Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä joka et katso silmiin etkä tervehdi muita, kerrotko mikset?
05.11.2020 |
Ihmettelen aidosti. Meillä töissä on kymmenkunta tyyppiä jotka kävelee ohi tuijottaen suoraan eteenpäin välttäen katsekontaktia. Minut on opetettu katsomaan ihmisiä silmiin ja tervehtimään jos ei olla jo aiemmin päivällä nähty. Pieni hymykin on kiva ele jos ollaan moikattu jo aiemmin ja tullaan vastaan hiljaisella käytävällä. Todella outo fiilis kun kävellään läheltä ohi ja kohdellaan toista kuin näkymätöntä.
Jos tunnistat itsesi tästä, kerrotko vielä mistäpäin Suomea olet. Itse olen Pohjois-pohjanmaalta.
Kommentit (40)
Minulla menee kaikki liikenevä energia siihen, että saan pidettyä itseni työpaikalla kasassa. Ei riitä yhtään mitään työkavereille, joita en tunne ja joiden läsnäolosta on minulle vain haittaa.
Olen Varsinais-Suomesta alunperin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on itellä asiat huonosti, niin sillon välttelen katsekontaktia, koska sekin vie henkisiä voimia. Tästä kun pääsee yli, niin voi taas palautua normaaliksi. Väsymys ja kuukautiskierto vaikuttaa paljon, vaikkei mitäön diagnooseja tai lääkityksiäkään ole.
Se on vähän niinkun...että ei halua antaa toiselle väärää käsitystä itsestään, kun on huono olla, mutta ei halua paljastaa liika itsestään..sitä vähän niinkun koittaa olla anonyymisti taustalla, massaa, nobody varjoissa kunnes taas paistaa aurinko. Ei pahalla, mut tahallaan.
Katsotko itse silmiin kaikkia vaikkapa metrossa tai kauppakeskuksen liukuportaissa? Jos et, tiedät miksi.
Miksi pitäisi. En ole töissä seurustelemassa vaan tekemässä töitä. Teen päivän työt ja lähden kotiin, en tarvitse semi-naamatuttujen kontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Länsi-Suomi, joinakin päivinä kaikki energia menee työpäivästä selviytymiseen enkä jaksa mitään sosiaalista. Tuolloin haluaisin olla näkymätön, en halua huomiota itseeni ettei heikkouttani huomattaisi. Typerää ja varmaan saisin apua ja tsemppiä jos kertoisin jollekin tästä, mutta se olisi heikkouden merkki. Länsirannikon eteläosat on kovaa maaperää, jossa suorittaminen ja ulkokuori ratkaisee sosiaalisen statuksen ja jopa urakehityksen. Ehkä muualla olisi helpompaa, oletan että itäsuomen ilmapiiri on sallivampi.
Vierailija kirjoitti:
En viitsi edes katsoa kun en kuitenkaan tunnista naamaa. Kaikki näyttää samalta, enkä todellakaan muista ketä olen jo sinä päivänä tervehtinyt. Silmiin katsominen myös epämiellyttävää. Jotain aspergerin tapaista siis syynä.
Mulla ihan samat syyt. En tunnista kasvoja ja silmiin katsominen on miltei vastenmielistä. Voin ehkä otsan yli katsoa mutta en suoraan silmiin ja hymyilläkin voin, mutta tiedän näyttäväni ääliöltä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen harjoittelussa tällä hetkellä paikassa, jossa olen joillekin ihmisille ilmaa. Muutaman kerran kun on yrittänyt huomenta sanoa, niin sitä sitten luovuttaa. Ei ne kaikki varmaankaan ole ilkeyttään hiljaa, veikkaan että osa ei vaan hoksaa. Kuitenkin muuten (ainakin tähän asti) ystävällistä porukkaa. Terveisiä Lapista.
Olin suuressa firmassa töissä ja parkkipaikalla, käytävillä, vessassa, ruokalassa ja kuntosalissa tuli päivittäin kymmeniä ihmisiä vastaan joita en tuntenut ja moikannut. Jotkut saattoivat olla eri työnantajalla kuin minä. Tietenkin saman, tai entisiä, tiimin jäseniä moikkasin tai lähityöpöytien asukkeja vaikka ei oltaisi oltu samaa tiimiä. Samoin kahvihuoneessa saatoin vaihtaa pari sanaa, kun tiesin että siellä puhuminen ei häirinnyt kenenkään muun työntekoa. Kuitenkin lyhyesti, koska kaikki kahvitauot, vessareissut ja tupakkabreikit oli kortilla tyyliin 15 min. per päivä. Olen pääkaupunkiseudulta kotoisin ja asun ulkomailla isossa neljän miljoonan asukkaan kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsotko itse silmiin kaikkia vaikkapa metrossa tai kauppakeskuksen liukuportaissa? Jos et, tiedät miksi.
Työpaikka on eri asia kuin julkinen paikka. Meillä on, niin uskomatonta kuin se onkin että asiasta pitää edes sanoa, perehdytyksen ensimmäisiä asioita se, että muistutetaan että aina tervehditään kun tullaan töihin/tavataan työkaveri ensimmäistä kertaa sille päivälle.
Kasvosokeus. En muista keitä on moikannut, kun kaikki näyttävät samalta. Pahinta oli, kun olin työssä vanhusten parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu päivästä. Jos välttelen muita, olen todennäköisesti kovin stressaantunut ja kuormittunut töistä. Tai sitten satun inhoamaan itseäni sinä päivänä. "Normaalien" ihmisten seurassa pidän itseäni vähän kömpelönä ja nolona keskustelijana, kun tuntuu että muilla on parempi yleissivistys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsotko itse silmiin kaikkia vaikkapa metrossa tai kauppakeskuksen liukuportaissa? Jos et, tiedät miksi.
Työpaikka on eri asia kuin julkinen paikka. Meillä on, niin uskomatonta kuin se onkin että asiasta pitää edes sanoa, perehdytyksen ensimmäisiä asioita se, että muistutetaan että aina tervehditään kun tullaan töihin/tavataan työkaveri ensimmäistä kertaa sille päivälle.
Voitko kuvitella, että maailmassa (ja jopa Suomessa) on paljon työpaikkoja, joissa muut työntekijät ovat yksilölle ihan yhtä merkityksettömiä ja vieraita kuin vastaantulijat työmatkalla? Ja tämä jopa täysin kaikenlaisista koulutuksista ja perehdytyksistä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei ees pomot moikkaa. Terveisin näkymätön ninni
Vierailija kirjoitti:
En viitsi edes katsoa kun en kuitenkaan tunnista naamaa. Kaikki näyttää samalta, enkä todellakaan muista ketä olen jo sinä päivänä tervehtinyt. Silmiin katsominen myös epämiellyttävää. Jotain aspergerin tapaista siis syynä.
Olisiko mahdollista että katsot kuitenkin päin jos et suoraan silmiin halua, ja hymyilet jos et viitsi tervehtiä? Ihan kohteliaisuudesta. Näyttäisit jotenkin että olet huomannut kanssakulkijan. Ap
Tervenhdin ja saatan hymyillä. Silmiin en katso, koska olen aika burgeri.
Minä tervehdin ja voin jutellakin, mutta silmiin katsominen on kiusallista! On jotenkin luonnotonta tapittaa toista silmiin pitempään kuin 3 sekuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi edes katsoa kun en kuitenkaan tunnista naamaa. Kaikki näyttää samalta, enkä todellakaan muista ketä olen jo sinä päivänä tervehtinyt. Silmiin katsominen myös epämiellyttävää. Jotain aspergerin tapaista siis syynä.
Olisiko mahdollista että katsot kuitenkin päin jos et suoraan silmiin halua, ja hymyilet jos et viitsi tervehtiä? Ihan kohteliaisuudesta. Näyttäisit jotenkin että olet huomannut kanssakulkijan. Ap
Aamulla yleensä jaksaa vielä sen verran skarpata että muutamalle ekalle moikkaa, mutta kun niitä kanssakulkijoita tulee päivän aikana vastaan jopa kymmeniä niin pakko vaan alkaa ignoorata. Eipä sitä muuta ehtis tehdä kuin pälyillä ohikulkijoita ja jorista joutavia.
On se kumma ettei riitä että tekee työnsä, vaan pitää vielä ylläpitää jotain hiton sosiaalista sirkusta. Luojalle kiitos koronasta niin voi edes piiloutua maskin taakse.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen harjoittelussa tällä hetkellä paikassa, jossa olen joillekin ihmisille ilmaa. Muutaman kerran kun on yrittänyt huomenta sanoa, niin sitä sitten luovuttaa. Ei ne kaikki varmaankaan ole ilkeyttään hiljaa, veikkaan että osa ei vaan hoksaa. Kuitenkin muuten (ainakin tähän asti) ystävällistä porukkaa. Terveisiä Lapista.
Kyllä mä töihin mennessä sanon huomenta ihan sillai yleisesti, enkä odota siihen välttämättä keneltäkään mitään vastausta. Enemmän se on sellainen ilmoitus että olen saapunut paikalle, ne vastaa ketä kiinnostaa ja loput olkoon hiljaa mun puolesta. En loukkaannu, kun ei edes kiinnosta kommunikoida.
Alue: Aihe vapaa
En viitsi edes katsoa kun en kuitenkaan tunnista naamaa. Kaikki näyttää samalta, enkä todellakaan muista ketä olen jo sinä päivänä tervehtinyt. Silmiin katsominen myös epämiellyttävää. Jotain aspergerin tapaista siis syynä.