En tule mieheni lapsen kanssa toimeen
Miehelläni on yksi uusi lapsi aiemmasta avioliitosta. Mies on muuten ihana ja huomaavainen, mutta hänellä on selkeä sokea piste lapselleen. Lapsi on jo yläkoulussa ja asuu vuoroviikoin mieheni ja minun kanssa. Jatkuvan kiukuttelun lisäksi lapsi on haukkunut minua ja mm. kieltäytyy syömästä tekemääni ruokaa. Ymmärrän että uusioperhe voi olla hankala, mutta tilanne turhauttaa. Mies sanoo että ylireagoin.
Voisinko kysyä lapsen äitiltä mitä lapsi on kertonut minusta, vaivaako joku erityisesti? Kai tässä nyt muutakin voi tehdä kuin erota?
Kommentit (29)
anna sen lapsen kasvaa päästään ja keskity ihan muuhun kuin
jatkuvaan asioiden selvittämään. Tuon ikäsillä nyt kiehuu millon mistäki.
Jos haluat välit kuntoon niin lähesty elein ja odotuksin.
Elä missään nimessä piipitä asiasta edes takaisin.
Se on sama kuin antaisit metsurille moottorisahan
ja sanoisit. pelasta sillä tuo viereinen metsä.
Pidät suusi kiinni ja kohtelet hyvin. Kun kasvaa rauhoittuu.
Näihin tarvitaan aikaa, aikaa ja aikaa.
Aseta miehelle uhkavaatimus. Jos et saa valtuuksia komentaa ja kurittaa lasta siinä missä mieskin, niin et enää aio asua saman katon alla lapsen kanssa.
Ei mieskään kurita. Faktahan on se, etten ole lapselle mitään sukua. En oletakkaan olevani samalla tasolla vanhemman -eli isän- kanssa tai oleta olevani vanhempi.
Ollaan tosiaan jo vuosi asuttu yhdessä ja tilanne alkaa turhauttaa. Lapsi ei itse ole sanonut mikä minussa olisi vikana tai mikä mättää.
ap
Sinun ei tarvitse olla tekemisissä lapsen kanssa. Sen rääpäleen kasvatus kuuluu vanhemmille. Ei sinulle. Miksi muutitte miehen kanssa yhteen, jos teillä on perustavaalaatua oleva ja ratkaisematon ongelma? Ennen yhteen muuttamista asiat olisi pitäänyt puhua selviksi ja sopia yhteiset "pelisäännöt". Vot joko vetäytyä ja antaa muille tilaa, tai muuttaa ei osoitteisiin. Ota vastuu omista tekemisistäsi ja niiden seurauksista.
Vierailija kirjoitti:
Pidät suusi kiinni ja kohtelet hyvin. Kun kasvaa rauhoittuu.
Näihin tarvitaan aikaa, aikaa ja aikaa.
Ja silti lopputulos saattaa olla sama.
Yläaste-ikäiseltä voi jo odottaa normaaleja fiksuja käytöstapoja.
Mutta jos miehesi ei tee tätä selväksi lapselleen, silloin tilanne on vaikea.
Keskustele miehesi kanssa ja keskustele lapsen kanssa, en tiedä mitä muutakaan tuossa tilanteessa voisi tehdä.
Lapsen äidin sekoittaminen asiaan ei ainakaan minusta ole hyvä juttu.
Muista että sinä olet aikuinen ihminen, teini on kuitenkin vielä lapsi. Ja jos tilanne ei parane, aikuisen ihmisen ei ole pakko olla ikävässä tilanteessa loputtomadti. Lapsen isällä on myös vastuu tässä tilanteessa.
Mitä väliä sillä on, mitä mieltä lapsi on ruoastasi.
Jos ei tykkää, olkoon syömättä.
Jos näin ei saa tehdä, tehköön isä ruoan.
Jätä se lapsi rauhaan ja elä omaa elämääsi.
Muista lahjoa mahdollisimman paljon, tuon ikäisethän tykkää noista päihteistä. Varmasti saa suosiota kun antaa kaljaa.
Kuinka nopeasti miehen eron jälkeen muutitte yhteen?
Minusta kenenkään haukkumista ei pidä hyväksyä. Miehen tulisi puuttua siihen ja kertoa, ettei hyväksy sitä. En tiedä, mitä muuta voit tehdä kuin yrittää puhua miehelle ja antaa lapselle aikaa kasvaa.
Yksi uusi lapsi edellisestä aiemmasta liitosta"... Mikä ihmeen uusi lapsi?
Vierailija kirjoitti:
Ei mieskään kurita. Faktahan on se, etten ole lapselle mitään sukua. En oletakkaan olevani samalla tasolla vanhemman -eli isän- kanssa tai oleta olevani vanhempi.
Ollaan tosiaan jo vuosi asuttu yhdessä ja tilanne alkaa turhauttaa. Lapsi ei itse ole sanonut mikä minussa olisi vikana tai mikä mättää.
ap
Käytännössä jos asut samassa asunnossa kuin lapsi niin olet äitipuoli lapselle. Ja se taas, ettei äitipuolella ole valtaa lapseen on tilanteena rinnasteinen siihen, ettei äidillä tai isällä ole valtaa lapseen. Eli katastrofi siitä tulee, kun lapsi oppii voivansa olla tottelematon ja käyttäytyä huonosti ilman seurauksia.
Eikä kyse olet siitä, että lapsella olisi joku "oikeutettu syy" olla pitämättä sinusta. Usein lasten uhma on vaan uhmaa, eli lapsi tekee sitä vallankäytön itsensä vuoksi.
Uusperheellisten pitää tehdä ennen yhteiselämää selväksi se, ettei uusperhe onnistu, jos ei opi hyväksymään sekä rakastamaan toisen lasta tai lapsia.
Tämän sanoi aikoinaan erään uusperheen äiti, joka on saanut äitien kunniamerkin presidentiltä ja isä on valittu vuoden isäksi.
Pariskunnalla ei ole yhteisiä lapsia, molemmilla oli omansa ja ovat sittemmin saaneet kiitosta sijaisvanhempina.
Uskon , että noissa sanoissa piilee viisaus.
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, mitä mieltä lapsi on ruoastasi.
Jos ei tykkää, olkoon syömättä.
Jos näin ei saa tehdä, tehköön isä ruoan.
Jätä se lapsi rauhaan ja elä omaa elämääsi.
Aika vaikea yrittää elää irrallaan sellaisesta lapsensa jonka kanssa asuu samassa asunnossa. Kyllä siinä on pakostikin tekemisissä sen lapsen kanssa, ja paljon.
Hyväksi koettu tapa toimia on viedä lapsi lastenkotiin. Siellä oppii arvostamaan ruokaa ja hyviä tapoja. Nyt tartut toimeen ja viet sen pikku paskiaisen kasvamaan laitokseen.
Noh, teini-ikäiset saattaa kyllä haistatella vanhemmilleenkin, en ottaisi henkilökohtaisesti. Todennäköisesti lapsi oireilee muuttunutta perhetilannetta, pelkää että viet hänen paikkansa isän kotona. Ehditkö kunnolla tutustua lapseen ennen muuttoa? Oliko vanhempien erosta paljon aikaa? Viettääkö isä edelleen aikaa myös kahden lapsen kanssa? Joka tapauksessa lapsen isällä on suuri rooli siinä, miten tilanne etenee. Jos olet hyvissä väleissä lapsen äidin kanssa, voi toki ottaa hänetkin mukaan selvittämään tilannetta, mutta kyllä tämä ensisijaisesti on isän tehtävä hoitaa ja jutella pojan kanssa, mikä häntä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mieskään kurita. Faktahan on se, etten ole lapselle mitään sukua. En oletakkaan olevani samalla tasolla vanhemman -eli isän- kanssa tai oleta olevani vanhempi.
Ollaan tosiaan jo vuosi asuttu yhdessä ja tilanne alkaa turhauttaa. Lapsi ei itse ole sanonut mikä minussa olisi vikana tai mikä mättää.
ap
Jos mieskään ei kurita ja samaan aikaan lapsi haukkuu yms. niin aika huolestuttavalta kuulostaa. Eihän siitä lapsi opi muuta kuin sen asenteen, että hän on koskematon ja hän voi pompotella ja pitää pilkkanaan aikuisia miten haluaa.
Mieheni erosta oli mennyt kolme vuotta kun aloimme tapailla. Seurustelimme hieman alle 2 vuotta ennenkuin muutimme yhteen.
Ennen muuttoa sovittiin, että autan lapsen harrastuskuskauksissa ja tottakai voin vahtia jos ehdin. Olen kuitenkin tehnyt selväksi, etten yritä korvata hänen äitiään vaan hänellä on jo äiti.
Lapsen ja minun välit oli ihan ok, ennenkuin muutin.
ap
Joskus kannattaa tarttua ongelmaan yllätyksellä. Näytä pojalle tissit, niin se menee hämilleen. Sen jälkeen hän käyttäytynee paremmin.