Ahdistaa
Adistaa kasvaminen. Olen 13v ja mua ahdistaa kasvaminen ja kuolema. Ahdistaa se että jonakin päivänä mun vanhemmat kuolee jne. Ahdistaa kasvaa isoksi koska koen itseni vielä lapseksi. Mitä teen? Tuntuu vaan että kaikki romahtaa. Oon ollu tosi surullinen ja ahdistunut jo melkein kuukauden. Puhunko jollekkin?
Kommentit (14)
Voit puhua kouluterveydenhoitajalle. Jos on isovanhemmat, enoja, setiä tai tätejä tai vaikka kummit, joille voisit puhua, niin sekin helpottaisi. Voitko jutella jonkun kaverisi kanssa?
Tässä linkissä on asiaa ikäkautesi normaalista kehityksetä. Vaikka linkki on tarkoitettu aikuisille, siihen tutustuminen voi auttaa:
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/12-15-v/12-15-vu…
Sama, itse kohta 17v ja niin se aika kuluu. Mietin samaa jo joskus 9v.
Keskustele kouluterveydenhoitahan kanssa asiasta.
Onko läheisiäsi kuollut lähiaikoina?
Puhu. Pelot ja ahdistus lievenevät ja opit käsittelemään ahdistuksenkin tunteita.
Ihmiset haluavat yleensä pitää kaikki asiat omassa hallinnassaan. Tulevaisuus pelottaa koska sitä ei pysty ennustamaan, mutta tietää jo, että ikävätkin asiat kuuluvat elämään. Sitä asiaa on vaikea hyväksyä ja se ahdistaa nyt ehkä siksi, että olet vielä lapsi, mutta tiedät että kasvat aikuiseksi.
Sun ei tarvitse kasvaa isoksi nyt, kaikki on ihan hyvin sen puolesta, saat olla lapsi vielä. Kenelle puhuisit helpoimmin, kuka sua kuuntelee parhaiten ja juttelee sun kanssa?
Kannattaa ehdottamasti jakaa niitä huolia. Kasvaminen on lähes kaikista vaikeaa ja välillä tuskallistakin, onko kotona kaikki hyvin? Jos kukaan ei huomaa pahaa oloasi, on vanhemmillasi peiliin katsomisen paikka. Puhu heille. Onko sisaruksia, puhu heille. Ota apua vastaan, uskalla olla heikko. Ehkä näyttää että muut vain porskuttaa, mutta kukaan nuori ei oikeasti tiedä vielä.. mitä tehdä elämällään, tai mitä elämä on. Voimia sinulle!
Kotona kaikki ok ja on puhuttu vanhemmille. He ovat apuna.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Puhu. Pelot ja ahdistus lievenevät ja opit käsittelemään ahdistuksenkin tunteita.
Ihmiset haluavat yleensä pitää kaikki asiat omassa hallinnassaan. Tulevaisuus pelottaa koska sitä ei pysty ennustamaan, mutta tietää jo, että ikävätkin asiat kuuluvat elämään. Sitä asiaa on vaikea hyväksyä ja se ahdistaa nyt ehkä siksi, että olet vielä lapsi, mutta tiedät että kasvat aikuiseksi.
Sun ei tarvitse kasvaa isoksi nyt, kaikki on ihan hyvin sen puolesta, saat olla lapsi vielä. Kenelle puhuisit helpoimmin, kuka sua kuuntelee parhaiten ja juttelee sun kanssa?
Vanhemmille olen puhunut ja he auttavat parhaansa mukaan. Heille olen kiitollinen
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ole läheisiä kuollut
Ap
Kuulehan, mikset voisi ottaa asiaa puheeksi vanhempiesi kanssa? Itse äitinä ajattelen että minä olen se lähin ihminen jolle puhua jos joku asia lastani mietityttää tai ahdistaa.
Sen voin sanoa sinulle, että kun ikää tulee lisää niin useimmat aikuiset ymmärtävät että elämä on rajallinen, eikä monikaan enää ajattele kuolemaa, ainakaan niin että se aiheuttaa ahdistusta. Kaikkea hyvää sulle, toivottavasti sulla on joku aikuinen jonka kanssa keskustella.
Jutelkaapa isovanhempien kanssa. Siitä voi olla apua.
Ahdistus voi johtua myös hormoneista. Ihmisen elimistö on mielenkiintoinen. Etsi netistä tietoa ahdistuksesta, anxiety, ja yritä nähdä se tunne "neutraalisti ulkoapäin". Opiskele ahdistusta kuin jotain hyönteistä ja ota ote siitä sitä kautta. Kun ahdistaa, ajattele että "elimistöni tekee nyt näin, miksiköhän ihan tarkkaan?"
Puhu Jeesukselle.