Lue keskustelun säännöt.
Puheliaat ihmiset miten teidät saa hiljaiseksi?
18.11.2020 |
ja kuuntelemaan? Neuvoja. Työpaikalla on monta hölösuuta.
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä puhu itse lainkaan. Kyllä se puhelias tajuaa, että jutut menee kuuroille korville, eikä kiinnitä sinuun enää huomiota koska sinua ei kiinnosta.
Jos seurassani töissä on joku papupata, yleensä vaan jossain vaiheessa lakkaan kuuntelemasta häntä ja puhe soljuu siellä jossain kaukana taustalla kun minä keskityn jo täysillä töihini...
Liiiiisa V LörpötpötpötPimPom kirjoitti:
ei mitenkään!!!
😆
Onko noin hauskaa olla ihminen, jota muut oikeasti inhoavat?
Niille pitää antaa joku fyysinen puuha jonka kanssa touhutessa on vaikea puhua. Tai missä ne joutuu siirtymään muualle edes hetkeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu itse lainkaan. Kyllä se puhelias tajuaa, että jutut menee kuuroille korville, eikä kiinnitä sinuun enää huomiota koska sinua ei kiinnosta.
Ei toimi
Minä olen niin väsynyt työkaverini jatkuvaan aivottomaan kälätykseen, etten enää kommentoi yhtään mihinkään ja yritän parhaani mukaan olla kuuntelematta. Ajatelkoot minusta mitä lystää, ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotkut ei ymmärrä mitä tarkoittaa työrauha vaikka asiasta sanoisi.
Mä olen yleensä tuijottanut liskonkatseella ja sanonut "Oletko hetken hiljaa." Kun herneet kopsahtavat yhteen, mökötys kestää yleensä kauemmin kuin hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sillä tavalla, et jos sitä ei jesarilla saa korjattua, ni se on rikki.
Pätee myös tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä puhu itse lainkaan. Kyllä se puhelias tajuaa, että jutut menee kuuroille korville, eikä kiinnitä sinuun enää huomiota koska sinua ei kiinnosta.
Tämä ei toimi läheskään aina. Jotkut hölöttäjät ottavat hiljaisuuden mandaattina jatkaa höpötystä.
Äidille tuli hiljainen pariskunta kylään, kun olin murrosikäinen. Äiti ei ollut vielä ehtinyt töistä kotiin. Tervehdin heitä ja kysyin, voisinko tarjota heille kahvia tai jotain muuta juotavaa.
He eivät sanoneet minulle mitään, vaan tuijottivat minua, toisiaan ja hihittivät.
En osannut sanoa heille mitään eli nolaaminen hiljentää mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yleensä tuijottanut liskonkatseella ja sanonut "Oletko hetken hiljaa." Kun herneet kopsahtavat yhteen, mökötys kestää yleensä kauemmin kuin hetken.
Ai saakeli. Muistan edelleen kämppiksen, jonka oli pakko hölöttää koko ajan, jopa televisiota katsellessa. Ei voinut ollenkaan seurata juonta, vaan koko ajan kyseli: "Kuka tää on? Miks toi tekee tolleen?" Pari kertaa minulla taisi mennä hermot ja käskin olemaan hiljaa, niin sitten suuttui, mutta oppipahan poistumaan paikalta kun muut keskittyivät ohjelmaan. Sen kämppiksen jälkeen opin menemään juu-tilaan, eli tunnistan jos joku alkaa hölöttää joten lakkaan kuuntelemasta ja sopiviin väleihin kommentoin jotain pientä esittääkseni kuuntelevaa. Välillä toki joudun noloihin tilanteisiin kun toinen hölöttää ensin vähintään 10 minuuttia ja sitten kysyy jotain minulta, ja olen ihan pihalla että mistä on kyse. Sitten pyydän toistamaan viimeisen lauseen ennen kysymystä ja ei se niin noloa ole kuin luulisi. Sitten olen myös pyrkinyt vähän kuuntelemaan sen verran, että voisiko sieltä tulla jotain kysymystä.
Oma mieheni puhuu esim. joistain peleistä jotka eivät kiinnosta minua millään tavalla, joten en ihmeemmin kuuntele, ja jos kysyy mielipidettäni, vastaan jotain ympäripyöreää tai että en tosiaan tiedä. Varmasti tunnistaa kun en oikeasti kuuntele, mutta tietää kyllä että olen introvertti enkä puhu itse muutoin kuin on oikeasti asiaa. Mieheni ei kuitenkaan ole mikään hölöttäjä eikä sellaisista pidä, mutta kummankin äidit ovat sellaisia...
Mut saa hiljaseks ainakin kun kalauttaa nyrkillä. Ei ees haittaa, kun välillä ansaitsen se ja tulee järkeä päähän samalla.. ;)
Itse valitettavasti puhun liikaa. Olen ollut sellainen aina. Minulle saa sanoa silleen nätisti: hei, nyt sä puhut vähän liikaa. Tai että hei saanko mäkin välillä sanoa. Hiljaisuus ei toimi, silloinhan minulla on kaikki tila. Saatan itse olla kauhean innostunut asiastani ja juttua tulee. Yritän opetella itseni hillutsemistä. Mutta ei tarvitse olla ilkeä, ei me pahuuttamme hölötetä.
Karjaiset aina Hiliaa tai Hilijaa. No ei sentään. Ratkaisu olisi erilliset rakennukset meluaville ja rauhallisemmille tai eri tilat kaukana toisistaan, tai äänieristetyt työhuoneet. Tai etätyö tai yrittäminen helpommaksi. Korvatulppaa, kuulosuojainta, kuuloketta johon musiikkia tietokoneella. Ehkä pomo tekee säännöt missä tilassa keskustellaan ja millä volyymilla, ellei halua epämääräistä melua, joskin ei taida olla sellaista johtokykyä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Äidille tuli hiljainen pariskunta kylään, kun olin murrosikäinen. Äiti ei ollut vielä ehtinyt töistä kotiin. Tervehdin heitä ja kysyin, voisinko tarjota heille kahvia tai jotain muuta juotavaa.
He eivät sanoneet minulle mitään, vaan tuijottivat minua, toisiaan ja hihittivät.
En osannut sanoa heille mitään eli nolaaminen hiljentää mukavasti.
Törkeitä vieraita.
Olen pahoillani.
En tiedä työtovereista, mutta opettajana minulla oli hyvä konsti. Jos opiskelija häiritsi liialla puheliaisuudellaan sanoin, että tunnin aikataulu on sen verran väljä, että saat oman 5 minuutin puheenvuoron ihan kohta. Puheenvuorosi alkaa kello 11:25 ja päättyy 11:30.
Jostain syystä kenelläkään ei riittänyt sanottavaa koko ajaksi. Viimeiset minuutit kuluivat vaivautuneen hiljaisuuden vallitessa.