Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sinä joka et katso silmiin etkä tervehdi muita, kerrotko mikset?
05.11.2020 |
Ihmettelen aidosti. Meillä töissä on kymmenkunta tyyppiä jotka kävelee ohi tuijottaen suoraan eteenpäin välttäen katsekontaktia. Minut on opetettu katsomaan ihmisiä silmiin ja tervehtimään jos ei olla jo aiemmin päivällä nähty. Pieni hymykin on kiva ele jos ollaan moikattu jo aiemmin ja tullaan vastaan hiljaisella käytävällä. Todella outo fiilis kun kävellään läheltä ohi ja kohdellaan toista kuin näkymätöntä.
Jos tunnistat itsesi tästä, kerrotko vielä mistäpäin Suomea olet. Itse olen Pohjois-pohjanmaalta.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsotko itse silmiin kaikkia vaikkapa metrossa tai kauppakeskuksen liukuportaissa? Jos et, tiedät miksi.
Työpaikka on eri asia kuin julkinen paikka. Meillä on, niin uskomatonta kuin se onkin että asiasta pitää edes sanoa, perehdytyksen ensimmäisiä asioita se, että muistutetaan että aina tervehditään kun tullaan töihin/tavataan työkaveri ensimmäistä kertaa sille päivälle.
Naurettavaa toistoa päivästä toiseen. Saatko jotain vallantunteita siitä, että "määräät" muut katsomaan ja hymyilemään sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjois-Pohjanmaalta olen ja moikkaan jos huvittaa. Aina ei huvita.
Ujous. Ja koulukokemusten jälkeen on todella pitkä matka rakentaa uskoa siihen, että muut haluaa tervehtiä minua ja minun kanssa olla normaalisti siinä missä muiden.
Joillakin huomionhakuisuus tulee ilmi siten, että yritetään väkisin saada se katsekontakti. Antakaa ihmisten olla ja tervehtikää heitä, jotka tervehtivät takaisin.
Vuosien ajan moikkailin, mutta nyt olen luopunut siitä kun kollegat ei moikkaa takasin niin olkaamme sitten kaikki ilmaa toisillemme. Joo kertoo myös ilmapiiristä. PK-seutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku ei tervehdi takaisin, mulle tulee aina fiilis, että olen syönyt kaverin murot tai ainakin yrittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsotko itse silmiin kaikkia vaikkapa metrossa tai kauppakeskuksen liukuportaissa? Jos et, tiedät miksi.
Työpaikka on eri asia kuin julkinen paikka. Meillä on, niin uskomatonta kuin se onkin että asiasta pitää edes sanoa, perehdytyksen ensimmäisiä asioita se, että muistutetaan että aina tervehditään kun tullaan töihin/tavataan työkaveri ensimmäistä kertaa sille päivälle.
Naurettavaa toistoa päivästä toiseen. Saatko jotain vallantunteita siitä, että "määräät" muut katsomaan ja hymyilemään sinulle?
Vai vallantunnetta... Hippasen häiriintynyt ajatusmalli. Ei ihme, että suomalaisia pidetään juroina ja vaikeasti lähestyttävinä kun jo pelkkä normitervehdys on joillekin vaikeaa. Huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En viitsi edes katsoa kun en kuitenkaan tunnista naamaa. Kaikki näyttää samalta, enkä todellakaan muista ketä olen jo sinä päivänä tervehtinyt. Silmiin katsominen myös epämiellyttävää. Jotain aspergerin tapaista siis syynä.
Olisiko mahdollista että katsot kuitenkin päin jos et suoraan silmiin halua, ja hymyilet jos et viitsi tervehtiä? Ihan kohteliaisuudesta. Näyttäisit jotenkin että olet huomannut kanssakulkijan. Ap
Minä en kyllä usein edes huomaa. Kaveritkin kysyvät usein, että mikset moikannut kaupungilla. Minua eivät oikein kiinnosta muut ihmiset, niin en heihin kiinnitä sillä lailla huomiota, jos satun ajattelemaan jotakin.
Mä olen ainakin kaino ja tervehdin vain niitä joihin mulla on lämpimät välit tai jotka tervehtivät selkeästi mua esim. hyväntuulista bussikuskia. En katso silloin kuitenkaan silmiin vaan hieman sivuun alaviistoon. Silmiinkatsominen on vain niin vaivaannuttava, sillä siinä tulee sellainen tarkasteltuna ja arvioitavana olemisen fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet työkaverini enkä tervehdi, se johtuu joko siitä, että olen omissa ajatuksissani tai siitä, etten pidä sinusta. Jos haluat tietää, kummasta on kyse, katso, moikkaanko muita.
Mulla se katsekontaktin välttely alkoi kun naama rupes kukkimaan. Tuntui että kaikki kuitenkin vaan laskis mun finnejä. Nyt on ihan OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta. Mikään tai kukaan ei pakota mua puhumaan tuntemattomille jos en halua. Olen lahdesta kotoisin.
Olet ap outo.
Niinkö se sääntö mukamas menee että jos on SAMAN PÄIVÄN AIKANA jo nähnyt ja tervehtinyt niin ei tarvitse enää tervehtiä, mutta olisi hyvä kuitenkin hieman katsoa kohti ja hymyillä? Jaa, selvä.
Miten sinä muistat kenet olet saman päivän aikana jo nähnyt?
Eikö sinulla ole muuta tekemistä kuin katsoa ohikulkevia ihmisiä ja tarkistaa hymyilevätkö he sinulle vai eivät?
Kuinka monen metrin päässä pitää toista ihmistä olla jotta on tervehtimisvelvollisuus? Siis jos vaikkapa olen 20 metrin päässä sinusta niin minun ei tarvitse kiinnittää sinuun mitään huomiota? Mutta 10 metrin päässä pitää katsoa ja tervehtiä/hymyillä?
Oletko nyt ihan varma että ihmisten kannattaa pohtia jotain tervehtimisiä?
Ja täh? Sinulle tulee OUTO FIILIS jos joku ei tervehdi? Eh. Sinun fiiliksesi tai siis tunteesi taitavat olla jotenkin sairaalloisen epävakaalla pohjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. työpaikalla tervehdin kaikkia, niitäkin joiden kanssa ei ole ehkä niin "lämpimät" välit. Kahvihuoneessa tervehdin kaikkia yhteisesti.
Silmiin katsominen on ollut mulle aina vaikeaa ujouden ja kiusaamisen takia. Silmät ikäänkuin paljastaa, että oot haavoittuvainen tai mitä oikeasti tunnet sisälläsi. Mutta tuossa asiassa olen edistynyt paljon entisestä ja esim. työkavereita pystyn katsomaan silmiin.
Vierailija kirjoitti:
Esim. työpaikalla tervehdin kaikkia, niitäkin joiden kanssa ei ole ehkä niin "lämpimät" välit. Kahvihuoneessa tervehdin kaikkia yhteisesti.
Silmiin katsominen on ollut mulle aina vaikeaa ujouden ja kiusaamisen takia. Silmät ikäänkuin paljastaa, että oot haavoittuvainen tai mitä oikeasti tunnet sisälläsi. Mutta tuossa asiassa olen edistynyt paljon entisestä ja esim. työkavereita pystyn katsomaan silmiin.
Unohdin sanoa, että olen Etelä-Pohjanmaalta.
En halunnut kuulua siihen hoviin, jota tyypit pyörittivät. Sanouduin irti siitä ja huomenetkin sitten jäi sanomatta.
Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Siksi. Muutenkin ujo.
Yksi syy tuossa jo mainittiinkin, tuntuisi hölmöltä kun en kuitenkaan muistaisi, keitä jo olen tervehtinyt. Jos tervehtisin kaksi tai kolme kertaa päivässä, ihmettelisikö aloittaja, miksi teen niin?
Katsekontakti vaatii minulta oikein työtä, en hallitse sitä luonnostaan kuten pitäisi. En itse kaipaa katsekohtaktia, enkä osaa "annostella" sitä oikein. Eihän sitäkään pidetä sopivana, että jää tuijottamaan liian pitkäksi aikaa. Minua usein tervehtivät tuntemattomat kaduilla, kaupoissa ym., ja exäni väitti, että se johtuu siitä että katson heitä liian pitkään ja annan näin merkkiä, että tunnemme toisemme ja että kuuluu siis tervehtiä. Itse en ollut kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.
Hymy tulee toisilta ilmeisesti luonnostaan, minun pitää pakottautua siihen. Voisi tulla aika jenkkimäisiä irvistyksiä. Luontaisin ilmeeni taitaa olla villeitälämäinen rento hölmistynyt.
Jos olisi pakko aamulla tervehtiä, se varmaan suussani muuttuisi intistä tutuksi karjahdukseksi. Siitä kuulija ainakin kuulee, että teen homman ihan vain käskystä, en mistään muusta syystä.
Tämä kuulostaa hölmöltä, mutta en tiedä, kumpaan silmään pitäisi katsoa. Haritan jonnekin sinne päin, ja koska muutenkin karsastan hieman ulospäin, voi näyttää siltä, että en tervehtiessäni katso silmiin.
Jos taas oikein keskityn kuuntelemaan, se käy helpommin jos en samalla katso.
Keski-Suomesta olen kotoisin, nykyään asun Pirkanmaalla. Jos tällä nyt asian kanssa jotain väliä on (en usko).
Alue: Aihe vapaa
En katso silmiin siksi, etten pysty keskittymään itse keskusteluun samanaikaisesti. Ajoittaiseen moikkaamattomuuteen syynä on lievä kasvosokeus. Yhteinen syy kahteen edellämainittuun on Aspergerin syndrooma, ja Kymenlaaksosta olen kotoisin.