Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla väitöskirja jäänyt kesken?
05.06.2009 |
Olen täysin ahdistunut ja kyllästynyt väitöskirjan tekoon. Työ tuntuu täysin pakkopullalta ja ahdistavalta. Vihaan siihen liittyvää yksinäisyyttä ja vaatimuksia. Tutkijamaailma on todella raadollinen.
Olen saanut mielekästä työtä ensi vuodeksi ja ilmoitin lopettavani väitöskirjan teon. Tiedän, että minuun on satsattu paljon rahaa ja uskottu saavan työni valmiiksi. Henkisesti en kuitenkaan enää kestä tätä työtä. Tuntuu, että tulen hulluksi jos joudun vielä jatkamaan sitä.
Olen ajatellut niin, että kyse on kuitenkin minun elämästäni. MInun täytyy voida hyvin perheeni ja läheisteni ja varsinkin itseni takia. Tämän työn takia minun koko elämäni järkkyy ja olen kotona pinna kireällä.
Onko kellään muulla samanlaisia kokemuksia ja miten ratkaisitte ongelman? Jatkoitte väkisin vai lähditte uusille urille? Kyse ei tarvi olla väitöskirjasta vaan jostain muusta vastaavasta asiasta, joka on jäänyt kesken.
Kommentit (8)
... mutta huolimatta yliopistomaailman raadollisuudesta yritän kyllä pusertaa eteenpäin. Mihin alunperin suunnittelit tähtääväsi väitöksen jälkeen? Onko sinulla sama tavoite edelleen? Tarvitaanko unelmiesi työhön tohtorin tutkintoa? Jos ei, niin sitten anna piutpaut koko työlle, jos kerran mielekästä työtä on muualla tarjolla! Jos taas väitöskirjaa tarvitaan, niin koita jotenkin tsempata se loppuun, kun olet ilmeisesti jo pitkällä. Olethan selvinnyt gradustakin, niin selviät sitten kyllä tästäkin. Tärkeintä kuitenkin on se, että väitöskirja on vain yksi projekti muiden joukossa, ja kaikkein tärkeintä elämässä on sinun ja rakkaittesi hyvinvointi!! En tiedä auttaako tämä selostus sinua, mutta tsemppiä sinulle!
T: toinen väitöskirjan vääntäjä, jonka pitäisi jo ryhtyä taas töihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun unelmieni työhön ei tohtorin tutkintoa tarvita. Olen jo alkanut kulkea kohti uutta uraani ja opiskella siihen liittyviä opintoja. MInusta tulee opettaja.
Alunperin en edes halunnut tutkijaksi, mutta asiat vain menivät siihen suuntaan. Olen saanut rahoitusta helposti, koska aihe on "mediaseksikäs". Olen loppusuoralla, vuoden työ enää tarvittaisiin. Mutta silti en jaksa enkä halua tätä enää. Eikä minulla kyllä ole rahoitustakaan.
HArmittaa tietenkin, että näin pitkään kitkutin tässä työssä, mutta joskus ihmisen on vaikea luopua ja suunnata uusille urille.
Onneksi sain uuden mukava työn : )
Monta vuotta meni (työtä tehdessä) niin, että inhosin koko väitöskirjaa ja ainoa motivaatio sen tekemiseen oli se, että väitöskirjan valmiiksi tekeminen olisi ainoa tapa päästä projektista kunniallisesti eroon. (Lisäksi halusin saada väikkärin valmiiksi, koska tarvitsen työssäni tohtorin tutkintoa.)
Näin jälkikäteen olen todella tyytyväinen, että sain puristettua työn kasaan, eikä sen keskeneräisyys enää paina minua. Tosin minulla vaikuttaa myös se, että nykyisessä työssäni tohtorin tutkinnosta on selvästi hyötyä.
Aikaa väikkärin tekoon meni sitten tosin yhteensä 8 vuotta, mutta sain kyllä myös tuona aikana kolme lasta ja tein paljon opetustöitä yliopistolla.
Totesi että tutkijamaalima ei ole häntä varten, etenkin se ryhmä missä väikkäriään teki. Nyt on ihan onnellisena muualla töissä.
jos aikoo työllistyä yliopistomaailman ulkopuolelle. Monikaan pomo ei halua itseään koulutetumpaa alaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli käyttää yöt ja lomat. Tarkoitus on tarttua siihen sitten eläkkeellä...Harmittaa sen takia, että vähän tulisi lisää palkkaa tohtorina. Mutta kaikkee ei ihminen vaan jaksa, kun haluan myös olla lasten kanssa.
tehtyäni sitä täysipäiväisesti 1,5 v. Aihe ei ollut tarpeeksi motivoiva ja tutkimusryhmältä ei saanut mitään tukea. Muutin samalla kauas toiselle paikkakunnalle. En ole katunut ratkaisua, olo keveni mielettömästi päästyäni pois.