Lue keskustelun säännöt.
Saako erityislapsen äiti valittaa pienistä murheista?
02.05.2009 |
Monilla perheillä, joissa on erityislapsi, on paljon sellaisia murheita, jotka jättävät meidän tavallisten perheiden pikku murheet varjoonsa. Joskus eritysilapsen äiti ei myöskään jaksaisi kuunnella muiden valituksia ihan pienistä flunssista, kun oman lapsen sairaudet ovat aivan eri mittakaavassa.
Tämä sivujuonne tuli esille eräässä eilisessä ketjussa. Ja siitä minulla nousi mieleeni, että saako erityislapsen äiti itse valittaa pienistä murheista? Tai oletteko huomanneet, etteivät erityislapsen äidit usein niistä pikkuasioista valitakaan?
En edes hae mitään loppupäätelmää tällä kysymyksellä, vaan ihan vain keskustelua huomioista.
Kommentit (8)
yhtään eroa muista samanikäisistä. Sai diagnoosin, jotta pääsi pienluokalle. Erityislapsiakin on kaikennäköisiä ja joillakin se erityisyys on hyvin lievää tai jopa ihan normaaliakin, kunhan on saatu joku diagnoosi aikaiseksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka muistan joskus mainostaneen, että kun heillä on koettu kovia lasten kanssa, niin enää ei jaksa stressata turhista, niin kuin vaikka millainen ilma tänään on.
Siis näin se julisti, mutta sitten se soittelee perään ihan turhista asioista, vaikka joku kahden kuukauden päästä oleva juttu, että miten se hoidetaan. Kukaan muu ei oo vielä edes miettinyt asiaa, niin tää yks jo stressaa kuukausia etuajassa.
Että julistukset ja tosielämä ei ihan kulje käsi kädessä kuitenkaan.
Saako erityislapsen äiti valittaa pienistä murheista?
Tai oletteko huomanneet, etteivät erityislapsen äidit usein niistä pikkuasioista valitakaan?En edes hae mitään loppupäätelmää tällä kysymyksellä, vaan ihan vain keskustelua huomioista.
No tottakai saa valittaa! Ihan siinä missä kuka tahansa.
Jotkut naiset valittavat ja narisevat kaikesta, naama on kokoajan vitunnorsulla. Se on elämäntapa ja yleensä sama asenne elämään on ollut myös ennen lapsia.
Erityislapsia on vain niin erilaisia. Omassa sähköpostilistassani johon kuuluu erilaisia erityislasten vanhempia, huomaan kuinka aina jokaisella on omat murheet. Viime vuonna yhden lapsi menehtyi ja nyt on yhden lapsi vakavassa tilassa. Toisen lapsi saattaa kärsiä pahoista allerioista, yhdellä on ADHD, toisella kuulovamma... ollaan listallakin puhuttu siitä, voidaanko siellä puhua "pienistä murheista". Ja KAIKKI ns vaikeimmissa tilanteissa olevat ovat sanoneet että KYLLÄ.
Erityislapsen erilaisuudesta johtuen elämäntilanne on hyvin erilainen jokaisella. Toinen joutuu jatkuvasti elämään sairaalaelämää, kun toinen hoitaa itse vammaista lastaan.
Mitkä ovat sitten pieniä murheita? Minulla on erityislapsi ja kyllä mua harmittaa jos vaikka molemmat lapset ovat "vain" kuumeessa tai korvakipuisia. Murheita voi olla monenlaisia. Mutta olen huomannut etteivät tavislasten vanhemmat enää niin valita asioistaan, vaikka ihan voisin kuunnella - onhan meilläkin yksi tavisuhmaikäinen jonka kanssa ollaan helisemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. neurologisista syistä ylivilkkaan äiti saa kuulla TÄÄLLÄ ettei osaa asettaa rajoja lapselleen- et jaksaisi sitä kauaa kuunnella
asiallista vertaistukea ap saat mm.
- perheklubi.net
- leijonaemot.org
- vep
Tuo kysymys tuli mulla todellakin vain mieleen toisesta ketjusta, ja mietin asiaa ihan vain ajatuksen tasolla.
Mutta jonkun muun puolesta voin kiittaa vertasitukivinkeistä.
ap
Mä tunnen muutamia erityislasten äitejä, ja kaikki ovat kyllä erilaisia keskenään. JA kasvavat niiden lastensa mukana siihen erilaiseen äitiyteen. Myöskin lapsen erityisyyden laadulla on väliä. Mulla on pari kaveria, joiden lapsilla on erityisyyttä, joka vaikuttaa lähinnä vain lapsena, ja pari kaveria, joilla on oikeasti vaikesti vammaiset lapset.
Nämä vaikeasti vammaisten äidit on parhaita tyyppejä, joita tiedän. Totta kai välillä valittavat ihan samanlaisista ja isommista asioista kuin muutkin. Mutta kaiken kaikkiaan todella positiivisia ja ihania ihmisiä.
Noiden lievemmin erityisten lasten äidit ovat välillä helisemässä lastensa kanssa, mutta mukavia tyyppejä hekin.