Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa mitä teen 6v pojan kanssa?
06.06.2009 |
Osaako kukaan antaa mitään järkevää vinkkiä mitä tehdä 6v pojan kanssa?Hän on aina ollut älykkö ja tempperamenttinen lapsi ja osaa mm. nyt jo lukea ja lukea hyönteiskirjoja jne.Käytökseltään hänellä on tosi kova uhma ja kaikki päivät ovat yhtä tappelua.Päivästä toiseen hän riskaa, mankuu, nipistelee pikkuveljeään, kirkuu jos ei saa tahtoaan läpi jne.Äsken hän esim. alkoi kirkua kun veli yritti ottaa kirjan, kun lopulta hermostuin nähisteluun, vein hänet huoneeseensa ja kirkui kurkku suorana äiti älä kurista, kuristun, kuristun!Hei, talutin häntä kädestä huoneeseensa!Pelkään, että joku ottaa nämä asiat todesta vaikka meillä ei todellakaan ole ruumiillista kuritusta!Tiedän että tämä on vain rajojen koettelua ja testausta mutta en jaksa tätä!Jatkuvaa tappelua ja sekin vielä menisi mutta hän valehtelee, ei usko lainkaan jne.Ainoa milloin hän on tyytyväinen on silloin kun hän saa kaikea ja jakamattoman huomion.Onko neuvoja?
Kommentit (10)
kasvanut ilman rajoja? Ei auta muu kuin näyttää ne rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivottavasti luetun ymmärtämisessäni on vikaa, etkä todellakaan vienyt 6-vuotiasta huoneeseensa koska _veli_ yritti viedä häneltä kirjan. Olisit vienyt sen veljen.
Eli omaan huoneeseensa joutui siksi että ensin veli otti häneltä kirjan ja sitten tämä pikkuveli puri.No, sitten tämä isoveli nipisteli ja lopulta löi vatsaan ja siis molemmat joutuivat jäähylle.On meillä rajat ennenkin ollut mutta nyt tuntuu ettei mikään tehoa.Kaikille asioille vain nauretaan ja nälvitään ja saatetaan menna ihan vain huvikseen nipistelemään veljeä.Tänään kirkui kurkku suorana autossa niin että nuorin veli itki hysteerisesti.No, karkkipäivä peruttiin ja sitten alkoi uhkailu, että alan kirkua kaupassa jos ette suostu jne. jne.No, en suostunut mutta siltikin en vain jaksa...
tuo kirkumisella kiristäminen vaikuttaa siltä, että lapsi on joskus saanut vastaavalla tavalla jotain periksi - tai lapsi vaistoaa, että pelkäät kirkumista ja muiden ihmisten sanomista. Näin ei saisi olla, annat lapselle siinä aikamoista valtaa.
Ihan ensimmäiseksi sinun tulisi päästä tuosta pelosta "mitä naapurit sanovat" mitä ihmiset ajattelevat" eroon, sillä lapsi taitaa käyttää sitä nyt hyväkseen.
Asetu kokonaan asian yläpuolella, entä sitten jos naapurit kuulevat kirkumisen? Anna lapsen kirkua, ei hän sitä jatka jos huomaa ettei sillä ole mitään tehoa. Ja jos kirkuu kaupassa, entä sitten? Seuraavan kerran kun kiristää tuolla tavalla niin totea vain, että juu, huuda vain ihan vapaasti, et silti saa periksi. Ja näytä ettei se sinua haittaa.
Seuraavaksi kun kirkuu autossa: auto seis ja lapsi pihalle huutamaan. Tee selväksi, ettei muiden tarvitse kärsiä huutamisesta - huutaa voi jos haluaa mutta sen tehdään joko omassa huoneessa suljetun oven takana tai vastaavasti muuten muista kaukana. Poista huutava lapsi aina välittömästi. Väitän, ettei montaa kertaa jaksa enää huutaa.
Selkeät seuraamukset nipistelystä, itse en myöskään hyväksyisi suoraa nälvimistä enkä vähättelevää nauramista.
ja älä tee kuten minä teen vaan niin kuin minä sanon... Mulla menee hermo päivittäin 6 v pojan kanssa, joka kyseenalaistaa kaikki rutiininsa: en pue, en pese hampaita, en tuu iltapalalle, en sitä enkä tätä. "Sä et mua määrää" ja "mähän laitan sen tietokoneen päälle". HUOH! Koetan laskea kymmeneen ja poistua välillä tilanteesta, mutta tärkeintä on pysyä kuitenkin tiukkana ja johdonmukaisena. Myös hellyys ja huomioiminen on hyvä muistaa kaiken tämän kiukun keskellä. Jaksetaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nimittäin kävi tässä taannoin niin, että lapsi kirkui yleisellä paikalla ja hetken päästä meille soitettiin kotiin lastensuojelusta että onko jokin hätä.No, siitä ei seurannut sen enempää eli oli vain väärä hälytys mutta itselleni jotenkin jäi pelko että jos sama toistuu.Varsinkin kun lapsi huutaa, että äiti kuristaa.
Lapselle on selitetty ettei voi huutaa "kuin kurkku katkaistaisiin" turhaan sillä joku voi luulla että on oikea hätä.Ja sitten jos on oikea hätä ei kukaan enää usko.Ilmeisesti hän käyttää tätä nyt myös hyväkseen.No nyt hän on taas itse aurinko kun sai ruokaa ja sai itkut itkettyä tällä kertaa.*Huoh*
kirkuminen on jotenkin erikoista ja te vanhemmat varotte sitä ettekä halua sitä tapahtuvaksi. Erittäin kätevä ase lapselle.
Ja lastensuojelulle on kyllä tuttua, että lapsi saattaa huutaa "älä lyö" ym vaikka lasta ei koskaan olisi lyötykään. Varsinkin jos lapsi huomaa, että se saa vanhemmat takajaloilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten tuli soskuilta puhelu ja miehesi vielä valehteli ettei näin ole tapahtunut? Sen takia te nyt pelkäätte tuota kirkumista. Olisi kannattanut sanoa suoraan niille soskuille et lapsi on uhmassa ja yrittää nyt saada kirkumisella tahtoa läpi. Valitettavasti lapsenne osaa nyt käyttää tuota asetta ja te olette koko ajan peloissanne koska seuraava puhelu tulee...
ihan just (alle kuukauden päästä) 6v poika. Minä myönnän myös pelkääväni kun lapsi karjuu,koska meilläkin poika huutaa päivittäin mitä mielikuvituksellisempia hommia "Älä hakkaa", "kohta mun happi loppuu kun mua puristetaan kurkusta" ja "Isä tönii,isä tönii" on meillä kuluneimmat huudot... Välillä (silloin kun en ole niin väsynyt niin väsynyt) jopa joskus huvittaa (tän piilota hyvin lapselta) koska niin mielikuvitusrikkaita nää kiljumiset on.
Parhaita on olleet "Älkäää heittäkö mua krokotiileille,lupaan etten enää ikinä tee niin!" ja ehkä hyvänä kakkosena "Hullut! Minä olen pikkulapsi ja mulla on oikeudet,en ole orja!"
Siis MISTÄ se noita repii...
yhtään helpottaa, et ole ainoa vaikean kuusivuotiaan äiti, mutta koeta vain jaksaa laittaa selvät rajat ja pitää ne -päivästä toiseen.