Ystäväni suorittaa itsensä hengiltä, pitäisikö avata suu?

Hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan lapsi ja hän huolehti masentuneesta isästään ja pikkusiskostaan. Hänestä tuli kiltti suorittaja. Kun hän sai lapsia, piirteet vain korostuivat ja hän suorittaa, suorittaa ja suorittaa. Näen hänessä väsymyksen, mutta hän ei hellitä.



Kerra kerroin huolestani tooooodella hienovaraisesti ja hän suuttui. Olen aidosti huolissani. Kannattaisiko vielä yrittää puuttua jotenkin asiaan?