lasten koulu- ja hoitopäivän aikana päivystykseen, jotta saisit aluksi apua lääkkeistä. (Itse kun olin samanlaisessa tilanteessa, sain päivystyksestä rauhoittavia lääkkeitä, jotka vei ahditukselta ja itsetuhoiselta ololta pahimman terän pois ja jaksoin tsempata seuraavat pari viikkoa, että pääsin muun avun piiriin.)
Voit halutessasi soittaa myös Suomen mielenterveys ry:n kriisipuhelimeen numeroon 09 2525 0111, siellä päivystetään vuorokauden ympäri.
Onko sinulla lähipiirissä ketään, joka voisi auttaa? Onko lasten isä mukana kuvioissa? Ja entä miten saat nukuttua?
T. kohtalotoveri
Isä asuu kanssamme. Nukun hyvin, voisin vaan nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele lapsien parasta, heti lasu perheen tilanteesta, pyydä apua! Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa, kun lapsen isä kuoli ja oma elämänhalu oli poissa, päädyin antamaan lapsen huostaan, vaikka muitakin tukia tarjottiin, mutta en ikinä olisi voinut pilata lapsen elämää omalla masennuksella.
Mene V*tuun jauhamasta sontaa, Ap älä kuuntele näitä katkeria ja heikkoja elämänsä ja lastensa elämän tuhoajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap, olet tosi rankassa tilanteessa! Sinä tarvitset apua mahdollisimman nopeasti. Mene lääkäriin.
Yritä olla stressaamatta kaikesta muusta. On tosi hienoa, että jaksat tuossa mielentilassa huolehtia ruoasta, pyykinpesusta, lasten päiväkotiin ja kouluun menemisestä, ulkoilusta. Pidä nämä hyvät rutiinit yllä ja niiden lisäksi keskity siihen, että saat itsellesi apua.
Varaa aika terveyskeskukseen mahdollisimman pian, ja sano, että tilanteesi on vakava. Tarvittaessa hakeudu lasten koulu- ja hoitopäivän aikana päivystykseen, jotta saisit aluksi apua lääkkeistä. (Itse kun olin samanlaisessa tilanteessa, sain päivystyksestä rauhoittavia lääkkeitä, jotka vei ahditukselta ja itsetuhoiselta ololta pahimman terän pois ja jaksoin tsempata seuraavat pari viikkoa, että pääsin muun avun piiriin.)
Voit halutessasi soittaa myös Suomen mielenterveys ry:n kriisipuhelimeen numeroon 09 2525 0111, siellä päivystetään vuorokauden ympäri.
Onko sinulla lähipiirissä ketään, joka voisi auttaa? Onko lasten isä mukana kuvioissa? Ja entä miten saat nukuttua?
T. kohtalotoveri
Isä asuu kanssamme. Nukun hyvin, voisin vaan nukkua.
Oletko puhunut puolisollesi tilanteestasi avoimesti? Hänen olisi hyvä tietää. Jos parisuhde on kunnossa, pyydä häneltä tukea hoitoon hakeutumisessa. Myös jos on muita läheisiä ihmisiä, jotka voivat olla tukena ja apuna, niin kannattaa rohkeasti pyytää.
Hyvä, että pystyt nukkumaan. Uni on tärkeää.
Tuli vielä mieleen, että oletko jutellut lapsillesi tilanteestasi? Lapset yleensä aistivat kyllä, että kaikki ei ole kunnossa. Silloin heidän olisi hyvä tietää, missä mennään ja että tilanne ei ole heidän vikansa. Lapset muuten helposti syyttävät itseään.
Tässä on opas vanhemmille, joilla on mielenterveyden ongelmia: https://mieli.fi/sites/default/files/materials_files/miten_autan_lastan… Minulle tästä oli apua, toivottavasti sinullekin.
T. kohtalotoveri
Vierailija kirjoitti:
En halua sossua sekoittaa tähän.
Ymmärrettävää, mutta nyt taitaa olla tilanne niin paha ettei ole muuta vaihtoehtoa. Yritä nähdä avun pyytäminen mahdollisuutena, ei uhkana. Ei lapsia ensi kädessä kodin ulkopuolelle olla sijoittamassa, vaan teille etsitään tukimuotoja jotka auttavat sinua jaksamaan. Hae apua myös itsellesi ilmeiseen mieliala ongelmaan ja elämänhallinnan saamiseksi tasapainoon. Varaa aika lääkärille, ja ehkä kannattaisi myös olla yhteydessä aikuissosiaalityöhön. Kyllä teille varmasti löytyy apua, ja elämä alkaa lopulta näyttää valoisammalta. Toimi nyt, ennen kuin asiat pahenevat.
Puhu kumppanillesi tai läheiselle ystävällesi tai esim. äidillesi. Pyydä läheinen käymään pari kertaa viikossa vaikka päiväsaikaan, niin saat mielekästä juttuseuraa ja ehkä apuakin arkeesi.
Mene lääkärille, pyydä lähete terapiaan ja jos on ylipainoa, niin painonhallinnan tueksi lääkitystä tms.
Mikä masentaa? Työttömyys vai läskit vai jokin muu? Lapset rakastavat sinua, muista se. Sinulla on paljon, kun on ehjä perhe ja terveet lapset. Nuorikin olet vielä, mahdollisuuksia on. Tuohon tunnesyöminen pitäisi saada jotenkin hallintaan. Mielikin paranee, kun paino laskee ja kroppa voi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua sossua sekoittaa tähän.
Ymmärrettävää, mutta nyt taitaa olla tilanne niin paha ettei ole muuta vaihtoehtoa. Yritä nähdä avun pyytäminen mahdollisuutena, ei uhkana. Ei lapsia ensi kädessä kodin ulkopuolelle olla sijoittamassa, vaan teille etsitään tukimuotoja jotka auttavat sinua jaksamaan. Hae apua myös itsellesi ilmeiseen mieliala ongelmaan ja elämänhallinnan saamiseksi tasapainoon. Varaa aika lääkärille, ja ehkä kannattaisi myös olla yhteydessä aikuissosiaalityöhön. Kyllä teille varmasti löytyy apua, ja elämä alkaa lopulta näyttää valoisammalta. Toimi nyt, ennen kuin asiat pahenevat.
En olisi ihan varma tästä. Sossusta voit saada sellaisen riesan ja helvetillisen piinan elämääsi, että se jos jokin vie mielenterveyden mennessään. Masennuksen voi saada hallintaa ihan ilman lasutanttojakin. Lassilan lasun piiriin jos kuulut, niin älä edes mieti!
Anna ne lapset huostaan, saavat ruuat oikeilta lautasilta ja aikuisen, joka jaksaa olla läsnä ja hoivaa.