Tuleeko SEKTIOSSA vauva joten etäisemmäksi äidille?

Et välttämättä ole vielä seuraavana päivänä "juoksukunnossa", vaan olo voi olla kivulias. Näin mulla. Silti koen että yhteys (kiireellisesti) sektioituun lapseen syntyi nopeammin kuin alatisynnytyksellä syntyneisiin lapsiini.



Alatiesynnytykset olivat kohdallani vaikeita, 2 kpl, ja pitkittynen ponnistusvaiheen jälkeen olin niin puhki ja kärvistettlyt tuskissani niin kauan, että tunsin lähes vastenmielisyyttä vauvaa kohtaa. Ainoa ajatukseni tuolloin oli, että hyvä että selvisin hengissä. Joku tuosta mahd. vastenielisyydestä vauvaa kohtaan kirjoittikin, itselleni se oli pettymyt ja yllätys.



Sektiokivuista huolimatta vauvasta tuli nopeasti läheinen. Sain myös levätä sektion jälkeen muiden hoitaessa vauvaa. Alatiesynnytysten jälkeen, puolikuolleena (hb 75) sain itse hoidella vauvaa, vaikka lepo olisi ollut enemmän kuin tarpeen!

sama kun annettaisiin ihan tuntemattoman vauva sulle. Ei mitään tunnesidettä koko kääröön.

Ja kyllä heti pystyyn päästyäni hoidin vauvaa ihan normaalisti, ei siinä mitään.

Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että sektiolla syntyneeseen muodostui huomattavasti nopeammin suhde kuin ekaan vauvaan.



Ei sektion jälkeen tarvitse olla kipeänä ja passuuttaa miestään. Aika paljon on itsestä kiinni. Jos vaan lähtee liikkeelle heti kun saa, toipuu nopeammin, näin ainakin hoitajat sanoivat.



Mutta enhän tietenkään voi muiden puolesta vastata, mutta itsellä sektiosta toipuminen oli paljon nopeampaa kuin alatiesynnytyksestä.

mutta enpä oikein usko. Kertoohan ne kokemuksia siitäkin, että alatiesynnytyksen isojen kipujen jälkeen jotkut kokee vastenmielisyyttä lapseen. Että jos lapsi on odotettu ja rakastettu, niin kyllä siihen yhteys löytyy.



Itse joudun myös ehkä sektioon, ja olen esikoista oottamassa. Olen tuuminut tuota isä-lapsi/äiti-lapsi -suhdetta niin, että kun minä kuitenkin olen sitten myöhemmin pitkään kotona kahden lapsen kanssa, niin yhteys löytyy silloin varmasti. Ja toisaalta on ihanaa, että isä saa alusta asti "väkisin" hoitaa lasta. Olen itte kokeneempi pienten vauvojen ja ylipäätään lasten suhteen kuin tuo mies, niin on tärkeää että mies saa jo varhain hoitaa lasta.



Koita ajatella positiivisesti. :) Mieli on kyllä helposti herkkänä!

yhdessä opeteltiin. Ja kotona ohjeena oli, ettei saisi nostaa mitään vauvaa painavampaa vähään aikaan, eli ei sektio estänyt mitenkään vauvanhoitoa.

se tuodaan sulle sänkyyn jossa imetät sitä. jos huoneessa on sektiomamma ja alatiemamma ja joku kävelee sisään, niin ei pysty mistään arvaamaan kumpi imettäjistä on sektioitu.

Olet jalkeilla jo alle vuorokausi synnytyksestä ja nostelet vauvaa. Vaipanvaihto on ainoa jota et tee 24h aikana, mutta muusta et jää paitsi. Eikä se isäkään kyllä siellä saa olla kuin päivät, ekan yön ne hoitsut vaihtavat vaipat. Mutta niin tekevät kyllä niillekin jotka tarviivat lepoa alatiesynntyksen jäljiltä.

Saat itse valita nukkuuko vauva ekan yön vieressäsi vai vauvalassa. Sinänsä sama, koska et kuitenkaan voi sitä yksin nostaa. Vauvalasta vauva tuodaan rinnallesi pari, kolme kertaa yössä syömään.

En usko, että alatievauva on yhtään sen enempää kontaktissa äitiinsä koska vauvat nyt nukkuvat suurimman osan ajasta, ovat sitten alatie- tai sektiovauvoja.

ja toisesta päivästä lähtien hoidat vauvaa itse 100%.

Ja pakko myöntää, että sektion jälkeen vei enemmän aikaa tutustua vauvaan ja sisäistää se, että tämä on nyt se vauva joka on mahassani ollut.



Alatiesynnytyksen jälkeen olen saanut vauvat heti rinnalle ja tämä on ollut todella positiivinen kokemus. Vauva on heti tuntunut omalta ja synnytys on ollut luonnollinen kokemus. Sektion jälkeen meni useampi tunti että näin vauvan ja tunne oli jotenkin irrationaalinen.



Lisäksi alatiesynnytyksen jälkeen olen ollut aina heti istuma- ja kävelykunnossa, joten vauva on ollut kädenulottuvilla koko ajan syntymästään lähtien. Sektion jälkeen pääsin sängystä ylös vasta seuraavana päivänä ja siihen asti mies hoiti vauvaa yksin. Toki sen jälkeen kun pääsin ylös sängystä aloin itsekin hoitamaan vauvaa enkä ollut mitenkään "kädetön" kun pääsimme kotiin.

Ainoastaan hoitaja kävi alussa nostaan sängystä ja vaihtoi vaipat ekan vuorokauden, kun en saanut nousta ylös. Pidin paljon vauvaa vieressä, joten paljoa en nostoapuakaan tarvinnut.

eikä synnytystavalla ollut väliä kiintymyssuhteen muodostumiselle. Vaikka vauva syntyi keskosena ja joutui viikoksi tarkkailuosastolle, koin vauvan hyvin läheiseksi ja kun pääsimme kotiin, niin pystyin hoitamaan vauvaa ihan täysin, tosin mies oli mukana hoitamisessa tietenkin innokkaana myös.



Sektiosta paraneminen on yksilöllistä, ylensä se käy nopeasti. Ja vaikka vauvan ja äidin yhdessäoleminen ei olisikaan kokoaikaista synnytyksen jälkeen, ei se merkitse, että kiintymyssuhteen muodostuminen vääjäämättä jotenkin heikentyisi. Alatiesynnytyksissäkin voi tapahtua asioita, jotka tekevät mahdottomasti kokoaikaisen läsnäolon vauvan kanssa.



Aina kaikki ei mene täydellisesti, etenkään lasten kanssa - sektio voi olla aluksi pettymys, mutta sen merkitystä ei kannata liioitella.

Jos lapsi on täysiaikainen, se yleensä merkitsee vain muutaman tunnin eroa äidistä - sen aikaa, kun äiti heräämössä palautuu epiduraalista.

Ei sen kummempaa.



Toivotan onnea synnytykseen - se on hieno hetki, tapahtui se miten tahansa. Vauva on varmasti aivan ihana!

ovat syntyneet ns.yllätyssektiolla eli ei suunnitellusti. Ovat todella rakkaita ja läheisiä. Synnytyksen jälkeen isä tosin pääsee vauvaa pesemään ja pukemaan kun äitiä kursitaan kasaan ja joutuu olemaan tarkkailussa.

Mutta kun sieltä pääsee oman vauvan luo, niin läheinen suhde alkaa hahmottua.Itsestähän se on pitkälti kiinni, miten vauvaansa suhtautuu.

Minulla meni tosin tovi, ennen kuin tajusin nyytin olevan oma.

sitten olin 45min erossa kun ommeltiin kasaan, heräämössä vain käväistiin. Sitten taas vauvan luo.

On yleinen väärinkäsitys, että automaattisesti alatien jälkeen saisi olla 100% vauvan kanssa. Joskus äiti joutuu kohduin tyhjennykseen leikkaussaliin, jossa tehdään pikanukutus. Ja tällöinkin äiti on vauvasta erossa noin tunnin verran, vaikka onkin synnyttänyt alateitse. Mulla huonekaveri oli joutunut heti vauvastaan eroon, vaikka olikin alatiesynnytäjä, juuri tämän leikkurissa käynnin takia. Mutta tuskin koki vauvaa yhtään sen vieraammaksi.

on yksilöllistä. Jos koet sektion pettymyksenä, voi olla, että vauvakin tuntuu vieraammalta tai jotain. Äidit suhtautuvat myös eri tavoin syntymättömään vauvaansa - onhan naisten välillä huomattavissa eroja jo raskausaikana tässä suhteessa. Joillekin suhteen muodostuminen vie enemmän aikaa kuin toisille, oli kyse millä tavalla tahansa syntyneestä vauvasta. Ja eroja voi olla myös eri raskauksienkin välillä samalla ihmisellä. Ei ihminen ole henkisiltä ominaisuukiltaan sama vuodesta toiseen, kuten ei ole elämäntilannekaan.

vieraaksi ja voi olla vaikea uskoa, että siinä se vatsan vauva nyt vihdoin on, vaikka olisi kärvistellyt kivuissa tuntikaupalla.



Uuteen statukseen siirtyminen vaatii psyykkistä työskentelyä, kyllä se voi hetken ottaa.

ap

takana ja lapset hyvin läheisiä - kaikki ok!!



Mistä noita kirjoittamiasi juttuja oikein tulee??!! Voi kääk. Vai että isä kuitenkin hoitaa vauvaa. Itsestä se toipuminen on myös paljon kiinni. Meillä ei ainakaan ollut mitään tuollaista mitä kirjoitit. Isän hoidimme vauvaa yhtä paljon, myöhemmin toisen kanssa ykkönenkin oli mukana.



Meillä ei sektiosta mitään haittaa missään kohtaa!

Aina on ollut mulle rakas ja läheinen. Et kai ihan tosisas mieti tuommoisia??

turvallista kiintymyssuhdetta mahdottomaksi eli sitä, että äidin ja vauvan välille muodostuisi hyvä vuorovaikutussuhde ja kiintymys.



Nykyisin vouhkataan niin paljon ajasta heti synnytyksen jälkeen eli siitä, miten tärkeää ensikontakti ja ensi-imetys yms. ovat ja toki näin varmaan onkin, mutta samalla unohdetaan, että vaikkei kaikki menisikään heti täydellisesti, nämä "puutteet" korvaantuvat kyllä nopeasti kun "yhteisten kokemusten tili" alkaa karttua.



Kaikkea hyvää ap:lle ja hyvä, jos on parempi mieli:-). Elät herkkää aikaa, eli kyllähän tällaiset asiat varmasti mietityttävät, ihan ketä tahansa synnytykseen valmistuvaa askarruuttaa miltä vauva "tuntuu" itsestä sitten, kun se on syntynyt.

unohtunut millaista oli olla loppuvaiheessa raskaana. Mieli on herkkänä ja itkua tulee pienistäkin asioista. Silloin jos milloin mieli myllää ylös ja alas ja kaikki asiat mietityttää ja askarruttaa. Osalla voi tulla "paniikkikin", että vieläkö raskauden voi perua yms.



Joten ymmärrystä ap:lle ja kaikkea hyvää. Oma kohtaista kokemusta en osaa sektiosta kertoa, mutta muistan kyllä miten mieli oli herkässä raskauden edetessä loppua kohden.

Minä synnytin esikoisen alateitse, ja seuraavina päivinä oli todella etäinen ja vieras olo suhteessa vauvaan. Ihmettelin sairaalassa, että kenenkähän vauvaa tässä hoidan.



Vielä kotonakaan en tuntenut ihmeellisiä äidinrakkauden aaltoja. Meni varmaan pari kuukautta, ennen kuin olin luontevasti rakastunut ja kiintynyt vauvaani. Totta kai ennen sitäkin häntä rakastin ja hoivasin, mutta noin kauan meni ennen kuin äitinä olo tuntui kotoisalta.