Lue keskustelun säännöt.
Ei nykyään enää ole leskeksi jäätyä pakko pitää vuoden suruaikaa
19.11.2020 |
Jotenkin huomaa, kuinka te muut naiset pelkäätte, että miehenne löytäisi heti kuolemanne jälkeen uuden puolison. Miksi pelkäätte sitä?
Kommentit (35)
Ei ole mikään pakko, mutta kyllä minä toivoisin olevani niin tärkeä, etten olisi heti korvattavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko, mutta kyllä minä toivoisin olevani niin tärkeä, etten olisi heti korvattavissa.
Aika harva on. Se on hyvä ottaa huomioon.
Itse olen ollut puoli vuotta leskenä. En ole vielä lähelläkään sitä tilaa, että edes jaksaisin ajatella uutta suhdetta. Tällä hetkellä kaikki energia menee siihen, että jaksaa käydä töissä ja pyörittää arkea kahden teinin kanssa.
Minä en paheksu ketään. Kaikki tekee niin kuin parhaaksi näkee ja ymmärrän että ihmiset surevat eri tavalla. Mutta kyllä silti hiki tulee kun miettii omaa tilaa noin pari kuukautta mieheni kuoleman jälkeen. Millä ihmeellä joku jaksaa jotain niinkin voimia vievää kuin uuden suhteen virittelyn aika akuutissa surun vaiheessa. Kyllä siinä väkisinkin tulee mieleen, että liekö tuo kovin suurta rakkautta on lesken puolelta. Ehkä enemmänkin surun hoitamista. Se kannattaa sen uuden kumppanin muistaa.
Jos kuolisi niin olis ihan ok että nopeasti tapaisi uuden. Itse en tiedä jos leskeksi jäisin miten toimisin. Hyvähän se on nyt puhua kun molemmat hengissä.
Ööh ok. Ihanko oikeesti naiset nyt murehtii jo sitäkin mitä niitten kuoleman jälkeen tapahtuu? Siis oikeesti, ette te enää siinä vaiheessa tiedä yhtään mistään mitään oli ukko sitten ilman naista loppuelämänsä tai vaikka paneskelis ristiin rastiin jo hautajaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko, mutta kyllä minä toivoisin olevani niin tärkeä, etten olisi heti korvattavissa.
Kaikki on korvattavissa. Vanha kunnon vesilasitesti toimii kotona ja töissä. Täytä lasi vedellä. Paina sormi veteen. Jos jää kuoppa olet korvaamaton.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko, mutta kyllä minä toivoisin olevani niin tärkeä, etten olisi heti korvattavissa.
Niinpä niin....hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä. Äitinä saatan olla korvaamaton, mutta toivon että jos minusta aika jättää ensin kun miehestä, niin toivon hänen löytävän nopeasti jonkun joka lohduttaa ja auttaa jatkamaan elämää eteenpäin. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko, mutta kyllä minä toivoisin olevani niin tärkeä, etten olisi heti korvattavissa.
Niinpä niin....hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä. Äitinä saatan olla korvaamaton, mutta toivon että jos minusta aika jättää ensin kun miehestä, niin toivon hänen löytävän nopeasti jonkun joka lohduttaa ja auttaa jatkamaan elämää eteenpäin. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Juuri näin. Kaikki on kaksin helpompaa. Onneksi minulla oli uusi mieheni, kun vanha kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko, mutta kyllä minä toivoisin olevani niin tärkeä, etten olisi heti korvattavissa.
Niinpä niin....hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä. Äitinä saatan olla korvaamaton, mutta toivon että jos minusta aika jättää ensin kun miehestä, niin toivon hänen löytävän nopeasti jonkun joka lohduttaa ja auttaa jatkamaan elämää eteenpäin. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Meinast että lapsille tekee hyvää siinä vaiheessa kun joku uppo-outo tunkee perheeseen? Itse koin tuon teininä todella raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko, mutta kyllä minä toivoisin olevani niin tärkeä, etten olisi heti korvattavissa.
Niinpä niin....hautausmaat ovat täynnä korvaamattomia ihmisiä. Äitinä saatan olla korvaamaton, mutta toivon että jos minusta aika jättää ensin kun miehestä, niin toivon hänen löytävän nopeasti jonkun joka lohduttaa ja auttaa jatkamaan elämää eteenpäin. Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Juuri näin. Kaikki on kaksin helpompaa. Onneksi minulla oli uusi mieheni, kun vanha kuoli.
Sama täällä. On uusi jo kokeiltuna ja katsottuna. Vaimo on terminaalivaiheessa parhaillaan. Ei jäädä tuleen makaamaan.
M59
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mikään pakko, mutta kyllä minä toivoisin olevani niin tärkeä, etten olisi heti korvattavissa.
Aika harva on. Se on hyvä ottaa huomioon.
Tähän mennessä kaikki on ollut maailmassa korvattavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En naisena ottaisi miehen menettämisen jälkeen ketään, en koskaan. En vain halua muita. Rakastan miestäni, ei tule muita. Jokainen tehkööt miten haluaa.
Toivoisin että aikuiset ihmiset miettisivät asiaa vähän lasten kannalta. Lapset menettää toisen vanhemman. He eivät löydä noin vaan uutta siihen tilalle ja käy aika kipeää katsoa kun se toinen vanhempi vain hyppää seuraavaan kyytiin ja jatkaa kuin ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulis Kurrenkin olevan uupunut -> suruaika.
Vierailija kirjoitti:
Luulis Kurrenkin olevan uupunut -> suruaika.
Miksi ihmeessä? Kuitenkin Kirsi sairasteli ja piti siinä sen vuoden suruajan. Kaksin on helpompi mennä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulis Kurrenkin olevan uupunut -> suruaika.
Miksi ihmeessä? Kuitenkin Kirsi sairasteli ja piti siinä sen vuoden suruajan. Kaksin on helpompi mennä eteenpäin.
Onko sulta koskaan kukaan kuollut??
Paljonko siinä ehtii antaa tukea sairastelevalle puolisolle, kun verkot pitää laittaa heti vetämään uuden saaliin toivossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulis Kurrenkin olevan uupunut -> suruaika.
Miksi ihmeessä? Kuitenkin Kirsi sairasteli ja piti siinä sen vuoden suruajan. Kaksin on helpompi mennä eteenpäin.
Onko sulta koskaan kukaan kuollut??
On, mieheni. Tein surutyön jo hänen sairastellessaan ja puhuimme jo silloin, ettei ole hyvä mun jäädä yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ööh ok. Ihanko oikeesti naiset nyt murehtii jo sitäkin mitä niitten kuoleman jälkeen tapahtuu? Siis oikeesti, ette te enää siinä vaiheessa tiedä yhtään mistään mitään oli ukko sitten ilman naista loppuelämänsä tai vaikka paneskelis ristiin rastiin jo hautajaisissa.
Ihan sama mitä minulle kuolemani jälkeen tapahtuu, mutta toivoisin, jos lapsia on ja muita läheisiä, että heidän tunteitaan miettisi puolisoni.
Tuntuu varmasti lapsista kivalta kun isä ensin vannoi suuuuuurta rakkautta äitiä kohtaan ja sitten ryntää huoruloimaan pitkin kyliä ennen kuin puolison ruumis on kylmennyt.
Minulla tulee mieleen, että tuskin on kovin rakas ollut ja tuskin on uskollinen ollut liiton aikana.
Tuo Kurre on aina ollut limanuljaska ja nyt osoittautui lisäksi pazkakasaksi.
Jaa-a. Kumminkin monet miehet löytää uuden puolison vaikka entinen elää vielä. Ja toisekseen, enhän minä ole enää silloin vahtimassa mitä ukko tekee