Tapailin rikasta miestä, lopetin koska häpesin itseäni

Lika barn leka bäst.

Joo, kiertoon vaan, jos ei tee sinustakin rikasta.

Olisin sinun sijassasi päätynyt varmasti samaan ratkaisuun.

Minua hävettäisi olla tuollainen mies joka ei ymmärrä että kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa niinkuin hän itse. Todella, vaihtoon tuollaiset! :D 

Vierailija kirjoitti:

Minua hävettäisi olla tuollainen mies joka ei ymmärrä että kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa niinkuin hän itse. Todella, vaihtoon tuollaiset! :D 

Siis mitä pahaa se mies nyt teki? Mistä ilmenee, ettei hän ymmärrä?

Eihän AP puhunut muusta kuin omasta häpeästään. Ei kai se miehen vika ole?

Ja sitten ihmetellään, miksi köyhät pysyy aina köyhinä. Joku syyhän sillä oli sua tapailla, ap. Mutta ihan itse sabotoit koko homman.

Ymmärrän tilanteesi ja jos tunnet jatkuvaa häpeää, niin ei kannata jatkaa. Itselläni on mies jonka tausta on varakas. Eron myötä meni rikkaudet. Antoi erossa ex-vaimolleen vähän liikaakin hyvitystä. Ajatus oli kai päästä avioeroprosessista mahdollisimman helpolla.

Mieheni on nyt pienituloinen yrittäjä. Lähinnä harrastelee. Minä olen perheen elättäjä vaikka hänellä on jonkin verran vielä omaisuutta.

Rakastamme toisiamme ja ei meitä kiinnosta raha. Joskus se helpottaisi arkea sillä mieheni on tottunut ostamaan ajattelematta mitä mikäkin maksaa ja onko siihen varaa. Kauppakulut tuplaantuivat kun muutettiin yhteen. Tarkoitan että kun aiemmin 4hlön perhe kulutti 400€/kk ruokaan, nyt menee helposti 800€/kk.

Olen saanut miehelle kuitenkin opetettua joitain säästövinkkejä. Suhteen alussa hän ei suostunut tulemaan mukaani kirpputorille, koska ajatteli että ihan oikeasti siellä myydään vain skeidaa. Pienellä kampanjoinnilla sain hänet ymmärtämään että sieltä voi löytää aarteita. Esittelin uutta talvitakkiani ja hänelle ostamaani Hilfigerin pusakkaa, katseltiin kirppikseltä ostettuja leffoja (aikana ennen Netflixiä) ja kaikkea sellaista. Nykyään hän joko pyytää minua katselemaan löytyisikö sieltä hänelle jotain tiettyä juttua tai lähtee mukaan.

Miehen teinityttö (silloin 17v) oli meillä pari vuotta sitten kylässä ja kehui jotain keittiövälinettä näppäräksi. Mieheni ylpeänä esitteli että löysi sen Ikeasta muutamalla eurolla. Tytär katsoi minua tyrmistyneenä ja kysyi kuinka sain miehen mukaan Ikeaan kun on kuulemma kutsunut sitä aina krääsäkaupaksi. Nauroin, mutta salaa olin niin ylpeä miehestäni.

Hänkin välillä kysyy olenko käynyt siellä tai tuolla vaikka olen sanonut monta kertaa että olen käynyt ulkomailla ennen häntä vain viidessä maassa. En anna noiden juttujen vaikuttaa, miehestä on kivaa kertoa välillä omista reissuistaan.

Sellaistahan se oli

Zinc

Kuka tahansa voi opiskella pitkälle, kartuttaa hyvän kielitaidon, hankkia hyvän työpaikan, matkustella, harrastaa hyvää kirjallisuutta yms, joten mielestäni itseään ei kenenkään tarvitse hävetä tuollaisessa tilanteessa. Perhettään ei voi valita, mutta se ei voi selittää sinun omaa asemaasi kovin pitkälle aikuisena ainakaan muuten kuin perinnön määrässä.

Olisit tehnyt ihan päinvastoin, eli kertonut suoraan ja anteeksi pyytelemättä taustastasi ja siitä ettei sinulla ole varaa tehdä samoja asioita kuin hän. Miten te yleensä päädyitte tapailemaan alunperin? Oletko aluksi sanonut jotain antaaksesi ymmärtää että olet varakkaampi kuin oikeasti? Vai kiinnostuiko mies vain sinusta oman itsesi vuoksi, tietää todellisen tilanteesi eikä hänelle ole taustasi tärkeä. Pidätkö hänestä oikeasti muuten, jos nyt unohdetaan rahat ja sosiaalinen asema?

Ei ole sinun syysi ettei perheesi ollut rikas, eikä ole miehen omaa ansiota että syntyi varakkaille kosmopoliittivanhemmille. Niin kohtalo vain päätti.  Kyllä noilla asioilla vaikutusta on ihmissuhteisiin, mutta jos ihmiset ovat tosissaan toistensa suhteen, tuloerot eivät ole mahdoton este.

Vähän outoa, ettei mies sen enempää tarjonnut sulle asioita. Oliko suhde sitten kovinkin lyhyt? Itse häpeäisin, jos olisin rikas, mutta kitsas. Hyi olkoon.

Miksi et kertonut häpeästäsi ja miltä sinusta tuntuu.

Niin siis mitä lopetit? 

Jos kerran tutustuit tarpeeksi... hyvä. Kyllä sen aika nopeasti tietää, tuntuuko toisen seurassa hyvältä olla vai ei.  SEi vieraaseen kannata enempää aikaansa käyttää.

Oliko tuo varakkuutenne ero ainoa syy päätöksellesi lopettaa suhde? Toivottavasti ei. Ehkä aistit että suhteessa oli muitakin elementtejä mistä et pitänyt? Tuollaisesta häpeästä nimittäin pääsee ajan kanssa eroon, kun toiseen tutustuu ja häneen oppii luottamaan. Ajan kanssa ero unohtuu täysin, jos muuten asiat toimii kahden ihmisen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tilanteesi ja jos tunnet jatkuvaa häpeää, niin ei kannata jatkaa. Itselläni on mies jonka tausta on varakas. Eron myötä meni rikkaudet. Antoi erossa ex-vaimolleen vähän liikaakin hyvitystä. Ajatus oli kai päästä avioeroprosessista mahdollisimman helpolla.

Mieheni on nyt pienituloinen yrittäjä. Lähinnä harrastelee. Minä olen perheen elättäjä vaikka hänellä on jonkin verran vielä omaisuutta.

Rakastamme toisiamme ja ei meitä kiinnosta raha. Joskus se helpottaisi arkea sillä mieheni on tottunut ostamaan ajattelematta mitä mikäkin maksaa ja onko siihen varaa. Kauppakulut tuplaantuivat kun muutettiin yhteen. Tarkoitan että kun aiemmin 4hlön perhe kulutti 400€/kk ruokaan, nyt menee helposti 800€/kk.

Olen saanut miehelle kuitenkin opetettua joitain säästövinkkejä. Suhteen alussa hän ei suostunut tulemaan mukaani kirpputorille, koska ajatteli että ihan oikeasti siellä myydään vain skeidaa. Pienellä kampanjoinnilla sain hänet ymmärtämään että sieltä voi löytää aarteita. Esittelin uutta talvitakkiani ja hänelle ostamaani Hilfigerin pusakkaa, katseltiin kirppikseltä ostettuja leffoja (aikana ennen Netflixiä) ja kaikkea sellaista. Nykyään hän joko pyytää minua katselemaan löytyisikö sieltä hänelle jotain tiettyä juttua tai lähtee mukaan.

Miehen teinityttö (silloin 17v) oli meillä pari vuotta sitten kylässä ja kehui jotain keittiövälinettä näppäräksi. Mieheni ylpeänä esitteli että löysi sen Ikeasta muutamalla eurolla. Tytär katsoi minua tyrmistyneenä ja kysyi kuinka sain miehen mukaan Ikeaan kun on kuulemma kutsunut sitä aina krääsäkaupaksi. Nauroin, mutta salaa olin niin ylpeä miehestäni.

Hänkin välillä kysyy olenko käynyt siellä tai tuolla vaikka olen sanonut monta kertaa että olen käynyt ulkomailla ennen häntä vain viidessä maassa. En anna noiden juttujen vaikuttaa, miehestä on kivaa kertoa välillä omista reissuistaan.

Olipa surullinen viesti, ja sinä vielä ylpeilet sillä, että elätät miehen etkä varmaankaan saa mitään vastineeksi siitä hyvästä. Vai onko mies siirtänyt omaisuuttaan nimiisi? Kunnon työjuhtamamma, joka opettaa aikuista miestä ja ostelee tälle lahjoja. Huh huh. Ei voi käsittää.