Oletko joskus päässyt ajattelemaan, että; " kosto on suloinen".
Itse en ole koskaan onnistunut mitenkään kostamaan kenenkään julmaa tai asiatonta käytöstä. Ex mies kyllä epäili koko ajan jotain, mutta en kyllä tehnyt mitään.
Kommentit (10)
Olen ja kostinkin hyvin. Mutta sitten tuli paha mieli, kun näin toisen musertuneena, enkä ole sen jälkeen uhrannut moisille ajatuksille hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Olen ja kostinkin hyvin. Mutta sitten tuli paha mieli, kun näin toisen musertuneena, enkä ole sen jälkeen uhrannut moisille ajatuksille hetkeäkään.
Kerro miten kostit. Munkin pitäisi, mutta en tiedä miten.
Anoppi kohteli minua ja perhettäni todella karmealla tavalla alistaen ja nöyryyttäen ihmisten edessä. Eipä hän voinut arvata, että poikansa uskaltaisi laittaa välit totaalisesti poikki. Niin kävi kun kertyi riittävästi asioita mitä ei voi antaa anteeksi, ja anoppi katuu kun ei saa enää nähdä ainoita lapsenlapsiaan, vain esikoisen ehti nähdä ihan pienenä. Sitä saa mitä tilaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ja kostinkin hyvin. Mutta sitten tuli paha mieli, kun näin toisen musertuneena, enkä ole sen jälkeen uhrannut moisille ajatuksille hetkeäkään.
Kerro miten kostit. Munkin pitäisi, mutta en tiedä miten.
En halua täällä kertoa enkä oikein muistakaan koko juttua, mutta jossain vaiheessa elämä antaa valtit käteen ja silloin ne on pelattava. Joko hyvää tai pahaan. Suosittelen ensimmäistä.
Kosto on suloinen ! Minulla oli 80 luvulla täysin paska pomo yhdessä pikkufirmassa. Tiesin että hän palkkasi ihmisiä myös pimeästi eikä meidän virallistenkaan eläke sun muilta sosiaalimaksuja tilitetty eternpäin vaikka ne palkasta pidätettiin. Niinpä kun firmasta läksin tein piruuttani virallusen kyselyn itselleni kertyneistä eläkkeistä. Tämä lafka tietenkin puuttui listslta joten lähetin korjauspyynnön.....siitäpä se soppa tällä pomolle syntyi. Ei varmaan tiedä tänä päivänäkään kuka kosti maksamattomat lomarahat ja viivästyneet palkat....piti nuorena ja tyhmänä.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi kohteli minua ja perhettäni todella karmealla tavalla alistaen ja nöyryyttäen ihmisten edessä. Eipä hän voinut arvata, että poikansa uskaltaisi laittaa välit totaalisesti poikki. Niin kävi kun kertyi riittävästi asioita mitä ei voi antaa anteeksi, ja anoppi katuu kun ei saa enää nähdä ainoita lapsenlapsiaan, vain esikoisen ehti nähdä ihan pienenä. Sitä saa mitä tilaa...
Minua anoppi kohteli aikanaan kuin jätettä. Poikansa läsnäollessa väänti tekohymyä ja esitti. Sitten kun jäimme kahden, niin tilanteet oli kuin jostain sketsisarjasta. Esim. kakkulautanen ja ruokalautanen lähti nenän edestä kun syöminen oli vielä täysin kesken. Kaapi syötävät roskiin suurieleisesti, sanomatta mitään ja paiskoi lautasia lavuaariin. Vastaavia tilanteita oli vaikka kuinka paljon. Poikansa ei suostunut uskomaan vaan väitti minun ymmärtäneen aina väärin. Kun hieman aikuistuin, niin jätin koko porukan, enkä taakseni katsonut. Tämä äidin mammanpoika jäi ikuiseksi vanhaksipojaksi. Kosto se on tämäkin.
N.56
Toivon pääseväni