Mä oon aina karsastanut läskejä.
En tiedä miksi, mutta läskit inhottaa, kaveripiirissäni heitä ei ole, ei, koska yököttää.
Kommentit (19)
Musta on parasta, jos täydelliset kaveeraa keskenään.
Siinä se tumma likka (oliko Jezina) on mielestäni niin sievä ja ihanan pirtsakan oloinen, että en ymmärrä miksi yrittää muuksi muuttua. Ja hänellä painoindeksi huomattavasti suurempi kuin minulla ja olen aina pitänyt itseäni lihavana.
Ällöttää miettiä vaivautuneena uimahallissa että mitähän tuollakin on mielessään.. Tai kun on kavereiden kanssa tanssimassa ja joku lepakko kyhjöttää lahkeessa kiinni.. Yök!
Ei väliä miten elävät mutta minuun ei tarvitse rakkauttaan tuhlata.
että läskit tietävät taatusti kaiken laihduttamisesta. Kyse ei ole itsekurittomuudesta ja itsekurin puute ei ole tyhmyyttä.
Tyhmyyttä on laukoa ääliömäisiä mielipiteitä ajattelematta asiaa sen enempää. Läskit eivät kyllä arvostele laihoja yhtä julmasti, sillä laihuus on kaikkien mielestä hyväksyttävää, läski taas ei.
että läskit tietävät taatusti kaiken laihduttamisesta, eivät he muuten lihavia olisi.
Ärsyttää kun kaikki lyödään leikiksi ja aletaan vitsailla, ettekö voi mitään ottaa tosissanne? Ja jos teitä joku läski ällöttää niin oisko paremmin kannustaa sitä laihduttaan vai onko hauskempaa vaan ilkkua ja kiertää kaukaa?
Ei se nyt ihan noin yksinkertaista ole. On olemassa vaikka minkälaisia sairauksia jotka tuovat mukanaan ylipainon...
mutta kyllä suurinosa läskeistä ovat ihan itse omaa itsekurittomuuttaan ja heikkouttaan ihran varteensa keränneet. Aivan turha väittää mitään muuta. Suusta se pitää sisään laittaa, ei ne rasvasolut itsestään siellä kropassa pullistele.
että kaikille laihduttaminen ei ole mahdollista, eikä heitä sen takia saisi syrjiä. -9
jotka tulee sitten tänne itkemään kun tuli taas mässättyä kokonainen suklaalevy kerralla kun ei vaan pysynyt lopettamaan =D
Ja kyllä sinäkin loukkaantuisit, jos joutuisit samanlaisia kommentteja kuulemaan päivästä toiseen....
Ja ottakaa suruunne pari levyllistä sukulaatia, jos alkaa itkettää.
Kärjistäen:
Jos tietäisitte kuolevanne 6 tunnin päästä, niin miettisittekö kaloreitanne vai söisittekö hyvällä omallatunnolla hyvän aterian alkupaloineen ja jäkiruokineen?:)
On hyvin yksinkertaista; jos liikkuu enemmän kun syö =laihtuu.
Mutta kaikki eivät ehkä halua nähdä sitä vaivaa... Mielummin ollaan hedonistejä ja nautitaan elämän pikkuiloista, vaikkapa siitä suklaakakusta puolimaratonin sijaan...!;)
Ja en ymmärrä sairaalloisen lihavia, eli niitä jotka eivät saa itse solmittua kengännauhojaan läskiensä vuoksi jne. mutta "tavalliset ylipainoiset" ymmärrän, sillä miksi elää askeettisesti kun voi myös nauttia elämästä, esim. hyvästä ruuasta?:)
Ei todellakaan ole herkkua katsoa itseään peilistä, esim. sovituskopissa meinaa itku tulla. Muiden läskeistä en ole kiinnostunut. Kun on tekemistä omissanikin. Tosin en kyllä hoikkanakaan ollut kiinnostunut. En tiiä onko sitten oma elämä vai mikä.
Siltä ainakin vaikuttaa. Luuletteko että yksikään ns. normaalia elämää viettävä huvikseen kiskoo niitä suklaalevyjä ja lihoo 30 kiloa vuodessa kuten minä? Oletteko kuulleet ahmimishäiriöstä? Tuskin. Minulla oli lisäksi paha, krooninen masennus monta vuotta. Suklaa oli lohtuni, ainoa mikä meni alas kun ruoka oksetti.
Että sen läskin pitää lihottaa myös viattomat lapsensa? :(
Eilisissä juhlissa se läski joka ei sa kengännauhojaan kiinni, parkkeerasi lastenrattaat (tietysti) keskelle kulkuväylää....... Rattaissa istui 7kk ikäinen lihava lapsi.... toinen oli 4v lihava tyttö ja kolmas about 10v lihava poika :((((
Lasten lihavuus oli ihan huomattavaa lajia.. Ei mitään terveen pulskia palleroisia.....
JOS SE SIT ITSELLE ONKIN NIIN VAIKEAA NIIN PAKKOKO NIITÄ LAPSIA ON LAITTAA KÄRSIMÄÄN????
Taida aloittajakaan kaunis näky olla kieroine silmineen :)
Teini-iän myllerryksessä sitten keksin olevani kamalan lihava ja aloin laihduttaa. Olen ollut varmaan sadoilla laihiksilla ja tiedän tasantarkkaan jokaisen ruuan kalorit ja osaan laskea painoindeksin päässäkin kahden desimaalin tarkkuudella. Viime syksynä sitten painoin 110.8kg ja minulla on BED. Tähän kuntoon olin sitten saanut itseni lähes 20 vuoden laihdutuskierteellä. Rasva-aineenvaihdunnan sekaisin, alkava diabetes ja merkittävä ylipaino. Joskus kun joutuu komentamaan pihan teini-ikäisiä ne nauraa sitten läskeilleni kun ei muuta keksi. Tekisi mieli silloin sanoa, että jos itse olisin teininä ollut tuollainen läskimakkaroita kantava pullasorsa niin olisin veitsellä leikannut läskini irti. Mä sentään olin 14-vuotiaana kokoa 32 ja kahden käden sormet meni vyötärön ympäri. Saatoin elää yhdellä rypäleellä koko viikon, joskus en syönyt sitäkään. Koulustakaan ei muista mitään kun laskin kaikki tunnit mitä pitäisi kuluttaa, että laihtuisi enemmän. Kun lapset syntyi kaikki kääntyi päälaelleen sairastuttuani masennukseen ja aloin syödä järjettömiä määriä ja masennuslääkkeet teki minut täysin välinpitämättömäksi ulkonäölleni.
Onneksi äärimmäisessä hädässä löytyi lopulta apukin, karppaus. Ei tarvitse laskea kaloreita, kärsiä vatsanväänteitä ja ilmavaivoja, aikuisiän aknekin lähti, hiukset on tuuheammat ja mieli tasaisempi. Sokeritkaan ei enää heittele ja on energiaa jota minulla ei ole koskaan ollut. Painoa on nyt 96kg ja matka normaalipainoon jatkuu. Nyt olen jopa ilman masennuslääkkeitä ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen.
että läskit tietävät taatusti kaiken laihduttamisesta, eivät he muuten lihavia olisi.
Mäkin "inhoan" läskiä, mutta kyllä se inho rajoittuu lähinnä itseeni ja kumppaniini. Ei mua muiden läskit (paitsi lasten, koska se on vastuutonta vanhemmilta) häiritse ja on mulla monta lihavaa ystävää (eivät muuten - yllätysyllätys - kaikki ole rumiakaan). Okei, ehkä sellaiset tajuttomat valaat, jotka pukeutuvat oikein ihramakkaroita korostaviin kireisiin vaatteisiin voivat aiheuttaa väristyksiä, mutta se kielii ehkä enemmänkin sellaisesta sivistymättömyydestä, joten tuskin tulisin niiden tyyppien kanssa toimeen, vaikak olisivat laihojakin. En pidä paljastavasta pukeutumisesta hoikillakaan.