Mitä lapsuusmuistoja tulee mieleen?

Suurin osa pahoja muistoja. Onneksi olen unohtanut paljon.

Omallakin kohdalla paljon huonoja muistoja, mutta valitettavasti ne eivät unohdu. Vaikka päivät voin olla onnellinen ilman muistojani, niin öisin sitten näen edelleen painajaisia niistä tilanteista ja heräilen öisin itkuuni, huutooni tai tärinääni. Ja valot päällä on nukuttava edelleen näin 25-vuotiaana.

Kuusikymppisenä on tullut monta kertaa ajatelleeksi omaa lapsuuttani. Jotakin todella vastenmielistä minussa on täytynyt olla päätellen siitä miten minua kotona kohdeltiin ja miten sisaruksiani. Ilmeisesti minua myös hävettiin, minua ei juuri koskaan huolittu mukaan ihmisten ilmoille. Vieraiden tullessa minun oli pysyttävä peräkammarissa tai kesällä ulkona, vieraita sain käydä vain tervehtimässä ja vastata jos heillä oli jotain kysyttävää. Voisin kertoa kirjan verran omasta lapsuudestani ja siitä miten ihmisen alulta voidaan viedä itsetunto lopuksi ikää. Olisivat edes sanoneet mikä minussa oli vikana, että olisin voinut yrittää tuon vian korjata.