Periytyykö huono itsetunto?

Mutta kasvatuksessa kyllä. Tod. näk. kasvatat lapsesi samoin kuin sinut on kasvatettu joten siinä mielessä huono itsetunto periytyy.

Minun äitini oli koulukiusattu alkoholistin tytär, minä olin koulukiusattu ja minun lapseni on myös. Äitiini oli isketty sisään pysyvä epävarmuus siitä, miten ihmiset toimivat ja onko hän turvassa. Siksi hän ei osannut opettaa sitä minullekaan, olin ain apelokas ja minua oli helppo kiusata. En koskaan oppinut, miten ihmisten kanssa ollaan ja tullaan toimeen. ENkä ole osannut opettaa sitä lapsellenikaan.



Sekä äitini että minä olemme saaneet itsetuntomme takaisin myöhemmällä iällä. TOivottavasti lapsenikin saa, vaikka kärsii nyt siitä, että minä pelkäsin ihmisiä kun hän oli pieni (ja halveksin monia nyt).



Mutta jos sun itsetnto-ongelma ei perustu siihen, että pälkäät ihmisiä vaan siihen, että luulet olevasi jotenkin huonompi, ja tyhmempi, voin lohduttaa sinua. TOSI MONET OVAT VÄHÄN TYHMIÄ. Vieläkin useammat ovat ihan tyhmiä. Sinä olet varmasti vähintään keskiverto ihmisten joukossa, vaikka itse muuta kuvitteletkin. Ei ihmisen välttämättä tarvitse olla HYVÄ missään. Se riittää kun suoriutuu tärkeimmistä asioista. Kuten lapsen rakastamisesta. Sä olet varmasti ihan tarpeeksi mitä vaan.

Ihan alkaen elämäntavoista (tervellinen ruokavalio vs. epäterveellinen jne.) miksei siis "luonnekkin" perityisi, eli onko epävarma, ylpeä, itsekäs, empaattinen jne.

Mä ainakin yritän olla lasteni edessä reippaampi ja rohkeampi kuin yksinäni olisin, koska en halua ujouteni periytyvän. Kannustan alle kouluikäisiä lapsiani juttelemaan ihmisille, kysymään kaupassa myyjältä neuvoa jos etsivät jotain jne, ja kehun heitä, kun uskaltavat ja ovat reippaita. Ja lapset ovatkin huomattavasti ulospäinsuuntautuneempia kuin itse olen! Mulle itselleni on lapsena vaan päivitelty, että kyllä tuo piip jaksaa sitten olla ujo, enkä usko sen ainakaan auttaneen... :/