Onko kenelläkään kokemusta omasta/ystävän/kumppanin psykoosista?

Ystävästä huolestuimme, kun hän ajoi Helsingissä autolla pitkin raitiovaunukiskoja ja käyttätyi maanisesti.

Oli vaikea saada hänet hoitoon. Tutun lääkärin kanssa onnistui. Pidättelimme häntä jututtamalla niin kauan, että poliisit ja lääkäri saatiin paikalle.

Pääsi noin puoleksi vuodeksi pois sairaalasta, mutta joutui sinne takaisin. Ei mitään sairaudentuntoa itsellään.

Leila Koo kirjoitti:

Ystävästä huolestuimme, kun hän ajoi Helsingissä autolla pitkin raitiovaunukiskoja ja käyttätyi maanisesti.

Oli vaikea saada hänet hoitoon. Tutun lääkärin kanssa onnistui. Pidättelimme häntä jututtamalla niin kauan, että poliisit ja lääkäri saatiin paikalle.

Pääsi noin puoleksi vuodeksi pois sairaalasta, mutta joutui sinne takaisin. Ei mitään sairaudentuntoa itsellään.

Siis oletko tuon henkilön ystävä kun hommasit hänet hullujenhuoneelle lepositeisiin ja neurolepteihin?

Oma kokemus: aloin puhumaan ihan sekoja niin perhe huomasi. Itse tajusin sairaalaan mennessä. 3 pv suljetulla ja kotiin lääkkeiden kanssa. Myöhemmin dg muuttui kaksisuuntaiseksi. Mutta manian kautta siis psykoosiin. Olen palannut töihin ja muutenkin elämä takaisin normaalissa.

Sen tuo opetti että omasta päästä kannattaa oikeasti pitää hyvää huolta. Liian paljon keskitytään fyysiseen terveyteen. Mielenterveys voi järkkyä yllättävän helposti.

Eräs tuttu alkoi puhumaan kans aivan sekoja. Juttelin mm. kuolleiden kanssa, näki olemattomia, jne, jne. Ei suostunut itse hoitoon, poliisit haki. Aivoinfarktia kuulemma oli tuossa taustalla.

Paras ystäväni. Huolestuttiin, kun oli sekoillut pari päivää. Käyttäytyi maanisesti, järjesteli esim kotinsa jokaisen sentin täysin symmetrisesti. Oli aggressiivinen, veti kunnon kilarit jos esim. jonkin asian siirsi pois paikoiltaan. Siis karjui niin, että kuului kadulle asti.

Otimme yhteyttä hänen läheiseen joka sai hänet psykiatriselle osastolle. Siellä sai lääkkeitä jne. Alkoi siitä pikkuhiljaa palautua, mutta psykoosi jätti jotenkin jälkensä häneen. 

Päivystykseen /tilaa ambulanssi jos epäilet ystävällä psykoosia, apua ei herkästi nykyään saa, voit joutua hälyttämään apua useaan otteeseen, sairaalassa saatetaan seurata oloa vain yksi yö, ei siinä ajassa kukaan parane.

Eksäni sai useita kertoja päihdepsykoosin. Hän muun muassa kuuli ääniä, oli pelokas, puhui itsekseen. Ei suostunut kuuntelemaan eikä uskomaan järkiselityksiä vaan uskoi omia harhojaan. Kuljeskeli vähissä vaatteissa ulkona talvella, käveli pitkiä matkoja pelkät sukat jalassaan. Hätäinen, ei pystynyt nukkumaan lainkaan.

Vein hänen psykiatriseen päivystykseen pari kertaa, useita kertoja joku hänen naapureistaan hälytti ambulanssin kun hän häiriköi naapurustossa.

Öö mikä ihmeen kalastelualotus tää on?