Lue keskustelun säännöt.
En tule mieheni lapsen kanssa toimeen
huono äitipuoli
12.11.2020 |
Miehelläni on yksi uusi lapsi aiemmasta avioliitosta. Mies on muuten ihana ja huomaavainen, mutta hänellä on selkeä sokea piste lapselleen. Lapsi on jo yläkoulussa ja asuu vuoroviikoin mieheni ja minun kanssa. Jatkuvan kiukuttelun lisäksi lapsi on haukkunut minua ja mm. kieltäytyy syömästä tekemääni ruokaa. Ymmärrän että uusioperhe voi olla hankala, mutta tilanne turhauttaa. Mies sanoo että ylireagoin.
Voisinko kysyä lapsen äitiltä mitä lapsi on kertonut minusta, vaivaako joku erityisesti? Kai tässä nyt muutakin voi tehdä kuin erota?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni erosta oli mennyt kolme vuotta kun aloimme tapailla. Seurustelimme hieman alle 2 vuotta ennenkuin muutimme yhteen.
Ennen muuttoa sovittiin, että autan lapsen harrastuskuskauksissa ja tottakai voin vahtia jos ehdin. Olen kuitenkin tehnyt selväksi, etten yritä korvata hänen äitiään vaan hänellä on jo äiti.
Lapsen ja minun välit oli ihan ok, ennenkuin muutin.
ap
Voit vahtia, mutta et mahda mitään jos lapsella ilmenee ei-toivottua käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö miehesi tee mitään asialle? Ensimmäiseksi pitäisi jutella miehesi kanssa ja vaatia häntä asettamaan lapselle rajat. Sitten lisäksi lapsen kanssa ja sopia yhdessä pelisäännöt siitä, miten teidän kotona toisia kohdellaan. Ei lapsi saa oppia siihen, että sinua saa pompotella miten vaan, hän tarvitsee selkeät rajat. Ja jos miehesi ei siihen pysty niin sinun täytyy itse ottaa aktiivisempi rooli. Ehkä isä on lepsuillut kasvatuksessa kaikki nämä vuodet, jos ei kerran nytkään osaa laittaa lastaan järjestykseen, on aika yleistä eronneille isille hemmotella lastaan liikaa.
No ensinnäkin lapsen isän pitäisi puuttua asiaan. Ja toiseksi se on myös sinun kotisi, joten sinulla on sanavaltaa asiassa. Voit hyvin komentaa lasta kotonasi, vaikka ei omasi olekkaan. En minäkään siedä mitä tahansa lapsieni kavereilta, silloin kun ovat meillä. Ja miehesi on tässä avainasemassa. Jos hän on vässykkä, niin sitten en tiedä.
M42
Vierailija kirjoitti:
Eikö miehesi tee mitään asialle? Ensimmäiseksi pitäisi jutella miehesi kanssa ja vaatia häntä asettamaan lapselle rajat. Sitten lisäksi lapsen kanssa ja sopia yhdessä pelisäännöt siitä, miten teidän kotona toisia kohdellaan. Ei lapsi saa oppia siihen, että sinua saa pompotella miten vaan, hän tarvitsee selkeät rajat. Ja jos miehesi ei siihen pysty niin sinun täytyy itse ottaa aktiivisempi rooli. Ehkä isä on lepsuillut kasvatuksessa kaikki nämä vuodet, jos ei kerran nytkään osaa laittaa lastaan järjestykseen, on aika yleistä eronneille isille hemmotella lastaan liikaa.
Pelkkä raja ei auta vielä paljoakaan. Lisäksi tarvitaan kuri jos halutaan, ettei se raja ole vain viiva maassa jonka yli voi hypätä tuosta vaan.
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin lapsen isän pitäisi puuttua asiaan. Ja toiseksi se on myös sinun kotisi, joten sinulla on sanavaltaa asiassa. Voit hyvin komentaa lasta kotonasi, vaikka ei omasi olekkaan. En minäkään siedä mitä tahansa lapsieni kavereilta, silloin kun ovat meillä. Ja miehesi on tässä avainasemassa. Jos hän on vässykkä, niin sitten en tiedä.
M42
Lapsen kaverit voi lempata pihalle jos ne eivät tottele komentoja. Lapsipuolta taas ei voi, ja sitä se lapsipuoli on selkeästi oppinut käyttämään hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusperheellisten pitää tehdä ennen yhteiselämää selväksi se, ettei uusperhe onnistu, jos ei opi hyväksymään sekä rakastamaan toisen lasta tai lapsia.
Tämän sanoi aikoinaan erään uusperheen äiti, joka on saanut äitien kunniamerkin presidentiltä ja isä on valittu vuoden isäksi.
Pariskunnalla ei ole yhteisiä lapsia, molemmilla oli omansa ja ovat sittemmin saaneet kiitosta sijaisvanhempina.
Uskon , että noissa sanoissa piilee viisaus.
Ei mikään hyväksyminen auta, jos mies katsoo puuttumista vaativia tilanteita sormien läpi ja jättää äitipuolen selviytymään yksin. Ajan kanssa sellaisessa ristipaineessa loppuu hyväksyminen ja rakkaus myös aikuisten väliltä. Kynnysmattokaan ei kestäisi katkeroitumatta sellaisen puun ja kuoren välissä.
Sanoit tässä ketjussa että välit lapsen kanssa olivat hyvät ennen kuin muutitte yhteen. Tästä voidaan ehkä päätellä että vieraskoreus on nyt kadonnut, lapsi uskaltaa olla oma itsensä ja myös kiukutella. Se on sinällään hyvä asia.
Sun roolissa on se hyvä puoli, että siinä missä juridiset huoltajat eivät, sinä voit vetäytyä vastuusta jos homma ei toimi. Lapsen isä laittakoon ruuan jos ei kelpaa jne. Sulla itsellä ei myöskään taida olla lapsia, joten moni asia voi olla yllättävää tai hankalaa.
Mulla vähän sama tilanne, miehellä on yksi teini joka vierailee silloin tällöin. Ei asuta vielä yhdessä. Mun suunnitelma on ollut pysytellä vähän taka-alalla, en komenna ellei pakko ole (jos asunto jossa lapsi käy isän luona on myöhemmin myös mun koti, sitten tietenkin asia muuttuu), enkä passaa millään tavalla. Lapsi on ihan mukava, mutta osan ajasta se on tietenkin jotain ihan muuta. Lapset on välillä keskenkasvuisia, inhottavia, ilkeitä ja kiukuttelevia. Niin kuin aikuisetkin, mutta lapset osaa säätää sitä puolta vähän huonommin. Siksi on ihan luontevaa että ajoittain huonosti käyttäytyvä ihminen, lapsikin, panee ärsyttämään, etenkin jos sitä ei ole itse varsinaisesti valinnut elämäänsä.
Tarkoitan että mielestäni monenlaiset tunteet on ok, ei kaikkia lapsia tarvitse rakastaa pyyteettömästi vaikka uusioperhekuvion hyväksyykin. Voit vaikuttaa omaan tapaasi toteuttaa tuota kuviota ja parantaa tilannetta. Voitte sopia asioista uudelleen. Voit vaatia mieheltä asioita, vaikka kurinpitoa lapselle, siksi että se on myös sinun kotisi jossa ei eletä kuin pellossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä väliä sillä on, mitä mieltä lapsi on ruoastasi.
Jos ei tykkää, olkoon syömättä.
Jos näin ei saa tehdä, tehköön isä ruoan.
Jätä se lapsi rauhaan ja elä omaa elämääsi.
Aika vaikea yrittää elää irrallaan sellaisesta lapsensa jonka kanssa asuu samassa asunnossa. Kyllä siinä on pakostikin tekemisissä sen lapsen kanssa, ja paljon.
Minulla on kaksi omaa teiniä, enkä koe olevani kauheasti tekemisissä heidän kanssaan. Heillä on omat jutut.
Olen ollut myös äitipuoli teinipojalle. Hän asui kanssamme koko ajan. Häntä näin kirjaimellisesti vain ruokapöydässä.
Mitä ihme tekemistä sinulla on tuon teinin kanssa?
Komppaan. Tytär meni naimisiin miehen kanssa jolla oli kaksi poikaa. Tytär hyväksyi alusta saakka lapset vaikka toinen oli haastava. Saivat kaksi omaa lasta ja hyvin on sujunut.