Lue keskustelun säännöt.
En tiedä onko mun järkeä enään elää kun ei perhekään halua että asun kotona
08.11.2020 |
Sanoin että oon miettiny muuttamista omaan asuntoon ni mulle sanottiin sähän voit lähteä jo ens kuussa.
Sitten mietin sanomista tarkemmin ja äitini haluaa mut pois täältä.
Eihän siinä mitään tiesin kyllä sen. Enää ei olla pitkään aikaan puhuttu mistään eikä koskaan kysy miten menee.
Mun pitäisi löytää nopeasti joku kerrostalo koppi jostain ettei välit enää pahene tai voiko pahentuakaan.
Tuntuu kuin joku hirveä tulehdustila olis meidän välillä.
En jaksa näytellä iloista kun en ole vaan syvästi masentunut.
Ja kukaan ei huomaa sitä.
Pitää vaan reipastua.
En vaan keksinyt enää mitään ratkaisua kuin kirjottaa tänne, musta tuntuu että mua ei haluta enää perheeseen kun kaikki on mun muuttamisen kannalla.
Kommentit (7)
Minkä ikäinen olet? Millainen elämäntilanne sulla on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa aika sosiaalityöntekijältä, hän voi varmaan auttaa sinua saamaan kaupungilta asunnon jos tilanteesi on tuo. Saat Kelasta vuokravakuuden ja jos sinulla ei ole tuloja niin hän tekee kanssasi toimeentulotuki- ja asumistukihakemuksen.
Tai jos arkailet sossuun menemistä yksin niin soita kuntasi/kaupunkisi etsivälle nuorisotyöntekijäle, hän auttaa sinua ja voitte tarvittaessa mennä sosiaalityöntekijän luokse vaikka yhdessä.
Älä lannistu, nyt nouset siivillesi ja aloitat itsenäisen elämän ilman vanhempiasi joista ei selvästikään ole koitunut elämääsi kovin paljon hyvää.
pystyisitkö vihjaamaan tai jopa suoraan sanomaan äidillesi, että tuntuu pahalta, kun tuntuu, että sinua tuupitaan kotoa pois? Saattaa nimittäin olla, että siinä vaiheessa hän vasta havahtuu siihen, että on tullut toimineeksi kömpelösti. Ehkä jopa saat kuulla sen, mitä jokainen nuori jossain vaiheessa joutuu kuulemaan: että hän on jo sen ikäinen, että joutuu lentämään pesästä, mutta se ei tarkoita, etteivätkö vanhemmat rakastaisi. Uskon, että tämä on tilanne sinunkin kohdallasi. Sellaisilla nuorilla on helpompi lähtö, joilla on parisuhde, johon muuttaa. Tällöin nuorella itsellään on syy lähteä eikä erotilanne tunnu surulliselta vaan helpotukselta. Kun nuorella ei ole ns. liikkuvaa junaa, johon hypätä, muutto kotoa tuntuu pahalta, eräänlaiselta hylkäykseltä. Surusi on siinä mielessä oikeinkin ymmärrettävää, mutta kuten sanottu, jossain vaiheessa täytyy muuttaa, olet sitä itsekin jo pohdiskellut ja kyse on nyt vain siitä, että vanhempasi vähän kömpelösti ja epähienotunteisesti ovat käsitelleet asiaa. Mutta ehkä äitisikin on alitajuisesti loukkaantunut siitä, että haluat muuttaa ja siksi sitten "tuittupaäisyyksissään" sanoo, että voisitkin muuttaa jo ensi kuussa? En tiedä, mutta joka tapauksessa muutto on aina alku, ja jossain vaiheessa se alkaa tuntua kivalta. Siihen kuitenkin väistämättä liittyy suruakin. Joten olet aikas normaalissa tilanteessa tällä hetkellä ja minkäänlaiset itse tu ho ajatukset eivät ole missään mielessä nyt järkeviä. Tällaista se on, elämän murrostilanteissa. Voimia sinulle, pääset kyllä yli surustasi!
Riippuu siitä minkä ikäinen olet ja oletko töissä, opiskelet vai mikä on tilanteesi?
Hei ap, en tiedä, minkä ikäinen, tai missä tilanteessa olet, mutta muutto omaan asuntoon tulee todennäköisesti olemaan sinulle hyväksi. Älä ajattele, että muutat johonkin koppiin äitisi mieliksi, tai välien pahenemisen estämiseksi, vaan teet itsellesi oman kodin, jossa pätevät sinun sääntösi. Siihen asunnon hankkimiseen saat apua kyllä, ja sinä selviät. Jos vanhemmat eivät tunnu välittävän tai auta, niitä auttajia löytyy kyllä muualta. Rohkeasti kysymään vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen olet ja minkälaisessa elämäntilanteessa? Opiskeletko tai käytkö töissä? Ja kaikkein tärkeimpänä kysymyksenä, oletko hakenut apua masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin? Jos et, niin soita heti huomenna lääkäriin tai käy kouluterveydenhoitajalla. Kotisi ilmapiiri vaikuttaa tulehtuneelta ja se vaikuttaa varmasti hyvinvointiisi. Ehkä ette pysty puhumaan vaikeista asioista, jos sinusta tuntuu, että kotona pitää näytellä reipasta. Ulkopuolinen apu auttaisi sinua, koska saisit puhua tuntemuksistasi aikuiselle, joka haluaa auttaa ja kuunnella.
Yksi vaihtoehto on soittaa nuorten auttavaan puhelimeen. Siellä päivystetään sunnuntainakin. Siellä on myös chatti, jossa voi kirjoittaa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/&nb…;
Tärkeintä olisi, että saat ensimmäiseksi apua masennukseen. Muutto tuntuu tuossa tilanteessa varmasti suurelta ja pelottavalta elämänmuutokselta. Kannattaa ajatella ensisijaisesti avun hakemista pahaan oloon. Kaikki muu järjestyy ajan kanssa. Jos olet sen ikäinen ja sellaisessa elämäntilanteessa, että muutto voisi olla ajankohtainen, saat kyllä apua siihenkin. Sosiaalityöntekijä voi auttaa asunnon etsimisessä ja käytännön järjestelyissä ja tukien hakemisessa. Yritä ajatella, että muutat oman itsesi ja oman itsenäistymisesi takia. Et "kostona" äidille tai siksi, että sinut halutaan ajaa pois kotoa. Muuttaminen voisi jopa auttaa ottamaan etäisyyttä perheesi tulehtuneeseen tilanteeseen ja parantaa välejä. Itsetuntosikin paranee, kun huomaat pärjääväsi omillasi.
Tsemppiä sinulle. Kaikki järjestyy kyllä. <3
Toivovat varmaan, että aikuistut ja aloitat "oman elämän".