Kärsinkö vainoharhoista kun tuntuu ulkona aina et joku tuijottaa vihamielisesti?

Itse olen huomannut, että kun kuljen lapsieni kanssa, niin jotkut katsovat minua pitkään vihaisesti. Yksin kulkiessani en ole tätä huomannut. Ilmeisesti en ole tarpeeksi äidillisen näköinen.

Tai sitten oikeasti jostain syystä ulkonäössäsi joku ärsyttää joitakin ihmisiä.

Itse olen huomannut, että kun kuljen lapsieni kanssa, niin jotkut katsovat minua pitkään vihaisesti. Yksin kulkiessani en ole tätä huomannut. Ilmeisesti en ole tarpeeksi äidillisen näköinen.

Ihmiset ovat aika julmia. Ja varsinkin, jos huomaavat, että kohteeseen kolahtaa. Ehkä olet harvinaisen nätti tai varakkaan näköinen tai erilaisen näköinen tai laihempi kuin muut tai lihavampi. Tosi pöhköä, mutta monet luulevat, että jos joku toinen on laihempi-pulskempi-rikkaampi-kauniimpi-iloisempi tms, se on heiltä pois.

Ei siinä kai muuta voi kun oppia olemaan huomaamatta ja elää hymyillen eteenpäin. Ainakin minä olen huomannut, että kun en vain kerta kaikkiaan näytä pahaa mieltäni moisista katseista, ei suurin osa ihmisistä enää viitsi vaivautua ilkeilemään.

Miksi ihmeessä kyttäilet muiden reaktioita? Mitä sinä siellä ulkona puuhailet, kun on aikaa muiden tuijotuksia seurailla? Toimittele omat asiasi ja tee se pää pystyssä! Mitä muiden katseet sinua liikuttavat?