Lue keskustelun säännöt.
Istun tässä, vaikka olis miljoona hommaa tehtävänä, ei jaksais
16.05.2009 |
Pitäis siivota, vaihtaa vuodevaatteet, pestä pyykkiä ja keittiön matto ( punajuuripurkki roiskui). Ruokaa pitäis laittaa, ajaa nurmikko ja poistaa voikukat. Sitten pitäis huoltaa polkupyörä ja lähteä lapsen kanssa luontoretkelle. Sen pitää pitää esitelmä jostain näkemästään eläimestä ja kasvista ja valokuvata ne. 8v saa pyytää apua velä vanhemmiltaa, Ja huomenna on tulossa vieraita ja mies on töissä kahdeksaan asti.
Kommentit (8)
Ihan sama juttu, voimia jostakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun tuutte kotiin niin laita pesukone pyörimään ja siivoile, sitten illansuussa menkää pihalle ja leikatkaa ruoho. Tai sitten jätät sen pihan laiton toiselle päivälle.
Sekä astian- että pyykinpesukone on jo sentään pyörimässä, ettei ihan hukuta tiski- ja pyykkivuorien alle. Muuta ei sitten oikein jaksaisikaan. Tuntuu ihan turhalta siivota kun lapsi, mies, koira ja tietysti minä itse kuitenkin sotkee. Oltiin viikko mahataudissa eikä kukaan jaksanut silloin siivota, ei siinäkään mitenkään käynyt.
Ikkunat pitäisi pestä, imuroida, laittaa pihaa, laittaa ruokaa, tehdä sitä ja tätä. Ei vaan kiinnosta. Oonko mä nyt masentunut vai vaan väsynyt?
Yleensä kaikkien tekemättömien töiden luetteleminen vaan kasaa paineita kun näkee kuinka paljon on vielä hommia. Tee listaa niistä asioista jotka olet jo tehnyt :-)
Yksi koneellinen pesty pyykkiä ja kylppäri siivottu. Edelleen kun tervan juontia nää hommat...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
roskat vietyä!!! Voi vittu välillä sanon minä!
että elämässä on istumistakin eikä koko ajan työn tekoa kotona.
Ei kannata ottaa liikaa paineita näistä hommista, kunhan astioita riittää ja ruokaa saa syödäkseen, puhtaat vaatteeet ja pari muuta hommaa.
Kun lapset ovat pieniä, kannattaa ajatella, että tämä on nyt tätä, ja kun lapet kasvavat, elämä on toisenlaista, myös jaksamisessa ja ehtimisessä.
Perhe tarvitsee myös hyvän tuulisen äidin ja vähemmän stressaantuneen, jolla on aikaa lapsille ja miehellekin, niiden kotitöiden ohella, joita kannattaa tehdä vain sen verran, että pärjää ja mitä jaksaa. Ei kannata ylittää itseänsä, vaan perhe nauttii vähemmänkin kiillotetusta kodista, rikkaruohot eivät ole päivän päälle nypittäviä.
Minä elän ja olen OK-talossa ihan niin kuin parhaaksi näen, mies ei tee kotihommia, mutta ei ole koskaan valittanut mistään, vaan ajattelee kai että on mukavaa kun vaimo ei ole kiukkuinen ja aina jotain tekemässä...pelataan hänen vapaa-aikanaan pokeria, jolloin on yhteistä aikaa ja oikeastaan olen jo oppinut pelaamaan...
Halusin ison perheen, tiesin mitä se voi olla, sillä lapsena totuin näkemään, millaista oli, kun minä ja kaksi sisarustani olimme 14v, 11v ja 10v kun parin vuoden välein syntyi kaksi pikkuveljeä.
Sain hoitaa ja huolehtia pikkuveljistä, sillä äiti ahkeroi oman yrityksen parissa pitkiäkin päiviä, isäkin siinä auttamassa, mutta huomasin myös, kuinka pian alkaa helpottamaan. Aluksi äiti oli aina väsynyt ja kiireinen, oli siinä viisilapsisessa hommaa kerrakseen, ja alkoi helpottaa kun veljet kasvoivat. Tuntui etteihän siinä paljon mitään enää, kun malttoi vain kasvaa mukana ja yrittää auttaa.
Äitini oli kyllä turhan tarkka, sellaisia siivouspäiviä en itselleni järjestä, suurin piirtein kaikki pihalle "humpsutettavaksi" katosta nuohous lattiaan saakka. Joulut olivat "hirveitä" äidin siivotessa ja kuuratessa, hän oli aina ihan poikki kun odoteltiin pukkia. En samaa halua omille llapsilleni, vaikka kyllä normaalisti siivotaankin.
On hyvä sananlasku, -Ei tulisi mitään ilman viimetinkaa". Itselleni tuttua, miksiköhän asiat jäävät viimetippaan, vaikka aikaa olisi paljonkin.
Esim. ylihuomenna lähdetään vihdoin kesämökille, sitä ennen pitäisi kotona saada tehtyä perushommien lisäksi muutakin, kuten pihatyöt, huomenna ajan nurmikon, voikukat ovat muuten valloillaan kun tulemme takaisin, ojien reunoilla ovat jo kukassaan.balsamikukan taimia on alkanut kasvaa laajalti, kun "poksauttelivat" syksyllä siemenensä laajalti, ja olisi kiva saada taimia muuallekin, nyt ne on muutaman sentin korkuisia ja siirrettävissä. Muutimme omakotitaloon sillä ehdolla, että minä lupasin tehdä ulkohommat, paitsi lumen luonnin, joka jää miehen tehtäväksi. Mielelläi vietän aikaa ulkona, kun jotain alkaa siellä tekemään, ei malta lähteä sisälle...Olen Helsingissä syntynyt ja kasvanut, joten maalaiselämä isossa piha-alueessa on mukavaa, vaikka en ole hyvä puutarhuri - vielä.
Olisi paljon ommeltavaa, olen säästänyt kankaiden lisäksi kahvipaketteja, jos osaisin ommella suikaleet ja punoa kassin, ehtiihän sen...valokuvia pitäisi lajitella ja laittaa kehyksiin, koskahan...ja viime loppusyksyn kaukomatkasta ajattelin tehdä ns. aikajanan kuvilla ja tekstillä ettei heti unohdu kaikki muistot, tänäänkö olisi se päivä?
Ikkunoita ei ole vielä pesty yhtään ja viime syksynä maalaamani laudat talon yhdelle seinälle odottaa jos innostuisin ne vihdoin laittamaan, huomenna ehkä. Yksi pitkä matto pitäisi pätkiä ja solmia päät ettei purkaannu, kaikki hamstratut langat - koskahan lopettaisin hamstraamisen kun edellisetkin on neulomatta. Neulekone on ollut 15v odottamassa oikeaa aikaa sen opetteluun, mies luuli tekevänsä minulle palveluksen tällaisella joululahjalla, mutta stressiä se on tuonut, kun en ala sillä tekemään mitään, mutta eihän nämä hommat mihinkään karkaa, vai?
alkuraskauden väsymys painaa päälle ja tekee kaikestaniin haastavaa