Mistä apua iäkkäälle yksinhuoltajalle jolla terveys reistailee?

Olen 41-vuotias ja koko elämäni ajan ollut enemmän tai vähemmän ahdistunut. Koin psyykkistä ja fyysistä pahoinpitelyä, pelottelua uskonnolla (synnyin lahkoperheeseen) ja siitä erottuani vakavaa eristämistä perheestä ja ystävistä. Menetin uskonnon takia kaiken jo murrosiässä. En ole menestynyt elämässä myöhemminkään. Ammatin sentään jotenkuten pystyin hankkimaan ja töissäkin käymään.

Mikään ihmissuhde ei ole onnistunut ja niinpä olen ollut täysin yksin lasten kanssa aina. Valitsin siis sellaiset kumppanit jotka eivät edes pidä yhteyttä lapsiinsa. Ihmissuhdetaitoni ovat vajavaiset ja olen tullut hyväksikäytetyksi monta kertaa.

Ongelmani on se, että nyt kun elämä on ollut vuosien sairasloman jälkeen hieman parempaa ja olen saanut pienen perinnönkin, olen tehnyt innoissani suunnitelmia ja korjannut rahalla asioita jotka ovat olleet aiemmin mahdottomia korjata, mm. velat, niin nyt elämänmuutosten edessä olen alkanut oireilla jälleen psyykkisesti todella pahasti. Olen varma että jotain katastrofaalista tapahtuu pian. Eniten pelkään että olen vakavasti sairas. Olen varma että kehoni antaa kohta periksi jonkin vakavan sairauden myötä. Tunnen kipuja ja hengenahdistusta. Koen olevani sairas ja vanha. Yksinäisyys pahentaa näitä tuntemuksia. Olen suoraan sanottuna lamaantunut pelosta ja jotenkin pysähtynyt. En enää uskalla hakea jatko-opintoihin koska pelkään olevani liian sairas ja huonokuntoinen mihinkään ponnistusta vaativaan. Olen varma etten selviä. Itken itsekseni ja ajatukseni pyörivät lähestyvästä katastrofista juuri nyt kun minulla on ollut uskallusta tehdä jotain unelmien eteen.

Lapsille koitan näyttää normaalia ja teen päivittäiset rutiinit, mutta huomaan että väsymys syö voimiani. Olen levoton ja suorastaan tuskainen.

Antakaa jotain konkreettisia neuvoja miten pääsisin tästä valtavasta ahdistuksesta. Lääkitystä kokeilin muutaman vuoden (venlafaxin) mutta se muutti persoonani impulsiiviseksi päihteidenkäyttäjäksi. Tein tyhmiä temppuja ja toimin vastuuttomasti, tästä seurauksena mm. abortti, huumekokeilu ja rahavaikeudet. Tiedän että en tule tästä koskaan täysin parantumaan. Olen todella pahasti traumainen kaikesta terapiasta huolimatta. Nyt pitäisi vain opetella elämään tämän trauman ja häiriintyneisyyden kanssa. Luonnosta olen saanutkin paljon apua. Väsymys on vain sellainen mikä rajoittaa tekemisiäni paljon. Olen kuin unessa jatkuvasti.