Oletko sinä hyvä äiti?

Mutta on joitain asioita joissa olisi parantamisen varaa...

ja hellä, mutta laiskanpuoleinen. lisäksi haluan aika paljon omaa aikaa ja rauhaa.

mutta kokonaisuudessaan en ollenkaan hassumpi luulen.

Parhaani yritän kaiken aikaa, mutta etenkin nyt, kun itselläni on fyysistä vaivaa, hermot ovat kireellä ja ääntä tulee korotettua.

Yritän parhaani vaikka aina en siinä onnistukaan. Hermo menee ja ääni nousee. Ihan riittävän hyvä olen kuitenkin.

Hyvä olen, sillä ajattelen lasteni parasta, huolehdin heistä, autan heitä, opetan heitä, rakastan heitä, hulluttelen heidän kanssaan, olen johdonmukainen...



Mutta on päiviä, jolloin en ole niin hyvä. Erityisesti omien PMS-oireiden aikaan. Silloin pinna on kireällä ja hassutteleva äiti kaukana. Onneksi lapset ovat jo sen verran isoja, että ymmärtävät ainakin osittain mistä on kyse, kun olen asian heille selittänyt.



Eräs päivä tässä 10-vuotias poikani sanoikin, ettei tiedä ketään, jolla olisi niin kiva ja mukava äiti :) Silloin tuntui hyvältä...

Olen alkuraskaudessa, järkyttävä väsymys ja kuvotus päällä. Hormonit heittää pitkin seiniä ja pinna on todella kireällä. Haluaisin olla vain yksin.



Eli tänään ei ole mitään Poly Anna idylliä ollut meillä. Ehkä huomenna parempi päivä. Toivottavasti alkaa ilmat lämmetä, niin on kiva olla pihalla. Sateellasisällä istuminen kahden pienen kanssa ei ole aina kivaa, varsinkaan tässä tilanteessa.

Siltä ainakin tuntuu. Mutta toisaalta olen myös lapseni ainoa äiti... ja ehkä kuitenkin kaikesta huolimatta riittävän hyvä.



Itte vain tuntee sen miten helposti hermostuu ja kiehahtaa, ihan turhaan. :(

että määrittelet, millainen on mielestäsi hyvä äiti?

täydellinen ei meistä ole kukaan...

Pidän kodin siistinä, viihdyn lasteni kanssa, teen ruuat itse, en ole liian ankara enkä liian lepsu, halaillaan, pussaillaan yms yms. Leikkiminen on se asia jossa olen huono ja häpeän sitä puolta äitiydessäni. Ei vain löydy mielikuvitusta leikkiin.

En ainakaan AV-mammojen kriteerien mukaan.

pinna on lyhyt ja huudan ja komentelen. teen paljon kotitöitä kun olen kotona . en leiki lasten kanssa juuri ollenkaan.



Huolehdin kylläkin tarkasti että lapset saa ruokaa, vaatteita on kaapissa ja päällä sopivasti, sekä tekemistä löytyy..



mutta lapset ainakin käyttäytyy kuin olisin ainakin ihan ok.esim. kotoa lähtiessä pitää halata ja pussata samoin kun kotiin töistä tulen kaikki juoksee syliin ja ikävä on ollut.





meillä halitaan lasten kanssa monta kertaa päivässä ja sanon rakastavani. lapset vastaa samoin. illalla istutaan sohvalla lapset kainalossa ja jutellaan monenlaisita asiosta lasten kanssa



vähän sekavaa juttua mutta tällaista tulu mieleen.

jatkuva kamala syyllisyys kalvaa kun huudan sata kertaa päivässä uhmaikäiselle. Muuten kai toimin suunnilleen oikein.

Mielestäni olen todella hyvä äiti. Välillä kyllä karjahtelen lapsille, mutta mielestäni se ei ole kovin paha juttu. Muuten lapset ovat aina etusijalla elämässäni.



Juuri eilen ajattelin sitä, kuinka eriarvoisia alkuja lapset saavat elämäänsä. Minä teen kaikkeni, jotta lapset saisivat parhaan mahdollisen alun polulleen. Eikä meillä isäkään ole hullumpi tapaus. Ei tosin ole yhtä omistautunut lapsille.