Onko maailmassa muita 25-v:ta, joilla ei juurikaan työkokemusta?

Ahdistaa oma tilanteeni. Olen kyllä parinkympin molemmin puolin kesinä tehnyt n. kuukauden mittaisia kesätöitä hoitoapulaisena ja siivoojana (kolmena kesänä) ja lisäksi ollut yhden kokonaisen kesän toimisto-/arkistohommissa. Postia olen lajitellut muutaman päivän.



Opiskelen yliopistossa, ja olen tehnyt kaksi lasta opiskeluaikanani, joten olen ollut äitiyslomilla ja hoitovapailla kesäisin. Nyt minulla on vakava sairaus, jonka vuoksi jouduin perumaan jo sovitut kesätyöni (kerrankin niitä olisi ollut).



Pelottaa, että saanko ikinä mitään töitä, koska cv:ni näyttää niin säälittävältä. Ikäisilläni kavereilla on parhaimmillaan kymmenistä eri paikoista työkokemusta. Enkä puhu oman alan eli korkeakoulun työkokemuksesta; sitä on aika harvalla, mutta kunnioitan itse suuresti heitä, jotka tekevät työtä kuin työtä ja tarttuvat vieraisiin haasteisiin - ja työnantajatkin kuulemma arvostavat. Eli he eivät arvosta minua :( .



Olenko ainoa lajissani?

No älä välitä, sä oot kuitenkin tehnyt lapsia, kyllähän ne sulle meriitiksi lasketaan ap.

älä sure, minä olen 31v. ja yhtä surkeassa tilanteessa kuin sinä! ; )



enka näin ollen pidä tilannettasi ollenkaan pahana. enkä pitäisi muutenkaan, hyvänen aika; sinulla on 25-vuotiaana jo kaksi lasta ja opiskelut hyvällä mallilla!

surkeampi tapaus! Olen 32-v eikä työkokemusta ole kuin pari pikku jaksoa, yhteensä alle puoli vuotta...Olen opiskellut ja saanut lapsia näiden 13-14 vuoden aikana.



Joskus mietin myös omaa olematonta ansioluetteloani. Miten ikinä kehtaan hakea töitä!!!

satunnaisia kesähommia lukuunottamatta. Se ensimmäinen oman alan työpaikka on tärkein, niillä muilla ei ole juurikaan mitään merkitystä myöhemmin.

ne huojensivat hieman. Täytyypi vaan luottaa siihen kaikennielevään työvoimapulaan suurten ikäluokkien eläköityessä - sitten meidät kaikki kiskotaan väkisin hommiin!



ap

Kiitän kirjoittajia kiinnostavista vastauksista. Niiden ansiosta en enää jatkossa ihmettele, miksi niin usein valitaan mies työpaikkaan. Missä ammateissa kaksi pikkulasta korvaa puuttuvan työkokemuksen, jotenkin kuullostaa että tuo on toiveajattelua naisilta? Enpä ole kuullut, että joku olisi valittu työhönsä kolmen lapsen takia, kyllä siinä yleensä haetaan ammatillisesti hyödynnettävää ja monipuolista osaamista.

Eikö se isä voisi osaltaan olla kesän kotona lasten kanssa, että opiskeleva puoliso saisi tuiki tärkeää työkokemusta omalta alaltaan? Ja onhan kaupungissa aina päivystävä päiväkotikin auki kesällä. Kyllä työntekijän valinnassa painaa paljon monipuoliset taidot ja kokemus eikä niitä kaikkia opi koulussa. Jos yli 30v yliopisto-opiskelija on ollut aina vain esim. Valintatalon kassana opintojen ohessa, vaikka sen 10 vuottakin, niin eipä tarvitse ihmetellä jos ei muissa firmoissa kovasti innostuta uuden maisterin työhakemuksen saapuessa. Siinä ei kesälomakorvaukset paljon lohduta, paitsi jos aikookin jäädä sinne Valtsuun maisterin paperit takataskussa. Onneksi edes osa suomalaisista korkeakoulututkinnoista vaatii alan työkokemusta, ennen kuin voi valmistua. Minä olen ainakin oppinut, että akateemisesti koulutetulla työkokemusta ja kielitaitoa ei voi olla koskaan liikaa.

Jään toiselle äitiyslomalleni ensi syksynä. Eli olen 24 ennenkuin toinen äitiyslomani loppuu. Mikäli jään vuodeksi hoitovapaalle, olen ikäisesi kun palaisin opiskelemaan/työelämään. Aiempaa työkokemusta on vain kesäloma-tyyppisistä pätkätöistä. Ei tilanne sureta minua, mikä työkekemus alle 25-vuotiaana voisi olla parempaa/tärkeämpää kuin omat lapset?



Se tosin huolestuttaa että liittomme on alkanut rakoilemaan ja kouluttamattömana minua huolestuttaa heikkenevätkö mahdollisuuteni lapsiin mahdollisen eron sattuessa. (Miehellä koulutus ja vakituinen työpaikka). No, ei parane erota...

joka luultavasti joka tapauksessa päätyy sinne Valtsun kassalle. Eikä siinä mitään, mulle on opiskelu tärkeää itsensä vuoksi - en haaveile mistään miljonäärihuippuvirasta. Ajattelu on kivaa, mutta ei siitä palkkaa yleensä makseta.



Olen myös miettinyt, että harjottelut ovat hyvä asia: periaatteessahan kai kaikilla yo-opiskelijoilla on mahdollisuus saada harjoittelutukea, joten ainakin harjoittelupaikan myötä pitäisi olla mahdollisuus saada relevanttia työkokemusta. Ehkäpä se auttaa edes hiukkasen.



Akateeminen maailma on kyllä epävarma ja tulevaisuudessa vielä kiikkerämpi. Onneksi aina voi kouluttautua johonkin duunariammattiin tai ryhtyä siivoojaksi: tuloerojen kasvaessa eliitillä lienee kohtapuoliin varaa palkata meitä humanisteja kotisiivoojikseen.



Syöpäni ajattelin kuitenkin hoitaa hyvällä omallatunnolla, vaikka ensi kesän työkokemus jääkin uupumaan.



ap

Mä olen 26 eikä mullakaan ole kokemusta kuin muutamasta kesätyöstä. Satuin masentumaan vakavammin tuossa 21-vuotiaana, sen jälkeisestä kesästä en edes muista mitään ja sitten yksi kesä meni mm. mielisairaalassa, mun pitäisi siis selittää jotenkin muutaman vuoden "työttömyyskin" kai..yliopiston kirjoilla olen kyllä ollut koko ajan, että toivottavasti kukaan ei ala joskus kyselemään noista muista kesistä. Joo, toki ois parempi mitä enemmän olisi työkokemusta mutta sitä nyt vaan ei ole. Ja vielä parempi olis jos ei olis ollut hullujenhuoneella mutta sillekään ei mahda tässä vaiheessa mitään. Kyllä muakin huolestuttaa tuo töiden puuttuminen, ala on kyllä sellainen että siihen kuuluu harjoittelu (opetusala), se vaan ei tunnu oikealta alalta ja mitään järkevää työkokemustahan minulla ei miltään muultakaan alalta ole, että kyllä tässä ahdistaa, kun sitä rupeaa ajattelemaan..

opiskelut jäi aikanaan kesken, et mitään ammattiakaan ei ole.

mut mitäs noita miettimään mitä ei ole! mulla on kuitenkin 5 onnellista lasta ja yllin kyllin elämää viel edessä opiskelua ja työntekoa varten!

mut mulla on 5 lasta ja elämää viel kosolti jäljellä. olen onnellinen, koska olen saanut elämältä sen mitä olen halunnutkin, eli suuren perheen!

minkään sortin uran tekemisestä en ole koskaan edes haaveillut, vaan mulle käy vallan mainiosti vaikka lähikaupan kassan työt yms. kun sen aika tulee..

Kun monet opiskelijat joutuvat tekemään iltaisin/vkl töitä, kun opintorahat eivät riitä. Ootteko ottaneet opintolainaa vai vanhemmat maksaneet?

olen 26v. ja minulla on 2 lasta,joilla on 3 vuotta ikäeroa. Opiskelun jälkeen heidät sain ja töissä en ole ollut vielä ollenkaan. Yhdessä kesätyössä olen ollut vain. Työkokemusta ei siis ole ja nyt jännittää kovasti alkaa töitä hakemaan. Itse halusin ensin lapset ja sitten työn vaikka rahaa onkin vähemmän.

vakavan sairauden hoito ovat nyt ykkösenä, älä turhaan huoli huomisesta se tulee aikanaan. Voimia tulevaan!

Mä valmistuin 24-vuotiaana, ja silloin oli työkokemusta saman verran kuin sinulla. Sain ensin määräaikaista työtä ja vakityö irtosi, kun olin 28-vuotias. Älä välitä noista vastaajista, heillä ei ole mitään perspektiiviä asioihin. Sinulla on kuitenkin yliopistokoulutus työn alla ja kaksi lasta. Pahempia ovat aukot työhistoriassa, jolloin henkilö on vaan luumuillut kotona.

Olen kahden lapsen äiti joten vuodesta 2003 lähtien olen ollut kotihoidontuella kesät tai äitiyslomalla. Opiskelen amk.ssa ja valmistun nyt. Uskon kuitenkin että löytyy työtä jos on valmis kaikeen kuten kolmivuorotyöhön mikä on tyypillistä hoitoalalla. Itse valmistun psykiatrian puolelle ja kiven alla ovat päivätyöt esim. mtt.ssä. Uskon myös että oma sinnikkyys palkitaan. Otan tänäänkin soittokierroksen avoimiin työpaikkoihin.

jotain pientä kesätyötä ja työlistystä työkkäristä (niillä kitupalkollla)

Kun monet opiskelijat joutuvat tekemään iltaisin/vkl töitä, kun opintorahat eivät riitä. Ootteko ottaneet opintolainaa vai vanhemmat maksaneet?

ei ongelmaa

Työasiat ovat viimeinen, jota nyt kannattaa murehtia. Hoida ihmeessä itsesi kuntoon ja nauti elämästäsi muuten!