Miten kauan sinulla menee tajutaksesi jonkun todellinen luonne?

Elämän verran. En usko mihinkään "todellisiin luonteisiin". Olemme virtaavaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Elämän verran. En usko mihinkään "todellisiin luonteisiin". Olemme virtaavaa elämää.

Samaa mieltä.

Olen ollut puolisoni kanssa 18 vuotta ja paljon on opittavaa. Myös itsestäni on.

Niin paljon luullaan vain.

Kolmessa kuukaudessa, noin karkeasti, oppii huomaamaan pitääkö/ luottaako ihmiseen vai ei. 

Eiköhän sen näe päältä.

En hae todellista luonnetta kenestäkään, ihmiset saavat olla sitä mitä haluavat julkituoda, mutta sen yleensä kuitenkin noteeraan jos huomaan tulleeni manipuloiduksi, jonka jälkeen kuulostelen, että valehteleeko kuinka paljon ja onko mahdollisesti rikollinen mielenlaatu. Mitään selvää aikarajaa tällekään ei ole, toiset taitavampia peittämään todellisen karvansa, voi mennä vuosiakin. 

Aika nopeesti sen hoksaa jos on yhtään ihmistuntemusta.

Vuosia

Mulle tulee aika nopeasti joistain ihmisistä tunne, että tässä on nyt jotain omituista. En osaa itsekään sanoa mikä sen tekee, mutta myöhemmin on paljastunut, että tuo vaisto on ollut lähes poikkeuksetta oikeassa. Ehkä tässä iän myötä alkaa tunnistamaan kusipäät paremmin.

Aika nopeasti saan kiinni -karkeasti arvioituna- henkilön persoonallisuuden puutteista ja vahvuuksista. Työskentelen psykiatrian alalla, joten olen kohdannut paljon esim. persoonallisuushäiriöisiä, joilla joustamattomat mielenmallit ovat tuoneet ongelmia joko heille itselleen, läheisille tai työkavereille. Terveillä ihmisillä nämä piirteet tulevat esiin stressitilanteissa tai pienemmässä mittakaavassa. Se, miten henkilö puhuu itsestään tai ongelmistaan, paljastaa paljon. Hälytyskellot soivat, jos henkilö syyttää muita ja joutuu jatkuvasti ristiriitoihin muiden kanssa. Myös erittäin valovoimaiset/hurmaavat/vakuuttavat tyypit herättävät minussa varuillaan oloa. Ylipäätään kaikenlaiset ääripäät persoonallisuudessa, asenteissa, käyttäytymisessä herättävät minussa epämiellyttäviä tunteita.

Mutta: jos ihastun/rakastun, arvostelukykyni sumenee. En kuitenkaan juuri koskaan lyöttäydy yhteen maksimaalisyen "ongelmapesäkkeiden" kanssa.

Ennen meni kauan ennen kuin halusin erottaa jyvät akanoista uskoin enemmän  ihmiseen muutokseen, mutta nykyään en viitsi tuhlata lyhyttä elämää ja suurin osa ihmisistä kannattaa sivuuttaa nopeasti ja jatkaa omaa elämäänsä harvempien hyvien kanssa.