Potkittujen puolestapuhuja

Erinäisten, jatkuvien vastoinkäymisten vuoksi olen alkanut tajuta että sanonta ”heikot kaatuu elon tiellä” pitää todella paikkansa.
Kuinka moni ei vain ole löytänyt sitä omaa paikkaansa, sitä mikä on se oma juttu ja jossa menestyy. Ja sitten lisäksi on vielä ehkä saanut paljon kakkaa niskaan, eikä ole voimaa ja sinnikkyyttä nousta taas ylös.
Miten esim masentuneelle annetaan voimavarat jolla jaksaa psyykata itseään uskomaan itseen lukuisien vastoinkäymisten jälkeen? Ja jos sitä ei löydy, ei kukaan muukaan nosta ihmistä ylös. Ja tässä tulee kuvaan se, että jos tarpeeksi heikko niin sitten jää sinne maahan makaamaan.
Mitä tekee ihmisen mielelle se, että ei koe pärjäävänsä tai sopivansa minnekään?
Tsemppiä muillekin päähän potkituille!